Heippa!
Tällaista olisin kysynyt,että mitä tehdä kun nainen haluaa kihloihin mutta mies ei? vaikkakin nainen on tietoinen siitä että mies tätä rakastaa ja haluaa olla ikuisesti yhdessä niin miksi hän ei siltikään kosi? minun mieheni sanoo ettei ole kiirettä, en minäkään kiirettä halua pitää, mutta eikai se ole kiirehtimistä jos 3vuoden seurustelun jälkeen haluaa lupauksen yhdessä olosta? vauvaakin yritetään..mitä teen jotta saisin mieheni kosimaan, vai kosinko itse? mieheni tietää tunteeni ja haluni, muttei vain itse halua VIELÄ! olenkin siis miettinyt että joskos hän ei kuitenkaan olekaan ihan varma asiasta haluaako olla aina..mitä olette mieltä?
Tällaista olisin kysynyt,että mitä tehdä kun nainen haluaa kihloihin mutta mies ei? vaikkakin nainen on tietoinen siitä että mies tätä rakastaa ja haluaa olla ikuisesti yhdessä niin miksi hän ei siltikään kosi? minun mieheni sanoo ettei ole kiirettä, en minäkään kiirettä halua pitää, mutta eikai se ole kiirehtimistä jos 3vuoden seurustelun jälkeen haluaa lupauksen yhdessä olosta? vauvaakin yritetään..mitä teen jotta saisin mieheni kosimaan, vai kosinko itse? mieheni tietää tunteeni ja haluni, muttei vain itse halua VIELÄ! olenkin siis miettinyt että joskos hän ei kuitenkaan olekaan ihan varma asiasta haluaako olla aina..mitä olette mieltä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sinuna kosisin itse, tai ainakin ottaisin asian vakavasti puheenaiheeksi. Mielestäni on hölmöä odotella kosintaa vuosikausia, mitäs jos mies ei haluakaan kanssasi naimisiin, koskaan? Jos hän olisi varma asiastaan, hän olisi kosinut jo. Kolmen vuoden seurustelu ja vauvan yrittäminen luulisivat olevan asioita, jotka herättelisivät naimisiinmenoon ja sitoutumiseen. Tai joskos miehesi ei tiedä sinun halustasi kihloihin ja hän onkin epävarma sinusta? Kannattaa ottaa asia puheeksi ja keskustella molempien haluista asian suhteen, se ei ole painostamista.
Eiköhän se vauva ole suurempi lupaus yhdessä olosta kuin avioliittolupaus. Jos sinulle kuitenkin naimisiinmeno on todella tärkeää, niin kosi miestäsi. Voithan sanoa, että hankit lapset mieluummin avioliitossa.
Kannattaa keskustella asiasta miehen kanssa perinpohjaisesti. Joskus tuollaisissa jutuissa paljastuu, että miehellä ei olekaan mitään varsinaista avioliittoa vastaan, mutta hän kuvittelee, että nainen haluaa järjestää "mahtihäät", jollaisia ei ehkä itse haluaisi.
En oikein ymmärrä ajatusta, että lapsi on suurempi sitoumus suhteeseen kuin avioliitto. Minusta lapsen tekeminen on sitoutumista siihen lapseen ja vastuuseen siitä lapsesta, mutta ei sitoutumista puolisoon.
"Tällaista olisin kysynyt,että mitä tehdä kun nainen haluaa kihloihin mutta mies ei?"
Vaihtoehdot on aika minimissä. Joko nainen kinuaa ja kiduttaa tai on hissukseen. Meillä minä olen kerran ilmaissut halukkuuteni kihloihin, mutta mies ei ollut tuolloin vielä valmis. Nytpä minä sitten odotan, milloinka hänelle on aika kypsä. Kihloja ennen enkä niiden jälkeenkään ole aikeissa karkuun lähteä. Luotan, että miehellä sama juttu!
Jos nyt hankit vauvan, niin on hyvin mahdollista, ettei mies halua koskaan kanssasi naimisiin, koska "näin on ihan hyvä" ja "ei tähän paperia tarvita asiaa virallistamaan".
Jos itse haluat naimisiin(eikä vain kihloihin), niin suosittelisin ensin hankkimaan kihlat ja sitten vasta sen vauvan.
Liian monta tapausta on tullut vastaan, jossa vauva tehty, ja sitten ihmetellään, että miten miehen saisi naimisiin, kun hän ei ole tarpeeksi "sitoutunut".
Naiset, jos teette lapsen ennen kihloja/häitä, laittakaa se ainakin omalle sukunimelle! Silloin miehellä on syy mennä naimisiin, että saa lapsen omalle sukunimelle. Testattu ja toimii ;)
Mikä pakko on aina mennä kihloihin ja naimisiin? Hyvässä parisuhteessa voi ihan hyvin elää, ilman noitakin kahleita. Mies ajattelee järjellä. Eroamis tilastot on huippulukemissa.
Kahleita? Jos eroa ajatellaan niin kannattaisi harkita sitä lapsenkin tekoa. Jos siihen on valmis niin eiköhän naimisiinkin?
Ei kai pakko ole, mutta miksi se tuntuu miehestä pakolta? Kyllä avioliittoakin voi ajatella järkisyillä. Lesken eläke, perimisasiat yms.? On monta hyvää syytä mennä naimisiin.
Kyllä avoliitotkin hajoaa, kumpi tilasto on isommissa lukemissa?
Ja se varmaan lastakin erotilanteessa lohduttaa, että no on se hyvä ettei isi ja äiti sentään ollut avioliitossa. Onneks oli vaan avoliitossa...
Avoliitossa jos ollaan, niin kannattaa muistaa, että lapsi on ainoa perillinen. Naiselle ei esim. jää erossa tai kuolemantapauksessa yhtään mitään, jos omaisuus on miehen nimissä.
Tiet miehen sydämeen alkavat vatasasta eli oletan, että olet panostanut ruoanlaittoon ja kynttiläillallisiin.Ei muuta kuin post-dinner love-making tähän-mennessä, vai?
Olet ehkä yrittänyt kutsua mukaan kolmatta leikkikaveria, ja tämäkin on kokeillut eri yrtti-ja ruokalajeja..Et menisi NIIN TAIVAASEEN et kosintaa alkaisi kuulua.
Nyt ei enää auta kuin et menet sen kanssa yöelämään ja testaat, haluaako se kotiin sun kanssa vai etsiikö sen katse yöelämästä muita naisia.Itse pistin pisteen kaikille sellaisille suhdeviritelmille, joissa epäilin, että olin 'ihan OK' tavata päivänvalossa mutta, yöllä tanssahteli kaikenlaista tanssijatarta sen haaveissa..
Päätät ensin, haluatko olla miehelle pelkkä lady eli vähäiset meikit ja minijakkupuku ilman aluspaitaa microminarilla ja korkosaappailla (Sienna Miller mutta night glamour, pliis). Vai oletko yksi niistä seksipommeista??Huom., sellasellakin voi olla jopa "lääkärin tutkinto"..Siinä tapauksessa etuavustusta kehiin..
Alat hieman vihjaista, et sun aika alkaa olla korteissa, haluat oikeasti miehen itsellesi etkä aio iänikuisesti tyytyä olemaan FB. Painosta asioita eteenpäin.Ja varaudu näkemään sekä valoisia, synkkiä että sytyttäviäkin puolia asioiden käänteissä - - -
mulla oli vähän saman kaltainen tilanne. mies sanoi, että hän ei enää ikinä mene kihloihin, kun kaikki hänen aiemmat suhteensa (kaksi avioliittoa ja yksi kihlaus siihen päälle) olivat päättyneet huonosti.
biologinen kello kuitenkin alkoi tikittää ja tuli vauvan aika. annoin periksi ja luovuin periaatteestani tehdä lapsia vasta papin aamenen jälkeen. kuinkas sitten kävikään; aikanaan kerroin miehelleni positiivisesta raskaustestistä ja seuraavana päivänä mies vei minut kultakauppaan kihloja valitsemaan ja esikoisemme ristiäisten yhteydessä meidät vihittiin.
en tiedä auttoiko se, että lakkasin painostamsta (vaikkakaan mielestäni en edes painostanut sen jälkeen kun mies kihloista ensimmäisen kerran kieltäytyi) ja annoin periksi, mutta lopputulos oli jokatapauksessa mieleiseni :-)
onnellista yritystä sekä vauvan että kihlauksen suhteen.
Voi höh... tuntuu että täytyy yrittää tehdä lapsi ennen ku nykyajan miehet haluaa naimisiin. Aika hassua. No mutta eikö olis hienoa mennä naimisiin rakkaudesta, että mieskin olisi innoissaan asiasta, haluais sut vaimokseen, haluais olla sun kans koko sun loppuelämän, (vaikka ette saiskaan lapsia) niin että se sais olla yhteisen elämän aloitus tavallaan. Jotkut miehet ei mene naimisiin muutaku sitten ku on pakko eli lapsi on tulossa. Eipä halua munkaan poikakaveri kihloihin eikä naimisiin ainakaan moneen vuoteen. Se sanoo että se on varma musta jne, mutta luulis sen sitten ajattelevan positiivisesti sitoutumisestakin. Onhan ne avioerolukemat tietysti suuria, mutta sekö on parempi että ei sitoudu ja näin ainakin varmistaa sen että toisella on suhteessa paha olla kun toinen ei halua sitoutua? Onko parempi pitää takaovi auki toiselle että saa potkasta toisen pihalle koska haluaa, ja ihan vaivatta, kun ei ole avioliittoa mutkistamassa asiaa?
t:timantti
KERRO TUO MIEHILLE että saataisiin ne kosimaan.. :D
olen jo 26v. ja mieheni ei ole vielä kosinut. ollaan oltu yhdessä jo 7v. Olen päättänyt, että jos hän ei vuoden sisällä kosi, minä pakkaan kamani. Minkä helkutin takia tuhlaisin aikaani??
Mulla tulee jo kohta 28 täyteen ja 5 vuotta ollaan oltu yhdessä. Ei ne miehet vaan kosi! :) Ehkä täytyy kosia itse tai sitten vain odotella ikuisesti ... :)
Noi samat fiilikset on niin monella! odottaa vai vain huomata että koko aika on ollut turhaa....
Mä en ainakaan halua tuhlata parhaita nuoruusvuosiani suhteeseen joka ei sitten olekaan "mitään".. Mutta minkäs teet. monen vuoden jälkeen ei ole enää helppo lähteä.
Ja romantiikka on kyllä aika hyvin hukassa...Monen vuoden jälkeen se avioliittokin tuntuu vähän sellaselta pakkoavioliitolta - kun on pakko jo mennä naimisiin tai sit erota...
Tässä tätä ajatuksen virtaa :D
Vastauksia en osaa kellekään antaa. Kun itsekin mietin samaa :-D
tälläkin rahikaisella! aika turhauttavaa odottaa miehen kosimista kun kaikki on jo valmiina, pitkä suhde, hyvä työ, auto ja talo, argh! Itse olen sen verran vanhanaikainen, että miehestä pitää löytyä sen verran potkua, että herkistyy edes sen kerran naiselleen.
älä ihmeessä hätiköi. Lapsia kannattaa tehdä vasta kun suhde todella varmalla pohjalla. Ja molemmat haluavat olla naimisissa ja huolehtia yhdessä lapsista. Monikaan ei tajua sitä, kuinka lapsi muuttaa suhteen.Enää ei ole samallalailla aikaa olla yhdessä kahdestaan ja tehdä mitä huvittaa. Itse eronneena kolmen lapsen äitinä kokisin kihlauksen lähinnä sitoutumisena toista kohtaan,naimisiin asti en olisi vielä valmis menemään.Yksin lapsen / lasten kanssa ei ole aina helppoa.Minusta tuntuu, että nykymiehet pelkäävät..on niin helppoa olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa..
Täälläkin kova pähkintä menoillaan... En tiedä mitä tekisin. Periaatteeni on ollut, että ensiksi naimisiin sitten lapsi. Mutta mies ei halua naimisiin. En oikein ole päässyt 100% selvyyteen haluaako ollenkaan vai ei vielä. Kun sanoo syyksi milloin mitäkin. Viimeksi, että se on turhaa. Mutta yleensä vaikuttaa kyllä siltä, että hän haluaa mennä joskus naimisiin. JOS mies ei halua ollenkaan naimisiin niin tyydyn siihen. Vaikka se onkin pettymys. Mutta kun hän taitaa ehkä haluta myöhemmin, mutta epäröi. Ja minä epäröin, että uskallaudunko lapsiprojektiin, jos mies ei ole varma tunteistaan minua kohtaan ja yhteisestä tulevaisuudesta.
Välillä päätän luovuttaa ja sanoa miehelle, että okei yritetään saada lapsi. Ei mennä sitten naimisiin. Mutta...
En haluaisi naimisiin sitten kun meillä on lapsi vaan sitä ennen. Jos ei mennä koskaan naimisiin niin se on eri asia. Mies vaan ei ymmärrä sitä.
Ja olemme olleet kauan yhdessä. Ja mies siis haluaa lapsen kanssani, en ole yhtään painostanut.
Sano miehelle, että jos teette lapsen ennen avioliittoa, lapsen sukunimeksi tulee sinun sukunimesi. Jos vaikka sitten alkaisi avioliittokin kiinnostamaan...
Mieti onko se kihloihin meno tai naimisiin meno tae pysyvyydestä? Monet naiset taitavat haluta takeen siitä, että ollaan yhdessä juuri näin. Mutta mikä on sen hinta? Minkä hinnan nainen on valmis maksamaan siitä, että saa miehen kosimaan vaikke mies olisi valmis? Joskus toki mies tarvitsee vähän sitä potkimista asiaan etenemiseen (niin että mies pääsee käsiksi omiin tunteisiin ja ehkä tajuaa haluavansa naimisiin)mutta.. miehestä tulee itsestään tuntua sitten oikealta haluta naimisiin.
aika kuintenkin on asia jota ei ole olemassa, on vain tämä hetki. tulevaisuus ja menneisyy on harhaa. Itse yritän nautti joka päivästä mieheni kanssa ja vaalia suhdettamme.
Se että menisimme naimisiin ei takaisi "ikuista rakkautta". Itse olen siinä pisteessä, että minusta tuntuu, että haluan jakaa elämäni tämän miehen kanssa ja kasvaa hänen kanssaan enkä kenenkään muun.tiedän että maailmassa voisi olla joitain toisiakin sopivia ihmisiä minulle mutta ei minua kiinnosta niiden etsiminen ja taas alusta aloittaminen. Haluan panostaa tähän suhteeseen koska tämä mies on minulle yksi niistä sopivista. Sen takia voisin mennä naimisiin hänen kanssaan piankin. Olemme kihloissa, toista sormusta odotetaan. tällä hetkellä luulen ettei mies ole valmis sopimaan päivää. En varmaan itsekään ole vielä siihen valmis. Mutta ajattelen että vuoden sisällä sovimme sitten hääpäivän. ellei "karata" naimisiin vain jonain pävänä sitten ilman ahdistavia hää järjestelyitä vaikkakin häämme olisivat hyvinkin pienimuotoiset.
Mieskin varmaan sitten ymmärtää, että esim. nainen ei halua lapsia ennen kuin on siihen valmis, ja on siis valmis silloin kun ollaan naimisissa. Jos naisenkin pitää odottaa, että mies menee naimisiin sitten kun on valmis... Tuntuu, että aina pitää mennä miehen ehdoilla?
Ei kai kukaan halua, että mies menee naimisiin jos ei ole valmis. Mutta kysymys kuuluu miksi mies ei ole valmis? Enemmän kai sitä nainen haluaa, että mies on valmis menemään naimisiin kun että mennään naimisiin. Sekavasti sanottu, mutta toivottavasti joku ymmärsi!
Niin ehkä kysymys siis ei pitäisi olla miten miehen saa kosimaan vaan miten miehen saa valmiiksi tai jotain... Miten miehen saa heräämään ja vakuuttumaan, että tämä on hyvä juttu tai kertomaan syyn miksi ei ole vielä valmis. Joskus aikailu on lopetettava ja mentävä naimisiin tai vaihdettava kumppania...
Exäni päätti ryhtyä pakottamaan. Kun en suostunut, päätti etten oikeasti rakasta ja että on tuhlannut aikaansa. Oli pahasti väärässä (yhä rakastan), mutta nyt olemme oleet erossa jo aika kauan. En kyennyt suostumaan, kun olin lähes täysin "tossun alla" jo valmiiksi ja pelkäsin tilanteen vain pahenevan. Lisäksi mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi pyrkiä edellyttämään ihmisiltä joitakin toimenpiteitä, joilla kuitenkin melko uskonnollisväritteinen pohja. Enkä ymmärrä miten niin monilla naisilla tuntuu olevan ylittämätön tarve saada paperi ja jonkinlainen riitti, joilla todistetaan suhteen todellisuus ja kunnollisuus. Rakkaudella ei pitäisi olla mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Omalla kohdallani ei missään tapauksessa ole ollut kyse sitoutumisen välttelemisestä, tai siitä että olisin halunnut tehdä asioita, joita en avioliitossa voisi tehdä (mitä niillä sitten jotkut tarkoittavatkaan). En vieläkään tunne itseäni vapaaksi, vaikka erostamme tosiaan on jo useampi vuosi (enkä ymmärrä miten olisin voinut olla sitoutuneempi).
Onko naimisiin pääsy tosiaan sen arvoista, että sillä kannattaa aiheuttaa kärsimystä molemmille osapuolille? Ja miten voi olla niin että elämän päämääränä voi olla vain naimisiin meno. Vaihtakaa vain kumppaneitanne. Itse en kai aio enää yrittää uudestaa (tämä prosessi on ollut niin raskas etten usko kestäväni vastaavaa). Lisään tähän loppuun vielä, että olin myöntynyt lähes kaikkeen muuhun mitä hän halusi.