Tuli tässä yhtenä päivänä väkrättyä ajankuluksi omia runoja pari kappaletta että...niin
Seison hiljaa ulkona ja tunnen kuinka ilma muuttuu sähköisemmäksi. Viimein suljen silmäni saadakseni hieman rauhaa. Vaikka silmäni ovat kiinni tunnen kuinka pilvet alkavat kerääntyä yhteen. Samassa kuulen hiljaisen jyrähdyksen, en avaa vielläkään silmiäni, koska en tahdo tuhota tai pilata tätä hetkeä. Samassa taivaalla välähtää kirkas salama, vaikka silmäni ovat kiinni, tunsin sisimässäni kuinka salama välähti. En tahdo vieläkään avata silmiäni tuhotakseni tämän tunnelman. Tunnen kuinka taivas salamoi ja ukkostaa. Samassa kasvoilleni tipahtaa vesipisara, sitten toinen ja kolmas. Viimein sade lankeaa ylleni ja kastun, mutta en välitä siittä ollenkaan, koska se antaa rauhaa sisimälleni.
Tämä sää kuvaa helposti minun sisintäni ja tunteina. Siksi sain nimen Storm...
Seison hiljaa niityllä ja on ihan hiljaista tunen kuinka sydämmeni pumppaa verta suonissani. Viimein kuulen hiljaisen tuulen äänen, vaikka se on heikko silti kuulen sen. Tunnen kuinka se alkaa leikkimään maan kanssa, se puhaltaa hiljaa ruohoa ja ruoho taipuu tuulen mukaan. Viimein tunnen kun se alkaa hiljalleen voimistua ja taivaalla olevat pilvet liikkuvat hiljaa eteen päin. Tuuli kieppuu villisti ympäriinsä ja yrittää saada kaiken mukaansa leikkiinsä. Viimein suljen silmäni ja pyörin hiljaa ja tunnen kuinka tuuli otta minut mukaan ja antaa minulle vapauden, mutta viimein tuuli laantu ja avaan silmäni, olen jälleen palannut ruumiiseeni, äsken tunsin sen riemun jonka oli saanut kokea, kun tuuli oli leikkinyt, mutta nyt se oli jälleen rauhoittunut.
Seison hiljaa ulkona ja tunnen kuinka ilma muuttuu sähköisemmäksi. Viimein suljen silmäni saadakseni hieman rauhaa. Vaikka silmäni ovat kiinni tunnen kuinka pilvet alkavat kerääntyä yhteen. Samassa kuulen hiljaisen jyrähdyksen, en avaa vielläkään silmiäni, koska en tahdo tuhota tai pilata tätä hetkeä. Samassa taivaalla välähtää kirkas salama, vaikka silmäni ovat kiinni, tunsin sisimässäni kuinka salama välähti. En tahdo vieläkään avata silmiäni tuhotakseni tämän tunnelman. Tunnen kuinka taivas salamoi ja ukkostaa. Samassa kasvoilleni tipahtaa vesipisara, sitten toinen ja kolmas. Viimein sade lankeaa ylleni ja kastun, mutta en välitä siittä ollenkaan, koska se antaa rauhaa sisimälleni.
Tämä sää kuvaa helposti minun sisintäni ja tunteina. Siksi sain nimen Storm...
Seison hiljaa niityllä ja on ihan hiljaista tunen kuinka sydämmeni pumppaa verta suonissani. Viimein kuulen hiljaisen tuulen äänen, vaikka se on heikko silti kuulen sen. Tunnen kuinka se alkaa leikkimään maan kanssa, se puhaltaa hiljaa ruohoa ja ruoho taipuu tuulen mukaan. Viimein tunnen kun se alkaa hiljalleen voimistua ja taivaalla olevat pilvet liikkuvat hiljaa eteen päin. Tuuli kieppuu villisti ympäriinsä ja yrittää saada kaiken mukaansa leikkiinsä. Viimein suljen silmäni ja pyörin hiljaa ja tunnen kuinka tuuli otta minut mukaan ja antaa minulle vapauden, mutta viimein tuuli laantu ja avaan silmäni, olen jälleen palannut ruumiiseeni, äsken tunsin sen riemun jonka oli saanut kokea, kun tuuli oli leikkinyt, mutta nyt se oli jälleen rauhoittunut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.