Niin onko paha jos huomaan itsessäni Bi-seksuaalisuuden piirteinä eli tunnen vetoa välillä molempiin sukupuoliin millaisia reaktioita teidän vanhempanne saivat kun kerroitte asiasta ensi kerran.
Onko paha
mietteliäs..,..,
151417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eli eipä se ole yhtään sen pahempi kuin olla heterokaan. Kuulemani mukaan ihmisistä
7% on täyshomoja tai lesboja
toiset 7% täysin heteroja
ja KAIKKI LOPUT eli 86% biseksuaaleja. Yllättikö?
Niin, suurin osa ihmisistä ei koskaan ehkä edes kokeile omaa sukupuoltaan siinä mielessä, mutta teoriassa hyvinkin voisivat. Olemme mukautuneet yhteiskunnan asenteiden mukaisesti tiettyyn tavanomaiseen perhemalliin: mies ja nainen, äiti ja isä. Tämän takia suuri osa biseksuaaleista ei välttämättä edes tunnista tätä suuntautumistaan itsessään. "Tapana" on , että mies etsii naista ja nainen miestä.
Ole rauhassa mikä olet. Jollei se järkytä sinua itseäsi, sen ei pitäisi järkyttää muitakaan. :)
Mä oon miettinny,että saatan olla bi,mutta en halua hätiköidä.Äitini haluaa vain,että olen onnellinen.Kaikki sisarukset tietävät tämän.Ja myös kaverit.Kaikki ottaneet hyvin vastaan,mutta vanhempana sen vasta varmasti tietää mitä on.
Ja mun mielestä suurin osa on biseksuaaleja.
Vaikka ei tunnustaiskaa. :)
Tätä en ymmärrä. 86 prosenttiako muka bi-seksuaaleja? Miten ihmeessä? Kyllähän heteroja nyt sen verran enemmän on kuin 7 prosentteja! Samoiten myös homoja on varmasti tuota 7 prosenttia enemmän.
kirjoitukseni, AJATUKSELLA.
Ensinnäkin: väittämäni luvut eivät ole minun omaa keksintöäni, olen lukenut tuollaisesta tutkimuksesta/väitteestä (en edes tiedä miten on tutkittu) ja olen nähnyt siitä juttuja useammassa paikassa (netissä, tutut ovat puhuneet myös kuulleensa jne.).
Toiseksi: epäilit, että homoja on enemmän kuin 7%.. puhe olikin TÄYSIN homoseksuaaleista. Loput heistäkin ovatkin biseksuaaleja, kaikki eivät kuitenkaan omaa seksikokemuksia kuin omasta sukupuolestaan. Eivät välttämättä kunnolla tiedosta tätä piirrettä itsessään. Sama juttu toisin päin, eli "heteroista" suurin osa onkin biseksuaaleja, vaikka eivät olisikaan koskaan kokeilleet omaa sukupuoltaan. Ovat tehneet yhteiskuntanormien mukaan, eli pariutuneet toisen sukupuloen kanssa.
Käyhän monille homoille/lesboillekin niin, että he löytävät itsensä vasta hieman vanhemmalla iällä, yli kolmekymppisinä. Ensin on ehkä jo ehditty seurustella heterosuhteessa, mennä naimisiin ja joskus saada lapsiakin, ennen kuin isä tai äiti yhtäkkiä tajuaa haluavansa kuitenkin elää samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Loppuikänsä hän elää homona/lesbona, mutta on silti pohjimmiltaan biseksuaali, koska on ensin jo useita vuosia ollut vastakkaisen sukupuolen kanssa, harrastanut heteroseksiä ja luultavasti saanut siitä tyydytystäkin. (Muutenhan ei olisi voinut kulua niin pitkää aikaa ja tulla lapsia yms. jos henkilö olisi heti tajunnut että ei en mä voi missään nimessä olla miehen/naisen kanssa!)
Suinkaan tuossa "86% ihmisistä on biseksuaaleja"-jutussa ei tarkoiteta sitä, ettäkö 86% ihmisistä tietoisesti esim. fantasioisi seksistä saman sukupuolen edustajan kanssa tai koskaan harrastaisi sitä. Enemmänkin on ehkä kyse alitajuisista mieltymyksistä. Eli teoriassa olisi mahdollista meistä 86% harrastaa seksiä tai elää suhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa. Harva ihminen kuitenkaan pystyy katsomaan toista ihmistä määrittelemättä tätä lainkaan sukupuolen kautta. Kyse on kasvatuksesta ja yhteiskunnasta, joka muokkaa meitä pienestä pitäen.
Esim. tietynlaiset kasvot miellyttävät ihmistä, jokaisella oman maun mukaan. Itse tein netissä testin, jossa näytettiin 26 paria miesten kasvoja, tietokoneella vain aavistuksen varran muokattuja. Kasvopari oli aina saman miehen kaksi kuvaa, joista toista oli hienovaraisesti käsitelty, niin, ettei silmällä juuri eroa edes huomannut. Piti valita, kummat kasvot miellyttävät enemmän. Tulokseksi minulla lopulta tuli, että pidän enemmän feminiinisistä piirteistä kasvoissa (paksummat huulet, ohuemmat kulmakarvat, karvattomuus jne). Katselen myös kauniita naisia ja fantasioin joskus naisista; silti elän heterosuhteessa eikä minulla ole yhtäkään lesbokokemusta.
Ajattele, jos olisi jollain tavalla mahdollista, että tutustuisit ihmiseen tietämättä hänen sukupuoltaan. (no, periaatteessa niin voisi tapahtua esim. netissä tutustuttaessa) Saattaisit rakastua häneen palavasti, eikä silloin ehkä loppupeleissä olisi niin merkitystä sillä, mitä hänen housuistaan löytyy.
Erittäin hyvä leffa aiheesta on Boys don't cry, joka perustuu tositapahtumiin. Siinä tavallinen tyttö rakastuu poikaan, joka onkin oikeasti tyttö, mutta esittää poikaa, koska elää seksuaalisen identiteettikriisin keskellä. Kun tyttö saa lopulta tietää rakkautensa kohteen olevankin tyttö, se ei haittaa häntä, rakkaus ei silti lopu siihen. Ihminen on sama, johon hän on rakastunut. Suosittelen elokuvan katsomista jokaiselle ihmiselle, se herättää varmasti ajatuksia. Minäkin, joka en yleensä KOSKAAN itke elokuville, tämän nähtyäni itkin, loppu oli niin hirveä ja epäoikeudenmukainen. Elokuvan loppu kuvaa tasan sitä, miten yhteiskunta meitä muokkaa tähän kuuluisaan "ainoaan, oikeaan, NORMAALIIN heteromuottiin". :0 Mikä hirveintä, leffa todellakin perustuu tositapahtumiin. :(
Ystävällisin terveisin eräs biseksuaali :)
Anna lähteet, muuten tuota kukaan usko. Täyttä pupua!
Homoja on vain joka sadas, eli vain 1%. Ja tämä tieto on sentään peräisin Helsingin yliopistosta.
Ihan naurettava väite, hohhoijaa..
>väittämäni luvut eivät ole minun omaa keksintöäni,
Jos olet lukenut, etkä keksinyt koko juttua, niin pystyt tietenkin esittämään lähteet?
>olen lukenut tuollaisesta tutkimuksesta/väitteestä
Minä olen lukenut, että itsetyydytys parantamaton sairaus, joka aiheuttaa muistimenetyksen, heikentää näön ja kuulon, sydänvaivoja, jne.. Ja kaikki tämä lukee ihan oikeassa kirjassa:
http://www.kultala.com/Bilder/onania.jpg
>iseksi: epäilit, että homoja on enemmän kuin 7%..
Homoja on vain 1%, jos heitä olisi 7%, niin kuolisimme jo sukupuuttoon.
>Kun tyttö saa lopulta tietää rakkautensa kohteen olevankin tyttö, se ei haittaa häntä, rakkaus ei silti lopu siihen.
Hohhoijaa, elokuvissa vai? Jos mulle joku mies näyttelisi naista, ja myöhemmin paljastuisi, että se on mies, niin ensin oksentaisin, ja sitten murskaisin tämän hintin naaman.
Miten niin murskaisit sen miehen naaman? Etkö osaa ottaa pettymyksiä muulla tavalla vastaan kuin eläimellisen raivokkaasti? Et kyllä sovi ihmisten maailmaan, kuulut jonnekin muualle. Ainakin vapaajärkisen tekstisi perusteella.
Mutta kuitenkin, veikkaisin että täysin homoja (ei siis bi-) on miehistä sellaiset kymmenen prosenttia. Joka kymmenes mies toisin sanoen. Tämä ei ole tietoa, tämä on vain luuloa. Ja mitä biseksuaalisuuteen tulee, voihan umpihomokin pukeutumiseltaan ynnä muulta esittää heteroa. Juuri nimenomaan miellyttääkseen yhteiskuntaan. Mutta tämä tyyppi on silti _täysin_homo_, johtuen juuri puhtaasta himostaan vain miehiin. Biseksuaaleja ei ole todellakaan mitään 86 prosenttia, vaan homoja ja heteroja on enemmän! Näin ainakin asian ymmärtäisin.
Juuri nimenomaan miellyttääkseen yhteiskuntAA
mutten usko siihen. Antaisitko lähteet niinkuin muutkin ovat tässä pyytäneet? :)
Boys Don't Cry -elokuvasta sen verran, että ystävyys ja rakkaus on erotettava toisistaan. Tai oikeastaan todellinen ystävyys on myös rakkautta, mutta ei samallalailla kuin miehen ja naisen välinen rakkaus. Miehen ja naisen välisessä rakkaudessa on muutakin kuin "pelkkä" ystävyys (laitoin sanan sulkeisiin, koska ystävyyshän on valtavan suuri asia!). Tuo toinen asia on siis seksi. Ja tässä vaiheessa sanoisin, että seksi ei MISSÄÄN NIMESSÄ sellaisenaan ole mitään rakkautta, vaan aina vaaditaan toisen hyvä tunteminen (ystävyys) mukaan. Ilman ystävyyttä seksi on ainoastaan seksiä, ja ilman vastakkaista sukupuolta rakkaus toiseen on ystävyyttä. Ja tuo lauseen loppuhan on vain minun oma kannanottoni, koska olen itse hetero (ainakin tietääkseni, jos en olisi, se olisi todella jokin ihme alitajunnan juttu mistä en tulisi koko elämäni aikana tietoiseksi). Itse rakastan ja ihailen naisia sukupuolettomassa mielessä. Esim. "onpa tuo upea nainen -niin älykäs ja hienostunut!" (sanomani:'olisi miellyttävää jos jokainen ihminen olisi tuollainen'). Tai sitten: "tuo ihminen (nainen) on minulle hyvin tärkeä tukija, rakastan häntä" (sanomani: 'en himoitse hänen lihaansa, vaan tarvitsen hänen persoonaansa. Hän on ihmisenä niin ihana, että ilman häntä en pärjäisi'.
Tuli vain mieleen, kun lesboja yleensä puolustellaan iskulauseella: "Ethän sä rakastu ihmisessä sen sukupuoleen, vaan siihen ihmiseen". Se on kyllä asian vääristelyä, koska lesbot nimenomaan hakevat naista, eikä mies kelpaa. Tuo lause sopisi vain biseksuaaleihin, koska sukupuoli on heille täysin sama asia.
Mitätöit siis rakkauden arvon, jos sitä tuntee toisiaan kohtaan kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Rakkaus heidän välillään on vain seksillä höystettyä ystävyyttä. Ilmeisesti ainakin eduskunnassa ajatellaan toisin, mikäli tämä avioliittolaki antaa minkäänlaista osviittaa, ja on sanottava, että onneksi moni muukin ajattelee toisin.
Rakkaus on rakkautta, riippumatta siitä kuka sitä tuntee ja ketä kohtaan. On monenlaista rakkautta, niin kuin on monenlaisia ihmisiä ja ihmissuhteita, ja usein näiden eri "rakkauden lajien" rajat hämärtyvät. Ei siinä ole mitään pahaa. Jos ihmiset rakastaisivat enemmän ja tuomitsisivat vähemmän, olisi maailma kokonaisuutenakin parempi paikka.
Ei ole minun mielestäni paha, jokainen on omanlaisensa =)
Niin. Tuollaisten juttujen kertominen kavereille on ainakin minulle aika hankalaa. Esim. kaksi hyvää ystävääni ovat asiaa sivuttaessa ilmoittaneet, että eivät tunne oloaan mukavaksi samaa sukupuolta edustavien bi-seksuaalien tai lesbojen kanssa. Kuulemma alkavat heti miettimään, että onko se ihastunut tai haluaako sua jne... Ja meidänkin kaverikulttuurissa on paljon halailua ja sellaista. No, en ole asiaa sen kummemmin yrittänyt salaillakaan kun aiheesta ollaan puhuttu, ja kestänyt oudot ilmeet. ;) Eivät ainakaan vielä karkuun juokse. Oikeasti aika hankalaa yrittää puhua rakkaudesta ja kaverirakkaudesta niin, ettei ymmärretä väärin. Tai siitä, että kaikki ystäväni (tytöt ja pojat) ovat mielestäni erittäin haluttavia ja loistavia, varmaan siksi, että ovat ystäviä - ja silti, koska he ovat ystäviä, en heitä silti näe sillä tavalla. Kuulosti sekavalta. :/ Onko muilla kokemuksia aiheesta?
On paha.
saha