Mies epäröi..

Näin alkuun äitiyspäiväraha määräytyy toissa vuoden verotuksesta eli tänä vuonna 2004 vuoden verotiedoista. Paitsi jos tulot ovat muuttuneet yli 20% sen jälkeen voi hakea äitiyspäivärahaa äitiyslomaa edeltävien 6 kuukauden tulojen perusteella.

Yritä keskustella miehesi kanssa, se taitaa olla ainoa keino. Ehkä hän haluaa lapsen, mutta toisaalta niin iso asia pelottaa ja hämmentää, että toisaalta mieluimmin toivoisi että raskaus alkaisi puolivahingossa kuin päättämällä, että nyt aletaan yrittämään.

Ainakin itsellä oli sellainen olo, kun edellisen kerran alettiin haaveilla vauvasta. Sitä toivoi, että pillerit vaikka pettäisivät ennen kun ne oli tarkoitus jättää, kun pelotti tehdä niin isoa päätöstä. Vaikka olin kuitenkin 100% varma, että haluan vauvan. Nyt haaveillaan pikkusiskosta/veljestä pikkuprinsessallemme. :)

Minulla on melkein samanlainen tilanne, olenmme 26v. ja yhdessä oltu kohta 9 vuotta, mutta avomieheni ei vaan vielä halua lasta. Aina löytyy jokin "este" esim. nyt minä opiskelen, ei hyvä hetki...
Minullakin on tunne, että kun odotan liian kauan niin sitten on jo myöhäistä.
Epäilen, että mieheni pelkää "sitoutumista", voisiko olla teidän tapauksessa samoin?

Me olemme avomieheni (minä 21,hän 29) kanssa olleet reilu kolme vuotta yhdessä,tosin suhteemme on ollut välillä varsin värikästäkin ylä- ja alamäkeä.Meilläkin ehkäisykeinona keskeytetty yhdyntä.Mies puhuu (muutaman kaljan ottaneena tietenkin...) että haluaa saada lapsia,hänellä alkaa ikä ottamaan vastaan,pitäisi kohta ryhtyä toimeen jne,mutta mitään ei tapahdu.Itse haluan lapsen,haluan niin että sydänalaa kouristaa,mutta en todellakaan häntä lähde painostamaan.Meillä on molemmilla vakituinen työ.Minulla lapsensaanti ei ole aivan yksiselitteistä.Kohtuani jouduttiin leikkaamaan sairauden takia,ja silloin minulle kerrottiin totuudenmukaisesti tilanne:kun lapsenhankinta on käsillä,se tulee olemaan vaikeaa,koska joko sikiö ei kiinnity,tai sitten kiinnittyy mutta keskenmenon riski on 75% korkeampi kuin "terveellä" ikäiselläni.Miten saisin miehelleni selitettyä että kun tilanne ei ole niin yksioikoinen,että jätettäisiin se keskeytetty yhdyntäkin pois ja oltaisiin sillä mielellä että vauva on tervetullut jos on tullakseen,kun että vuoden päästä aletaan hampaat irvessä yrittämään ja sitten stressataan kun ei vauvaa heti kuulukaan..Ehkä olen itsekin huono keskustelemaan,mutta asiasta on puhuttu muutaman kerran,ja nyt jos otan asian "taas" puheeksi se tuntuuu jankkaamiselta koska en saa kunnollista vastausta kysymyksiini,enkä halua lähteä painostamaan.En tiedä otanko tämän kuumeiluni liian vakavasti,mutta välillä yksinään itkukin pirahtaa...