Olen adoptiovanhempi ja kiinnostaisi tietää syitä miksi jotkut adoptiolapset eivät hyväksy adoptiota. Adoptiovanhempien syy ei ole se että ette elä biologisten vanhempien kanssa. Voiko lastenkoti olla teidän mielestä parempi paikka kuin koti? Voi tietysti käydä niin että adoptiovanhempien kanssa ei jostain syystä synkkaa. Lapsikaupan myös jättäisin tämän kyselyn ulkopuolelle, koska en ole ostanut lastani.
En tee tätä kyselyä väittääkseni vastaan teille, vaan ymmärtämismielessä. Joten toivon että vain adoption henkilökohtaisesti kokeneet vastaisi (ei välikäden tietoa).
En tee tätä kyselyä väittääkseni vastaan teille, vaan ymmärtämismielessä. Joten toivon että vain adoption henkilökohtaisesti kokeneet vastaisi (ei välikäden tietoa).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pikkukimalainen varmaan kertoo sulle kuhan tarpeeksi kasvaa.
salailua tai valehtelua. Esim jos valehdellaan, että lapsi on oma lapsi, mutta tälle paljastuu myöhemmin, että onkin adoptiolapsi. Ennen syntyperästä valehteleminen on tavallista.
Myös se, että lapsi kutsuu adoptiovanhempiaan isäksi ja äidiksi on valehtelua. Parempi olisi, jos lapsi kutsuisi ottovanhempiaan vain etunimiltä. Koko adoptiohan on tavallaan valehtelua, uskotellaan, että lapsi on oma, vaikka toisten ihmisten lapsestahan siinä on kysymys.
On olemassa uskontoja, jotka eivät hyväksy adoptiota esim juutalainen uskonto ja kulttuuri ei tunne sitä. Siinä orvoista huolehditaan, mutta adoptiota ei tunneta, joten lapsi säilyy omassa suvussaan, eikä hänen biologisia siteitään katkaista.
Joo, ei Islamkaan hyväksy adoptiota. Siellä huolehditaan orvoista ja toimitaan ottovanhempina.
"Adoptio ei vaikuta adoptoidun lapsen ja hänen luonnollisten vanhempiensa suhteeseen. Adoptoitu lapsi perii luonnolliset vanhempansa ja on luonnollisen isänsä huoltajuuden alaisena. Jos adoptoitu lapsi haluaa palata takaisin luonnollisille vanhemmilleen, shari´a ei estä sitä. Lisäksi adoptoidulle lapselle tulee kertoa että hän on adoptoitu, eikä hänelle koskaan saa uskotella että hän on ottovanhempiensa luonnollinen lapsi."
Orvoista ja turvattomista lapsista huolehtiminen on kuitenkin VELVOLLISUUS. Siinä ei ketään omistella niinku länsimaissa.
Lue koko juttu http://www.geocities.com/athens/rhodes/5536/adoptio.html
Kenelle se on hyvä että adoptiolapsi kutsuu adoptiovanhempiaan etunimillä? Sulle vai?
Tuskin ainakaan sille lapselle tai niille vanhemmille.
Mitä muuten tarkoittaa, että orpolapsen biologisia siteitä ei katkaista? Siis jos niitä ei edes tunneta.
ei se siitä et me ei hyväksytä adoptiota eihän meillä ollu ikinä valinnan varaa päättä... mulla ja mun adoptioäidillä ei vaan synkkää en ole saanu pienenä sitä rakkautta mitä olisin tarvinnu olen saanu kaikkee mitä halunnu mut en rakkautta enkä peraatteess äitiä..hän oli vaan töissä sit ku tulin vanhemmaks sit sitä ytitettiin tunkea lapsen elämään mut vaan liian myöhään--
vaikka olisi kuinka hyvä tarkoitus.
Minullakin oli teini-iässä aika paljon ajatuksia ja mietteitä omista vanhemmistani niin biologisista kuin adoptiokin. Minä pystyin tapaamaan biologisia vanhempiani.
Uskon että viimeistään teini-iässä tulee vaikeuksia niille adoptiolapsille joilla ei ole mitään tietoa omista biologisista vanhemmsitaan eikä mahdolliduutta heitä tavata, tai ottaa selvää heistä onko he elossa tai keitä he ovat.
Tämä on hyvin tavallinen ongelma ja menee tietysti ohi kun hieman aikuistuu.
Nykyään on mahdollisuus monesti ottaa selvää biologisista vanehmmistaan. Aina se ei onnistu, mutta jos adoptiolapsi haluaa niin mielestäni olisi lapsen parasta että adotiovanhemmat ottavat osaa ja tukevat adoptiolastaan ottaamaan selvää biologisista vanehmmista.
Titysti on varauduttava siihen ettei heitä voi tavata tai löytää ja se on hyvä että lapselle selitettään jos etsiminen alkaa viemään aikaa.
Mielestäni jokaisella adotiolapsella on oikeus kutsua adotiovanhempiaan äidiksi ja isäksi, se on lapselle hyvin tärkeätä, lapsen identtiteetin ja persoonallisuuden kannalta. Lapsella täytyy olla isä ja äiti joihin hän identifioituu. Lapsellahan ei ole muita vanhempia lähellään kuin adoptiovanhemmat.
Tyttöpuoliset adoptiolapset saavat yleensä rajumman murrosiäsnprosesssin kuin pojat. Tytöillä ja heidän adoptioäidillään on suurempi työ päästä murrosiän yli kunnialla. Mutta kyllä sen läpi pääsee kunnialla, mutta se kysyy suurta kypsyyttä adioptioäidiltä. Hänen osansa on paljon vaikeampi kuin adoptioisän, muutenkin.
PS: Suokaa anteeksi kankea suomenkieleni. Olen asunut hyvin kauan ulkomailla joten minun suomenkieli ei oikein suju luistavasti.