Joo... Sellasta kyselisin, onko kellään ollut samaa tilannetta kuin tämä:
Pojan isän kanssa erosimme noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Ilman riitaa lapsi jäi isällensä, koska en halunnut tapella, lapsenkin kannalta parempi niin.
No, nyt sitten isällänsä on enemmän ja vähemmän psyykkisiä ongelmia ja pojan isovanhemmat ovat olleet todella paljon lapsen kanssa. Minulle kerrottu tilanteesta vasta monen kuukauden jälkeen, jonka aikana olen kuitenkin pitänyt tiiviisti pojan isään yhteyttä, tietämättä eräitä tosiseikkoja.
No, tietenkin nyt haluisin pojan luokseni asumaan, mutta kaikki kehottavat luovuttamaan, pojalla ihanat isovanhemmat perusteena.
Jos jollakin ikinä ollut sama tilanne, niin voisitko olla ystävällinen ja kertoa, miten asia on selvitetty sinun kohdallasi...!?!
Kiitos etukäteen.
Pojan isän kanssa erosimme noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Ilman riitaa lapsi jäi isällensä, koska en halunnut tapella, lapsenkin kannalta parempi niin.
No, nyt sitten isällänsä on enemmän ja vähemmän psyykkisiä ongelmia ja pojan isovanhemmat ovat olleet todella paljon lapsen kanssa. Minulle kerrottu tilanteesta vasta monen kuukauden jälkeen, jonka aikana olen kuitenkin pitänyt tiiviisti pojan isään yhteyttä, tietämättä eräitä tosiseikkoja.
No, tietenkin nyt haluisin pojan luokseni asumaan, mutta kaikki kehottavat luovuttamaan, pojalla ihanat isovanhemmat perusteena.
Jos jollakin ikinä ollut sama tilanne, niin voisitko olla ystävällinen ja kertoa, miten asia on selvitetty sinun kohdallasi...!?!
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
äiti kertoi vastaavasta tilanteesta,
kun isän yh-huollon jälkeen (isä oli väsähtänyt)
lapset oli huostaanotettu,
oliko asiasta kerrottu ollenkaan äidille,
en muista.
Kannattaa olla ainakin todella ajan hermolla ja tarkkana, ettei sosiaaliviranomainen "iske"
väliin, jos haluat lapsen huollon itsellesi.
isän "väsyneeksi" papereissaan, vaikkei tämä väsynyt olekaan. täytyypä nyt muistuttaa että isä on mies ja miehet ovat paljon kestävämpiä kuin naiset. joka asiassa.
niin siinä ei sukupuoli merkkaa mitään.
tullut nähtyä jonkinlaista juttua etä-äideistä. Kokeile googlettaa hakusanoilla etä-äitiys, etä-äidit. Sieltä pitäisi tulla jotain tietoa. Laita myös täällä Suomi24 sisällä hakuun em. sanat.
Joskus täällä palstoilla on vilahtanu tietoa, että etä-äidit ovat perustaneet jonkinlaiset oman keskustelufoorumin, jonne voivat kaikki samassa tilanteessa olevat mennä juttelemaan asioistaa, saamaan vertaistukea.
Toivottavasti löydät heidät.
Kopioi toi osoite. Sieltä ehkä saat jotain tukea.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000010029632
Kiitti paljon.Liityin tuollatteseen yhteisöön, toivottavasti siitä on apua.
sähän se olet ensisijainen huolehtija... yläikäraja lapsesta huolehtimiseen kait olemassa.
Siis meinaat, että isovanhemmat on tarpeeks vanhoja? Totta on, että voimia riittää, meillä normaalissa äidiksi tulemisen iässä enemmän kuin nelikymppisillä. Mut kuka määrittää sen, kumpi on parempi. Sosiaalitoimiston mielipide on ehdottomasti ne isovanhemmat. Itselläni toisesta suhteesta lapsi ja kolmas mahassa kasvaa ja turvallinen tasapainoinen aviomies. Pojan mummi asuu yksin ja pojan isä on mummin ainut lapsi. Kuulostaa ja kirjoitettunakin todella hassulta?
Yksi isällä,yksi masussa, missä kolmas?
mitä kohtaa et ymmärtänyt, kun aloittaja kirjoitti, että hänellä on mies, lapsi ja kolmas mahassa.
eli asuu miehensä ja lapsensa kanssa, odottaa kolmatta lasta.
Yksi siis asuu isällänsä.
Minulle kerrottu tilanteesta vasta monen kuukauden jälkeen, jonka aikana olen kuitenkin pitänyt tiiviisti pojan isään yhteyttä, tietämättä eräitä tosiseikkoja.
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Hmmm..mietin...mitä teit tällä välin....
vaikka, ...lieneekö lopulta niin tärkeää...
Juu...
Asun pojasta seitsemän sadan kilometrin päässä. Ei mikään mahottomuus tietenkään käydä vaikka joka viikonloppu kylässä, jos rikas ois... Kuitenkin, ei ole tullut mieleen yhtäkkiä, että tarvetta ois käydä useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa.
koska jos ikää on tarpeexs voi itse päättää mis haluu asua...mut mä kyl itse henk.koht ottaisin oman lapsen kotiin..mut lapsen etu on tärkein..
Moi!
Lapseni on kolme vuotta, joten ei ole sananvaltaa... Nehän yrittää nyt säilyttää tän tilanteen ja sikäli miten olen muiden kokemuksista tietoinen niin eivät vanhempanakaan halua lapselle minkään laisia muutoksia. Mutta, en aio luovuttaa. Silloinhan mua vasta huonona äitinä pidettäisiinkin ja lapsi on mulle todella tärkeä. kaikki kaikessa KAIKKI lapset!
Jos olisit mies, sinulle naurettaisiin että: "Siitä vaan, yritä vaan! LUUSERI!"
Mutta huoltajuutta on vaikea muuttaa ilman perusteita jotka vaarantaisivat lapsen normaalin kehityksen, terveyden tai lievemmässä tapauksessa tapaamiset joka ei yleensä muuta huoltajuutta vaan johtaa sovitteluun uusista tapaamisista.
Miksi et tapaisi useammin ja kyllä varmaan isovanhempienkin kanssa voit tehdä yhteistyötä? Oikeusprosessi on aina rankka kaikille ja varsinkin lapsille joten ole varma, että olet kaikkesi tehnyt, ja tulet tekemään lapsen parhaaksi ennen oikeutta jos riitautat huoltajuuden.
Juu eihän tuo mikään mahdottomuus ole selvitä väleissä niiden isovanhempien kanssa. Ihan mukavia ihmisiä kuin ovat. Olen varma, että enemmän lapseni kärsii siitä, jos äiti ei edes yritä. Rahahan tässä nyt on ongelma nuiden tapaamisten kanssa. Olemme myös käyneet kaikki vaihtoehdot mieheni kanssa läpi, mutta ei tunnu oikealta vaihtaa asuinpaikkakuntaa ihan vain tämän jutun takia. Täällä missä asumme on kuitenkin niin hyvä meidän ja lastemme elää...