Kylien välille on käyty vesialueella rajoja ns. Välirjalain sekä vuoden 1734 lain mukaan. Kummassakin laissa mainitaan tai niistä selviää se, että kukin kylä saa vesialueensa siten, että jokainen piste, joka on lähempänänä omaa rantaa kuin toisen rantaa kuuluu rannanomistajan oikeudella ao. kylälle. Mutta Välirajalaissa mainitaan myös se, että kukin kylä saa vetensä kylän tilusten mukaan em. ehdon lisäksi. Sama selviää myös vuoden 1734 laista. Edeleen säädetään, että maalla olevat rajalinjat määräävät vedes sijaintia ( niiden välissä ).
Mutta mitä tarkoittaakaan tuo kylän tilusten mukaan? Ilmeisesti HY ja TKK ovat selittäneet asiaa niin, että se on säännös joka määrää veden paikkaa eli rannan mukaan em. rajalinjain sisälle vesi sijoitetaan. Mutta onko näin ?
Tutkiessani asiaa diplomityössäni 1990 luvun alussa päädyin johtopäätökseen, että tuo "kylän tilusten mukaan" tarkoitaa maatilusten manttaalin mukaan saatavaa oikeuden suuruutta vedellä ja tämä omaisuusmassa sijoitetaan siten, että kukin saa vetensä lähimmäs rantaansa. Siis mitä suurempi manttaali kylällä on niin sen suurempi on vesialue kylällä.
Tässä on taustalla ajatus,että suurimanttaalinen kylä sisältää enemmän ruokakuntia jotka tarvitsevat suuremman vesialueen ( kalastusoikeuden ) kuin pieni kylä. Diplomityössäni tein vain joitain huomautuksia tästä asiasta, sillä tarkastelin kylän kalaveden vallintaa oikeustapauksissa.
Nykyisin olen sillä kannalla, että kylien väliset rajatkin maalla ovat määräytyneet kylän tontin suuruuden mukaan. Kylän tontti taas määrättään manttaalin mukaan. Kuningas Kristoferin Maanlaissa vuodelta 1442 sanotaan, että kylä on tontti. Tämä merkitsee sitä, että edellä puhumistani rajoista puhuttaessa pitäisi puhua kylän maiden ja vesien rajoista. Kylän maat ja vedet ovat siis eri asia käsitteellisesti kuin kylä eli tontti.
Tietääkseni maanmittaustieteellinen opetus on edelleen sillä kannalla, että rajat ovat määräytyneet valtauksina "kyynärpäätaktiikalla". Mutta miten sitten määrätään riitatilanteessa raja jos ei rajamerkkejä löydy ?
Kyllä niin on, että manttalia kohden on saanut valtakunnallisesti hyvyysluokitetun maan mukaan kylä maata tietyn määrän. Tätä tukee liikamaiden palautukset kruunulle isojaon yhteydessä.
Edelleen ainakin TKK:n opetuksesssa oli tuolloin epäselvää mikä on ns. siirtokylä. Laki sanoo, että se on pääkylän maille perustettu kylä ja se saa puolet manttaalin edellyttämästä maasta. Tämä laki on ollut ainakin 1980-lla voimassa vielä. Mitä syntyi isojaossa kun talot saivat maansa. Kysehän on kylän eli tontin jaosta, jolloin myös kylän maat jaetiin. Kyliä jakamalla syntyy kyliä, joilla on maat ja vedet. Maanmittaustieteet antavat ymmärtää, että sarkajakoinen tontti eli kylä lakkasi tonttina olemasta isojaossa, mutta eikö voida ajatella että uudet tontit eli jaossa syntyneet kylät sijaistsevat uusissa paikoissa? Olisiko siis siirtokylä mahdollista perustaa vielä isojaon jälkeenkin ja kuka sai perustaa siirtokylän? Mikä oli siirtokylän perustamismenettely maanmittausohjesäännön mukaan. Olikohan se lohkominen ? Lohkomisen tuntee myös nykyinen lainsääntö ja se on tunnettu ties kuinka kauan.
Nyt sanon vielä, että Kuningas Kristoferin vuoden 1442 lain mukaan rannanomistajaksi tullut saa vedenkin. Suomessa on tuhansia rannanomistajia, eikä em. lakia ole kumottu vaan se näkyy myös Välirajlaissa sekä Vuoden 1734 laissa sekä myös nykyäänkin on voimassa olevaa oikeusjärjestystä. Olisiko huvilatontttien omistajat tuon koko lainsäädännön kirjon mukaan veden omistajia eikä vain emäkiinteistön veteen osuutensa saavia luovutuskirjan merkinnällä lohkomisessa?Entäpä millainen manttaali huvilatontille tulisi panna kun kerran koko maan ja veden omistamista koskevassa oikeudessa manttaali on aina alkuperäiselle asutukselle pantu ( mantaali, man talet eli ruokakuntien lukumäärä )riippuen asuttajien määrästä.
Vai onkohan se maanmittaustieteellien opetus jotenkin osoittanut muun teorian oikeaksi ?
Mutta mitä tarkoittaakaan tuo kylän tilusten mukaan? Ilmeisesti HY ja TKK ovat selittäneet asiaa niin, että se on säännös joka määrää veden paikkaa eli rannan mukaan em. rajalinjain sisälle vesi sijoitetaan. Mutta onko näin ?
Tutkiessani asiaa diplomityössäni 1990 luvun alussa päädyin johtopäätökseen, että tuo "kylän tilusten mukaan" tarkoitaa maatilusten manttaalin mukaan saatavaa oikeuden suuruutta vedellä ja tämä omaisuusmassa sijoitetaan siten, että kukin saa vetensä lähimmäs rantaansa. Siis mitä suurempi manttaali kylällä on niin sen suurempi on vesialue kylällä.
Tässä on taustalla ajatus,että suurimanttaalinen kylä sisältää enemmän ruokakuntia jotka tarvitsevat suuremman vesialueen ( kalastusoikeuden ) kuin pieni kylä. Diplomityössäni tein vain joitain huomautuksia tästä asiasta, sillä tarkastelin kylän kalaveden vallintaa oikeustapauksissa.
Nykyisin olen sillä kannalla, että kylien väliset rajatkin maalla ovat määräytyneet kylän tontin suuruuden mukaan. Kylän tontti taas määrättään manttaalin mukaan. Kuningas Kristoferin Maanlaissa vuodelta 1442 sanotaan, että kylä on tontti. Tämä merkitsee sitä, että edellä puhumistani rajoista puhuttaessa pitäisi puhua kylän maiden ja vesien rajoista. Kylän maat ja vedet ovat siis eri asia käsitteellisesti kuin kylä eli tontti.
Tietääkseni maanmittaustieteellinen opetus on edelleen sillä kannalla, että rajat ovat määräytyneet valtauksina "kyynärpäätaktiikalla". Mutta miten sitten määrätään riitatilanteessa raja jos ei rajamerkkejä löydy ?
Kyllä niin on, että manttalia kohden on saanut valtakunnallisesti hyvyysluokitetun maan mukaan kylä maata tietyn määrän. Tätä tukee liikamaiden palautukset kruunulle isojaon yhteydessä.
Edelleen ainakin TKK:n opetuksesssa oli tuolloin epäselvää mikä on ns. siirtokylä. Laki sanoo, että se on pääkylän maille perustettu kylä ja se saa puolet manttaalin edellyttämästä maasta. Tämä laki on ollut ainakin 1980-lla voimassa vielä. Mitä syntyi isojaossa kun talot saivat maansa. Kysehän on kylän eli tontin jaosta, jolloin myös kylän maat jaetiin. Kyliä jakamalla syntyy kyliä, joilla on maat ja vedet. Maanmittaustieteet antavat ymmärtää, että sarkajakoinen tontti eli kylä lakkasi tonttina olemasta isojaossa, mutta eikö voida ajatella että uudet tontit eli jaossa syntyneet kylät sijaistsevat uusissa paikoissa? Olisiko siis siirtokylä mahdollista perustaa vielä isojaon jälkeenkin ja kuka sai perustaa siirtokylän? Mikä oli siirtokylän perustamismenettely maanmittausohjesäännön mukaan. Olikohan se lohkominen ? Lohkomisen tuntee myös nykyinen lainsääntö ja se on tunnettu ties kuinka kauan.
Nyt sanon vielä, että Kuningas Kristoferin vuoden 1442 lain mukaan rannanomistajaksi tullut saa vedenkin. Suomessa on tuhansia rannanomistajia, eikä em. lakia ole kumottu vaan se näkyy myös Välirajlaissa sekä Vuoden 1734 laissa sekä myös nykyäänkin on voimassa olevaa oikeusjärjestystä. Olisiko huvilatontttien omistajat tuon koko lainsäädännön kirjon mukaan veden omistajia eikä vain emäkiinteistön veteen osuutensa saavia luovutuskirjan merkinnällä lohkomisessa?Entäpä millainen manttaali huvilatontille tulisi panna kun kerran koko maan ja veden omistamista koskevassa oikeudessa manttaali on aina alkuperäiselle asutukselle pantu ( mantaali, man talet eli ruokakuntien lukumäärä )riippuen asuttajien määrästä.
Vai onkohan se maanmittaustieteellien opetus jotenkin osoittanut muun teorian oikeaksi ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kysyt vaikeita mutta asiaa. Ensinnäkin olen itskin juuri nyt joutunut käytännön kautta miettimään tuota ihan samaa eli miten vesirajat määrätään.
Meillä kävi MML:n ylijohtaja valoittamassa vähän tuota asiaa ja itse ymmärsin asian näin. (en tiedä puhunko samasta asiasta kuin sinä, anteeksi jos puhumme eri asioista)
Kotipeltojen omistus ennen isojakoa (omistus selviää yleensä siitä miten peltoja on käsitelty isojaossa) määrää vesioikeudellisten kylien rajat eli vesialueiden omistusyksiköt. Sensijaan isojaossa kylille jaetut rantatilukset (rantaviivan määrä) ratkaisee tiloille tulevan vesialueen laajuuden ja rajat sillä kuten laissa välirajasta vedessä on sanottu kukin kylä hallitkoon sitä osaa vettä joka on lähempänä omaa rantaa kuin toisen.
Kun kysyt mitä tarkoittaa tuo kylän tilusten mukaan niin laki selittää itse itsensä. Olet nimittäin lukenut lakia vähän väärin. Seuraavassa lainaus ko. laista:
2 §
Järven rannalla sijaitsevilla kylillä olkoon osa järveen rajalinjan ja kylän tilusten mukaan, SITEN että kukin vallitsee sen osan vettä ja veden alaista pohjaa, joka on lähempänä omaa rantaa kuin toisen.
Eli yleisesti kylillä on osa järveen rajalinjan ja tilustensa mukaan ja laki selittää sitten että tämä tarkoittaa sitä että kukin vallitsee sitä osaa vesialueesta joka on lähempänä omaa rantaa kuin toisen. Veden jakautuminen Kylän tilusten mukaan ei ole mikään erillinen, keskilinjaperiaatteesta poikkeva ehto vaan kyseessä on yksi ja sama ehto.
Muuten en osaa ottaa pohdintoihisi kantaa kun
varsinkin en ole kuullutkaan noista siirtokylistä.
Muuten olisi kyllä kovin mielenkiintoista mailata sinun kanssasi näistä asioista. Itselläkin on joitakin pohdintoja menossa nimenomaan liittyen vesipiirirajojen käymiseen ja olisi muutekin kiva jutella samoista aiheista kiinnostuneiden kanssa. Täällä kun maanmittauskysymykset eivät ole niin kovin yleisiä eikä varsinkaan asiantuntemus niissä.
Mailaa vaikkapa osoitteeseeni [email protected] tai anna oma osoitteesi.
Ymmärsin kirjoituksesi niin, että olet HY:n jo monivuosikymmenisen opetuksen kannalla eli ns. keskiviivaperiaatteen kannalla.
Kun tein diplomityötäni 1990 niin olin aluksi samalla kannalla kun luin prof. Haatajan teoksia, joissa minun tulkintani mukaan esitettiin veden pinta-alan jakoa mainitsemasi keskiviivaperiaateen mukaan. Kirjoitin työtäni ja vein sen näytille prof. Hollolle. Hän ei sanonut mitään, mutta ilmeestä päättelin, että hän ei hyväksynyt Haatajan oppeja.
Ryhdyin uudelleen hommiin ja silmiini pisti tuo "kylän tilusten mukaan". Mielestäni tämä tarkoittaa juuri sitä, että sen lisäksi, että kukin kylä saa vetensä jokaiselta sijaintikohdaltaan lähimmäs omaa rantaa kuin toisen, se saa ENSIN tuon omaisuusmassan suuruuden määräytyneenä kylän tilusten mukaan eli kylän manttaalin mukaan ja näin ensisijaisesti määräytyvä omaisuuden deklaratiivinen prosessuaalinen toteuttaminen (toimitukset) sitten saa lisäohjeen sijoittaa se lähemmäs omaa rantaa kuin toisen. Laissa on siis kaksi ehtoa, jotka ovat hyvin oleellisia.
Prof. Hollo hyväksyi diplomityöni, tosin nuo tulkinnat joita juuri esitin eivät olleet työn pääsisältö. Esitin myös ohimennen kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, että koko valtauksen teoria on virheellinen. Kaiken tämän prof. Hollo hyväksyi.
Haatajan keskiviivaperiaate on näköjään jonkinlaisen oppiriidan aihe( muutaman ammattilaisen ollessa eri mieltä Haatajan opeista ). Yhdyt varmaan kantaan, että asiasta ei liene kirjallista vanhaa materiaalia saatavilla, mutta Vuoden 1734 laki on nykyisin saatavilla kirjana ja siinä on myös säännöksiä rajanvedosta eikä Välirajalaki tätä kumoa ( vaikka niin väitetään). Kirjoitan nyt muistinvaraisesti asioista enkä muista tarkkoja sanamuotoja, mutta kritisoin TKK:n 1980-luvun opetusta Välirajalaista sikäli kuin sitä edes olikaan kiinteistöopin opetuksessa. Silloisen talousoikeuden opetuksessa tuntuu olevan eri kanta koko maanmittaustieteen historian siihen osaan miten rajat kylien välillä maalla ja vedellä on määrätty kuin kiinteistöopin historian opetuksessa. En tiedä miten opetus nykyään on järjestetty.
Itse asetan koko keskiviivaperiaatteen kyseenalaiseksi ( pienissä pitkänomaisissa järvissä se pätee...muistaakseni prof. Langin opetuksen mukaan...Lang professorina 1900-luvun alussa HY:ssa).
Minulla ei ole intressejä tutkia tuota asiaa, toimin nykyään aivan muissa asioissa, mutta vähän tuo asia on jäänyt kaivelemaan. Esitin kyllä tulkinnan tuolle manttalin mukaan määrytymiselle ja kyllä prof. Hollo sen hyväksyi, joten ehkäpä voin olla oikeassakin. Tietysti se poikkeaa koko maanmittarikunnan käsityksistä, mutta ehkäpä prof. Hollolla on syytä olla sitä mieltä mitä olin minäkin.
Ja kyllähän kannattamani tulkinta näkyy prof. Langin kirjassa, mutta sitä on vaikea huomata. Itse olen jopa sillä kannalla, että Haatajan opetus isojaosta on virheellinen tai oikeammin opetus kylän maiden erottamisesta isojakoa varten (vrt. liikamaan palautukset ).
Hyvää talvenjatkoa, saatan ehkä kaivella asiaa kirjastossa jos se jotakuta kiinnostaa.