Kirjoitin tästä samasta aiheesta aikaisemminkin. Elikkäs 10vk ikäinen pentumme pelkää ulkona. Tai oikeastaan mitä kauemmaksi kotoa pääsemme, sen paremmin asiat on. Mutta se kotiinpäin tulo on se ongelma! Pentu vetää niin hirveästi, että meinaa tukehtua! Hengitys vinkuu ja on kamalan kuuloista. Mikään ei auta vetämiseen, on vain niin kova kiire kotiin. Yleensä olen kantanut sen, koska en kestä kuunnella rohinaa. Luulisi että se itse tajuaa ettei saa happea? Se ei pelkää jos toinen koira tulee vastaan, mutta jos kuulee haukkumista pitkänkin matkan päästä, menee se ihan paniikkiin. Melkein vastapäätä asuu koira, joka usein haukkuu. Pentumme ei esim. suostu kävelemään ko.talon ohi, vaikka koira ei olisikaan ulkona. Sitten vielä sellainen ongelma, että pentumme kävelee paljon paremmin ja rohkeammin kun minä ja miehemme olemme molemmat sen kanssa. Yksin ulkoiluttaminen tuottaa vaikeuksia...Auttakaa meitä ja kertokaa vinkkejä! Kiitos.
Pelko
Vilma
4179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ensinnäkin minun mielestäni tuo syliin nostaminen ja kantaminen on ISO VIRHE.. se on ensimmäinen askel siihen että pentusi ei koskaan opi kuuntelemaan sinua, eikä kävelemään taluttimessa. Se huomaa, ja on varmasti oppinut jo sen että pääsee turvalliseen syliin kun vähän kiskoo.. jne.
"Pelottavissa tilanteissa" pentua ei saa "hyysätä".. eikä ottaa syliin ja paapoa.. vaan puhua pennulle, rauhotella sitä.. ja kävellä sen pelottavan paikan ohi vaikka siinä menisi viikko maanitellessa... ja kun pelottottava paikka on ohitettu.. kehutaan pentua ja annetaan vaikka makupala tai leikitään hetki.
Sinä olet koirasi johtaja, älä anna sen määrätä mitä tehdään ja miten. Määrätietoista mutta hellää kohtelua.. ja kohdatkaa niitä "pelkoja" joka päivä.. tai koirastasi jää arka.
Kyllä meidänkin pentu alkuun taisi ulkoilua vähän pelätä ja kotiin päin tahtoi tulla aina juoksujalkaa. Ei muuta kuin rauhallisia lenkkejä, sellaisia lyhyitä että pentu siitä vähitellen tottuu ulkoiluun ja suosittelen kyllä ehdottomasti muiden koirien kohtaamista aina kun vaan mahdollista. Ei tietenkään saa pakottaa pentua liian läheiseen kontaktiin. Jo pelkkä muutaman metrin päästä katselu ja haistelu riittää alkuun. Ja mitä tulee tuohon kiskomiseen niin älä anna periksi. Pennun pitää oppia, että kiskomalla ei pääse mihinkään. Opettelu vie varmasti vähän aikaa ja raastaa hermoja, mutta kyllä se kannattaa.
Jos pentu pelkää toisen koiran haukkumista, niin olisi varmasti hyvä järjestää niin, että menette pihalle puuhailemaan jotain kivaa (leikkejä, nameja) sillä aikaa kun toinen koira haukkuu lähistöllä. Eiköhän se pentu siitä vähitellen rauhoitu ja rentudu kun tajuaa ettei sitä todellisuudessa uhkaa mikään vaara.
Jotta koirastasi kasvaisi rohkeampi, vie se tapaamaan muita koiria! On jo korkea aika sen päästä leikkimään muiden kanssa, pian haukkukin alkaa tuntua vain oalta hauskaa leikkiä. Aloita silti tutustuttamalla pentusi johonkin aikuiseen, kilttiin ja hiljaiseen koiraan, jonka kanssa pentusi saa leikkiä vapaana. Toisten koirien kanssa leikkmistä pitäisi olla muutaman kerran viikossa, mutta kokemusten pitää oll ehdottoman positiivisia. Antakaa koirien olla vapaana, jos vain mahdollista, koska hihna haittaa kommunikointia.
lenkillä voisit ehkä käyttää valjaita, ettei pentuasi kuristaisi niin kauheasti. Älä nosta sitä syliin, vaan kun se vetää niin pysähdy. Seiso paikallasi ihan hiljaa, kunnes koira lakkaa kiskomasta, kehu sitä sitten ja jatkakaa matkaa. Pysähdy heti kun koira alkaa vetää. Tämä voi kestää ikuisuuden, mutta se kannattaa. Koirasi oppii olemaan vetämättä ja kun se joutuu odottelemaan pelkopaikalla, se tajuaa kohta ettei mitään pelättävää ole.
Älä kiinnitä huomiota koirasi jännitykseen äläkä lohduttele sitä, vaan käyttäydy itse reippaasti ja "iloisesti" ;) Pidä nameja mukana (tai lelua) jotta voit kiinnittää koirasi huomion muualle kuin pelottaviin ääniin ja asioihin. Kyllä se siitä, useimmat pennut ovat aluksi aika arkajalkoja.
Käsittääkseni pentu on 10 viikkoa. On aivan normaalia, että pentu hätääntyy haukkuvaa koiraa. Emä kun varoittaa pentujaan haukulla, jolloin se saa pennut kasaan. Itse esim. teen niin kun pennut ovat vapaana ulkona ja uhkaavat hajaantua liikaa, pyydän emän haukkumaan, silloin kaikki pennut juoksevat sisälle nopeasti. Tosin kun ne tulevat vähän vanhemmiksi se ei enään tehoa. Pennut usein pelkäävät pimeätä se myös menee ohi iän karttuessa. Itselläni on hyvä keino opettaa pentu kävelemään remmissä. Otan vanhemman rauhallisen koiran mukaan ja silloin pentu oppii kuin varkain remmissä kulkemisen kun se seuraa aikuista. Sitä voi myös palkita makupaloilla.
Tuon ikäinen pentu ei jaksa vielä tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Ja paras tapa opettaa se tutustumaan toisiin koiriin olisi jos löytyisi tuttavapiiristä suunilleen saman ikäinen tai ainakin suunilleen saman kokoinen koira.