ja tässä istun, kun en muuta taas tälle päivälle keksi. Työ- ja asuntohakemuksia taas aamuseiskasta lähtien, jatkuvia puhelinsoittoja joka suuntaan, vaikka ei olisi varaa edes kännykkälaskuun. Diakonissa lupasi 20 euron ostokupongin kauppaan, sillä elän viikon, sitten saan sossusta 380 e kuukaudeksi.
Minusta tuli 2-luokan kansalainen heinäkuussa, kun luottotiedot meni. Sitä ennen oli pyytäjiä rivissä, nyt ei kukaan soita. Eikä kukaan maksa velkojaan. Firma, asunto, auto ja kesämökki meni ja mies tietenkin, kun rahat lopui. Ihan sama – kukaan ei auta. Ulosottomies ehkä auttaa tavaroiden uloskantamisessa. Jotain positiivista.
Minusta tuli 2-luokan kansalainen heinäkuussa, kun luottotiedot meni. Sitä ennen oli pyytäjiä rivissä, nyt ei kukaan soita. Eikä kukaan maksa velkojaan. Firma, asunto, auto ja kesämökki meni ja mies tietenkin, kun rahat lopui. Ihan sama – kukaan ei auta. Ulosottomies ehkä auttaa tavaroiden uloskantamisessa. Jotain positiivista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tiedän osittaisesta kokemuksesta että tuntuu kun ei olisi mitään tulevaisuutta,kuitenkin olemme oman elämämme herroja ja pystymme jos haluamme/jaksamme määrätä elämämme suunnan.Kaikella on jokin tarkoitus,uskon sinullakin olevan tulevaisuudessa onnen avaimet kädessäsi vaikka ehket niin nyt uskokkaan.Toivottavasti sinulla on edes joku ystävä jolle voit purkaa tuntemuksiasi se helpottaa ja saa asiat erilaisiksi uudessa valossa.Älä vain missään tapauksessa jää yksin vaikeuksiesi kanssa koska meillä suomessa on toimiva tukijärjestelmä,rohkeasti vain apua hakemaan.Toivoisin voivani itse olla tukenasi tässä vaikeassa tilanteessa ja saada sinut näkemään ne mahdollisuudet joita sinulla on selvitä eteenpäin elämässä,tähän piilee uusi alku sinun elämänhistoriassasi.
Kiitos viestistäsi. Minulla on hyviä ystäviä, jotka tietävät tilanteeni, mutta niinhän se on, että itse se on asiat aina jotenkin hoidettava. Ei minulta tahtoa ja tsemppiä puutu, tuntuu vain välistä, että kiviä on liikaa renkaiden edessä. Asunnon ja työpaikan hankkiminen yhtaikaa on kuin toinen söisi toista. Työhön vaikuttaa asunto ja asuntoon työ. Kokopäivätyötä tämäkin touhu on, mutta en luovuta. Nyt on taas uusi aamu, toivottavasti siitä kehkeytyy parempi. Tsemppiä myös sinulle:)
Niinpä. Olemme kaikki oman elämämme herroja, mutta niin moni haluaa olla ensisijassa muiden herroja. Vaikka olisikin oman itsensä herra, niin ympärillä on monesti pilvin pimein sellaisia, jotka pyrkivät kaikin tavoin painamaan toisen alas.
Kun valaistuneet puhuvat siitä, miten jokainen on oman elämänsä herra, niin se puhe pitää ensisijassa kohdistaa heihin, jotka himoitsevat herruuttaan muiden ylitse. Pari tuhatta vuotta sitten muuan vastaavassa tilanteessa oleva nuorukainen uskalsi julistaa oman aikansa herroille, että koettelemusten tosin pitää tulla, mutta auta armias sitä, jonka kautta ne tulevat.
Suomeksi jokainen tietää, mitä tuossa sanottiin, eli älköön kukaan pompottako ketään muuta kuin itseään. Ja älköön kukaan julistako oman elämän herruutta maahan painetuille, jos ei ensin uskalla julistaa suoria sanoja herroille ja narreille.
pohjalta ei ole kun yksi tie ja se on ylöspäin.
Kun kaikki on menny on aika kääntää uusi lehti elämässä aina voi aloittaa alusta. Etene yksi asia kerrallaan voimiesi mukaan tärkeintä olet sinä itse ja se että pysyt terveenä koettelemusten keskellä. Kaikkea hyvää toivoen sinulle kanssamatkaaja.
Kiitos myös sinulle viestistäsi. Helpointa tässä onkin se, että tie vie vain ylöspäin. Terveys oli jo menossa masennuksineen ja lohdutuksen hakemiseen baarista, mutta nousin siitä. Pelkkä suihku oli ihme ja kävely lottovoitto. Hyvä kirja toi vieläpä takaisin yöunet ilman lääkkeitä. Jokainen aamu on ollut nyt hyvä ja kai se on niin, että olen jo aika tottunut ei-alkaviin vastauksiin, joten en pienestä hätkähdä. Kaikkea hyvää myös sinulle:)
.. mietin, että elämäni on yhtä helvetin taistelua raha-asioiden kanssa kun laittelin laskuja nettipankkiin. Palkasta ei jää mitään käteen tilipäivän jälkeen, ruoka on hankittava visalla jne. Ja sitten luin kirjoituksesi. Ajattelin, että helvetti soikoon mitä itseäni säälin kun monella muulla on paljon huonommin. Minulla on mitä sinulta puuttuu, työ, asunto ja vielä maksettavissa olevat velat. Ulosottomiehelläkään ei ole asiaa luokseni.
Toivon, että saat asunnon ja töitä pian. Siitä lähtee uuden elämän alku. Miehen lähtö kirpaisee varmasti aikansa. Olisit tarvinnut häntä tukemaan, jaksamaan ja jakamaan vastoinkäymiset. HÄn ei ollut sinun arvoisesi kun lähti hetkenä, jona olisit tarvinnut häntä eniten. Elä hetki/päivä kerrallaan. Etsi iloa pienistä asioista. Saat varmasti vielä elämäsi kuntoon. Usko siihen. usko itseesi. Aurinko paistaa vielä sinullekkin. Tsemppiä.
näin aamuisin...Kiitos sinullekin viestistäsi. Muistan hyvin, kun ajattelin samoin ennen lopun alkua nettipankissa ollessani:) Pidä tiukasti kiinni siitä, mitä sinulla on – kuten luottotiedot. Koeta selvitä kasvattamatta velkaa, Visa on vaarallimmillaan silloin, kun rahaa on vähän. Minulta meni kaikki kortit, niitä en kaipaa. 20 %:n korko ulosotossa on mielestäni liikaa. Jos/kun saan työpaikan, yritän hoitaa esim. Takuu-Säätiön järjestelylainalla asiani järkevämpään kuntoon (korko noin 5 %). Korot kun syövät salaa lisää muutoinkin köyhältä näyttävää tulevaisuuttani. Tsemppiä, annetaan auringon paistella rauhassa risukasaan.
...silläkin uhalla sanottavani.
Olen juuri lukenut sellaista kirjaa (mulla on samantyyppiset konkurssin aiheuttamat ongelmat kuin sulla) joka painottuu henkisyyteen.
Kirjoittaja väittää ja uskoo itsekin ihan tosissaan sellaiseen sielunvaellusjuttuun, jossa sielu kuulemma päättää millaisen elämän seuraavaksi haluaa oppiakseen. Siis oppiakseen, ei siksi että se elämä olisi aina vain mukavaa.
Hmmm... Myönnän että asiaa on vaikea niellä noin vaan. Eli onko sitä meikäläinen tai teikäläinen sitten edellisessä elämässä ollut semmoinen ihminen, joka on vaikkapa aiheuttanut muille konkurssin? Ja nyt tässä elämässä opitaan että millaiselta se sellainen sitten tuntuu?
Vai onko sielumme päättäneet, että nyt ryömitään pohjamutien kautta jotta opitaan arvostamaan sitä mitä tullaan tulevaisuudeltamme vielä saamaan ennenkuin henki menee?
Kokeiles miettiä noita tommosiakin, etenkin sitten kun pirusti synkistää. Siitä tulee outoa lohtua.
Kiitos sinullekin viestistäsi. Enkä pidä sinua lainkaan hulluna, pänvastoin. Luen itsekin vastaavaa kirjaa; tiedä, vaikka olisi samakin. Itseasiassa parin kirjan avulla olen noussut suosta niin hyvin, että esim. nukun loistavasti 8 tuntia joka yö ilman unilääkkeitä ym. pöperöjä.
Jyrkkä alamäkeni kaikessa alkoi tilanteessa, jossa jouduin jättämään yhteistyökumppanini yksin. Tekeminen hänen kanssaan ei vain enää toiminut. Hän kun ei sitten pärjännyt ilman minua, niin alkoi mustamaalata, josta oli pahoja seurauksia. Mutta aiheutin lopulliset seuraukset itse ja koin kokoajan mielessäni, että minun olisi pitänyt tukea häntä enemmän. Romahdin henkisesti ja luovuin mm. monesta asiakkaasta tietoisesti. En jaksanut. Olen selvittänyt asiat hänen kanssaan ja olemme ystäviä. Hän on vaihtanut kokonaan alaa ja on tyytyväinen. Hänellä on perintöä takana, joten hän ei pulaan joudu koskaan niinkuin minä jouduin, mutta hyvä niin.
Sieluni on totisesti halukas oppimaan uuden elämän. Romahdus/pysäytys/kaiken menettäminen on hirveää kun se tulee kohdalle, mutta kun siitä selviää, olo on ihan käsittämättömän helpottunut ja kevyt. Ainakin ymmärrys ihmisiä kohtaan on kasvanut 99%. Melkoinen kehitys sielulle:) Hyvää jatkoa sinulle.
ja "pisteet" sinulle, kun rohkenet kertoa vaikeuksistasi, niinkuin saamistasi vastauksista huomaat, on olemassa paljon kanssaihmisiä, jotka jakavat huolesi ja totta se on, että jaettu huoli on jo pienempi huoli. Itselläni ei aivan samanlaista kokemusta ole kuin sinulla mutta samaan suuntaan kuitenkin, tällä hetkellä olen yksinhuoltaja, tililläni rahaa 14e ja seuraava palkka tulee kuukauden päästä, mitään tukia en saa, laskuja odottaa jonossa, mutta en vaivu epätoivoon, lapsesta täytyy huolehtia ja hän antaa minulle iloa ja voimaa jaksaa päivä kerrallaan, kyllä tästä selvitään! Oikein hyvää jatkoa sinulle, kevät tulee ja aurinko antaa kohta valoa ja lämpöä!
mennään vaan kevättä kohti lannistumatta. Kuulin juuri äsken työvoimatoimistosta, että heillä alkaa ilmainen työvoimakurssi, joka sopii kuin nakutettu minulle. Ja vieläpä kurssi, josta olen haaveillut jo pari vuotta. Mukava alkaa näin yli 4-kymppisenä opiskelijaksi – ainakin voin kertoa uskottavan syyn, miksi syön vain nuudeleita ja tonnikalaa:)
Hei! Älä masennu! Meitä on muitakin, vaikka olenkin osa-aikatyössä, niin velkasaneerauksessa ollaan; ei ole koskaan ollut visa-korttia, mutta kun rahat ei yksinkertaisesti ole riittäneet mihinkään,ei ne riitä nytkään vaikka velat onkin yhtenä pakettina ja niitä saa lyhentää pienissä erissä! Ulosottomies on ehtinyt huushollin tyhjentää joitakin kertoja jo vuosia sitten, eikä se elämä siihen kaatunut: kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja on pitkin maata ja sieltä saa ihan hyviä huonekaluja halvalla, samoin roskisten vierestä jos ei ole nirso ja näkee vähän vaivaa niiden kanssa. Jopa telkkari löytyi roskis-lavasta ja se toimii!
Pahinta on työnantajat jotka jättää palkan maksamatta, eikä palkkaturvakaan voi yksityisille mitään; siinä sitä tuntee itsensä mitättömäksi ihmiseksi kun on paiskinut tehdä töitä ja antanut kaikkensa jotta työpaikka säilyy ja jää sittenkin nuolemaan näppejään; siinä koetellaan hermoja jopa minulle iski stressi asiasta.
Lapsia on liuta ja nyt kun olisi tarve rahalle heidän jatkokoulutuksiaan ja harrastuksiaan ja kaikkea sellaista varten, ei ole mitään muuta kuin tyhjät taskut ja paljon rakkautta; se lämmittää mieltä muttei muuta. Lapsia sitten kiusataan koulussa ja kaveripiirissä että ootte te köyhiä kun ei oo varaa siihen ja tuohon... meillä itketään yhdessä! Jouluna oli kinkku, säästin siihen monta kuukautta, muuta ei sitten ollutkaan jouluruokia eikä mitään koristeluita, kun ei tuntunut joululta, kirpputorilta sain ostettua pienet paketit lapsille ja kudottua villasukat jokaiselle. Uutena vuotena ei ollut raketteja, turhaan rahaa taivaalle laittamaan jota ei ollut laittaa; joulukuun tili tuli vasta tammikuun alussa, se mitä oli verottajalta jäänyt vähän toista sataa euroa!
Ei tämä elämä ole helppoa, nyt mietin kuumeisesti miten saisi edes osan vuokrasta maksettua, ei se iso summa ole mutta liian iso kerralla maksettavaksi... ollaan asuttu "purkutaloa" monta vuotta ja tästä loppuu keväällä sekin asuminen, toiveena on saada joku vuosi vielä armonaikaa...
Kaikkea hyvää sinulle kyllä tästä vielä noustaan!
Onpas kovasti koetellut sinuakin! Enpä tuohon nyt voi muuta sanoa...onneksi olet säilyttäny positiivisen asenteen. Toivon sinulle totisesti helpompaa elämää. Kiitos viestistäsi, kyllä taas tuli lisää bensaa yrittämiseen. Luulisi, että tuolla kokemuksella jo tietää mitä on elämä.Että kyllä tästä noustaan:)
Hei,
Nelikymppinen minäkin. Asunnoton mutta onneksi vielä töissä.
Raskaanakin vielä. Noo..ulosottomies vie osan palkasta ja nyt yritän luottotiedottamana saada kämppää..poste restante osoitteena niin ei kovin huomiota herättävä.
Päivä kerrallaan..onneksi on jalomielisiä ihmisiä jotka antavat vanhoja huonekaluja ilmaiseksi..niillä voi sitten tulevan asunnon (jos saa) kalustella. Kaupungilta ehkä saan kun lapsikin tulossa.
missäs sinä sitten nyt asut??? Kun raskaanikin vielä olet...