Niin, tämä on pitkä tarina ja löysinkin tämän foorumin ja ajattelin, että joku osaisi meitä auttaa..
Meillä on sekarotuinen 7-vee leikattu narttu (kääpiöpinseri-perhoskoira-vehnäterrieri ja ties mitä muuta-coctail). Vauva tuli taloon nelisen kuukautta sitten ja onneksemme koira suhtautui siihen tosi hienosti. Oltiin ihan kauhuissamme miten koira vauvaan suhtautuu, sillä viime syksynä kävi valitettava tapaus kun 2- ja 4-vuotiaat satuttivat koiraa ja koira alkoi murisemaan heille takaisin ja näyttää hampaitaan. Kielsin lapsia enää koskemasta koiraan ja koira istui loppuvierailun sohvalla minun vieressäni luoden murhaavia katseita lapsiin. No, koska koira ei ollut tätä ennen murissut tai suhtautunut uhkaavasti lapsia kohtaan, vaan päinvastoin, en ajatellut, että tästä nousisi ongelma. Nyt meillä oli kylässä 3-vuotias tyttö ja iloisesti häntä heiluen otettiin vieraat vastaan. Koira alkoi kuitenkin murisemaan lapselle, kun lapsi alkoi lähestymään kädet ojossa. Koira ihan selvästi pelkää: tärisee ja nostaa karvat pystyyn ja pakenee. Kauhistuttaa vaan mitä koira mahtaisi tehdä siinä tilanteessa, jos ei pääse lasta pakoon.. Puree??
Omaa vauvaamme kohtaan koira on ollut välinpitämätön ja jos vauva on esim. lattialla käy sitä nuolaisemassa käsistä ja päästä ja nuuskuttelemassa ja tulee sohvalle meidän ja vauvan viereen. Koira on kyllä ollut koko ajan tarkkailussa ja lasta ja koiraa ei ole jätetty kahdestaan hetkeksikään.
Ongelmat kuitenkin alkoivat kun vauva alkoi osoittamaan kiinnostusta koiraa kohtaan. Kun vauva ojentaa käsiään koiraa kohti, koira murisee ja pakenee paikalta. Eli siis koira-rouvamme on sitä mieltä että hän saa koskea vauvaan, mutta vauva ei häneen..
Koira on meidän rakas perheenjäsenemme, emmekä haluaisi siitä luopua. Tosin vanhempani ovat halukkaita hänet ottamaan, jos siihen ratkaisuun joudutaan. Onkin kovasti isäni perään ja viettää kaikki lomat yms. maalla vanhempieni luona, joten ei se ole varmasti huono vaihtoehto koiralle, mutta tietty haluaisimme hänet pitää itsellämme. Meidän koirankasvatus on tapahtunut ihan maalaisjärjellä ja ollaan tehty paljon virheitä. Koira ei esim. ole sietänyt toisia koiria sen jälkeen, kun sai köniinsä suursnautserilta 1-veen ikäisenä. Suhtautuu muihin koiriin välinpitämättömästi, mutta jos häntä lähestytään, niin on rähinä päällä. Ei ole kyllä koskaan purrut ketään, ei koiraa eikä ihmistä. Sen kanssa, että koira ei tykkää toisistä koirista me kyllä pystymme elämään, mutta jos koira ei tykkää lapsista on vaikeampi homma. Kyselin apua eläinlääkäriltä ja hänen mielestään koirallamme on oikeus murista lapsille, jos satutetaan, eikä ollut huolissaan koiran käytöksestä hän oli sitä mieltä, että koira kyllä oppii tulemaan toimeen vauvamme kanssa (???). Toistaiseksi kaikki onkin ihan ok, mutta mitäs sitten kun vauva alkaa tosissaan ottamaan kontaktia koiraan?
No tässä oli tarinamme yhtään sitä kaunistelematta. Olisin todella kiitollinen asiallisista kommenteista asian suhteen.
Meillä on sekarotuinen 7-vee leikattu narttu (kääpiöpinseri-perhoskoira-vehnäterrieri ja ties mitä muuta-coctail). Vauva tuli taloon nelisen kuukautta sitten ja onneksemme koira suhtautui siihen tosi hienosti. Oltiin ihan kauhuissamme miten koira vauvaan suhtautuu, sillä viime syksynä kävi valitettava tapaus kun 2- ja 4-vuotiaat satuttivat koiraa ja koira alkoi murisemaan heille takaisin ja näyttää hampaitaan. Kielsin lapsia enää koskemasta koiraan ja koira istui loppuvierailun sohvalla minun vieressäni luoden murhaavia katseita lapsiin. No, koska koira ei ollut tätä ennen murissut tai suhtautunut uhkaavasti lapsia kohtaan, vaan päinvastoin, en ajatellut, että tästä nousisi ongelma. Nyt meillä oli kylässä 3-vuotias tyttö ja iloisesti häntä heiluen otettiin vieraat vastaan. Koira alkoi kuitenkin murisemaan lapselle, kun lapsi alkoi lähestymään kädet ojossa. Koira ihan selvästi pelkää: tärisee ja nostaa karvat pystyyn ja pakenee. Kauhistuttaa vaan mitä koira mahtaisi tehdä siinä tilanteessa, jos ei pääse lasta pakoon.. Puree??
Omaa vauvaamme kohtaan koira on ollut välinpitämätön ja jos vauva on esim. lattialla käy sitä nuolaisemassa käsistä ja päästä ja nuuskuttelemassa ja tulee sohvalle meidän ja vauvan viereen. Koira on kyllä ollut koko ajan tarkkailussa ja lasta ja koiraa ei ole jätetty kahdestaan hetkeksikään.
Ongelmat kuitenkin alkoivat kun vauva alkoi osoittamaan kiinnostusta koiraa kohtaan. Kun vauva ojentaa käsiään koiraa kohti, koira murisee ja pakenee paikalta. Eli siis koira-rouvamme on sitä mieltä että hän saa koskea vauvaan, mutta vauva ei häneen..
Koira on meidän rakas perheenjäsenemme, emmekä haluaisi siitä luopua. Tosin vanhempani ovat halukkaita hänet ottamaan, jos siihen ratkaisuun joudutaan. Onkin kovasti isäni perään ja viettää kaikki lomat yms. maalla vanhempieni luona, joten ei se ole varmasti huono vaihtoehto koiralle, mutta tietty haluaisimme hänet pitää itsellämme. Meidän koirankasvatus on tapahtunut ihan maalaisjärjellä ja ollaan tehty paljon virheitä. Koira ei esim. ole sietänyt toisia koiria sen jälkeen, kun sai köniinsä suursnautserilta 1-veen ikäisenä. Suhtautuu muihin koiriin välinpitämättömästi, mutta jos häntä lähestytään, niin on rähinä päällä. Ei ole kyllä koskaan purrut ketään, ei koiraa eikä ihmistä. Sen kanssa, että koira ei tykkää toisistä koirista me kyllä pystymme elämään, mutta jos koira ei tykkää lapsista on vaikeampi homma. Kyselin apua eläinlääkäriltä ja hänen mielestään koirallamme on oikeus murista lapsille, jos satutetaan, eikä ollut huolissaan koiran käytöksestä hän oli sitä mieltä, että koira kyllä oppii tulemaan toimeen vauvamme kanssa (???). Toistaiseksi kaikki onkin ihan ok, mutta mitäs sitten kun vauva alkaa tosissaan ottamaan kontaktia koiraan?
No tässä oli tarinamme yhtään sitä kaunistelematta. Olisin todella kiitollinen asiallisista kommenteista asian suhteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
puolustautuu kun pelkää kun on saanut huonoja kokemuksia..yritä saada sen luottamus takaisin lapsiin ja vahdi lapsia tarkemmin eli sano heille että he eivät saa mennä koiran luo ainakaan aluksi varsinkaan nopeasti ja uhkaavasti että saat asiat normalisoitumaan pyydä vaikka lapsi aina silloin tällöin koiran luo ja anna sen antaa makupaloja sille aluksi ilman että tuijottaa koiraan ja sitten pikkuhiljaa etenemistä ja hakuhommia eli makupalojen piilottamisia. eiköhän se siitä :)
niin ja koiralla oltava oma rauhoittumispaikka minne lapsilla ei ole asiaa ..
vauva ja koira on huono yhdistelmä koska vauva ottaa turkkiin kipeästi kiinni hiukan isompana mätkii tavaralla ja konttaa katse suoraan koiraan uhkaavasti..eli vain valvonnassa kunnes molempiin voi luottaa
...järjestyy, mutta koirille on uhkaavaa jos lapsi (tai aikuinen) tulee kohti silmiin tuojottaen ja kädet levällään, huutaen. Koiraa joka pelkää täytyy lähestyä varoen. Ymmärrän että koirasi pelkää lapsia jos sen on tehnyt joskus kipeää lapsien kanssa. Suosittelen samaa kun edellinenkin, rauhallisia liikkeitä aluksi ja koiraa voisi lähestyä sen "alapuolelta", eli kun menee koiran luo kyykistyy ja antaa käden pään alapuolelta niin että koira voi rauhassa nuuhkia ja tutustua. Lapset toki ovat hankalia siinä mielessä että ne metelöivät ja juoksevat, mutta suosittelen sanomaan asiasta myös lapsille ja heidän vanhemmilleen.
Luulen että koira tottuu ajan kanssa vauvaanne, mutta se on kyllä totta että pieni lapsi ei välttämättä tajua sitä miten kovaa hän koiraa lyö tai repii karvoista yms. Ottakaa lapsennen kanssa paljon "positiivisia " kontakteja koiraan, ehkä se oppii ajan kanssa luottamaan.
Rauhallinen ja lapseton paikka olisi hyvä, näin koira pääsee karkuun lepäämään jos siltä tuntuu. Joku suojainen nurkka tai huone...
Koira aistii jos omistaja pelkää ja se voi lisätä koiran hyökkäävää asennetta...joten luottamusta ja kärsivällisyyttä peliin. Älkää rangaisko koiraane siitä että se pelkää, menkää sen luo ja rohkaiskaa sitä tutustumaan lapsiin :)
Oikein paljon onnea :)
En osaa nyt kertoa omiani (koska niitä ei ole) mutta kerron setäni kokemuksista. Heillä vaimonsa kanssa on noin 9-vuotias itsepäinen mäyräkoira. Vauva tuli taloon parisen vuotta sitten. Ilmeisesti pienokaisen ollessa noin vuoden puolitoista on heillä ollut vaikeaa yhdistää perheessä tätä mustasukkaista mäyristä ja pientä lasta. Koira on ollut ilmeisesti hyvinkin kipeänä, ja lapsi toki erittäin kiinnostunut vetämään koiraa karvoista yms...
Koira ei ole koskaan ketään purrut ja aina ollut ihmisystävällinen. Sen ollessa kuitenkin kireä lasta kohtaan tämän kovakouraisestikin koitellessa koiraa he jopa harkitsivat lopettavansa koiran. Tilanne on nyt kuitenkin lauennut, parivuotias lapsi osaa olla hellempi koiralle eikä koko koira sitä enää niin paljoa kiinnostakaan. Koiran aggressiivisuuden merkit ovat kokonaan kadonneet ja perhe-elämä sujuu lapsineen ja koirinneen. Tilanne voi siis helpottua vaikka vaikea olisikin ; )