Olin eräässä kaupassa kahtena eri kesänä töissä, samalla opiskellen. Toinen työaikajaksoni samassa paikassa päättyi huonosti. Kannattaa lukea, jos haluaa nähdä harmaan päivän:
Ensimmäinen työni kesti 4 kk, jonka lopetin omasta pyynnöstäni. Sain samalla hyvän työtodistuksen tästä samasta kaupasta ja olisivat toivoneet minun jatkavan pidempäänkin. Työni lopetin, sillä minun tuli tehdä koulutustani vastaava työharjoittelu.
Kun rahan aika koitti jälleen hain siis uudestaan töihin tähän samaan kauppaan. Tiesin työpaikan vaikeaksi, sillä työvuorolistat eivät olleet ikään ajan tasalla (työvuoroista tiesi usein vasta samana päivänä, yleensä esimies vei listat kotiin uudestaan laadittavaksi. Tästä johtuen monet työntekijät eivät tienneet edes, pitikö heidän töihin vai ei). Tiesin myös esimiehen todella hankalaksi. Hän soitteli yleensä ns. "vapaapäivinä", sillä koskaan tässä työpaikassa ei tiennyt, oliko vapaata vai ei, paras kellonaika hänen soittaessa oli 22.00. Tällöin hän halusi ilmoittaa, ettei jaksa "sairaana" tulla töihin seuraavana aamuna, vaan minun tulisi tehdä hänen työvuoronsa. Tätä tapahtui siis myös usein. Oli "rästivapaata" ja selkäkipua, tuntui, että maha oli tulossa kipeäksi. Tämä oli minulle pelkästään hyvä, sillä sairaslomien vuoksi tein tässä kaupassa ilman sovittuja työtunteja 22 h/viikossa.
Hakiessani uudestaan tätä työtä kerroin voivani aloittaa vasta tiettynä päivänä. Ajankohdan ilmoitin, vaikka en ollut edes varma, saanko työtä vai en. Esimies soitti minua töihin juuri sellaisena ajankohtana, jolloin en voinut aloittaa työtä - josta olin siis ilmoittanut etukäteen. Hän sanoi minulle jo tuossa vaiheessa, että jos en olisi kiinnostunut tulemaan töihin 4 tunniksi Kokkolaan (olin tuolloin Porissa), en mahdollisesti saisi kyseistä työtä.
Työsopimus laadittiin kuitenkin, mutta resurssien vuoksi minulle ei siis annettu työtunteja. Olin sairaslomatuuraaja, tarvittaessa töihin kutsuttava: joka ei velvoita työnantajaa antamaan töitä eikä työntekijää vastaanottamaan töitä.
Kerroin esimiehelleni 5 kk etukäteen yllätysmatkasta Saksaan, viikon reissusta, jolla poikaystäväni oli yllättänyt minut koulusta valmistumiseni kunniaksi. Tästä alkoi irtisanomisuhkailut ja muu työpaikkakiusaaminen esimiehen toimesta.
Esimieheni sanoi minulle, etten sovi palvelualalle, sillä hän epäilee minulla paniikkihäiriötä. Usein hän meni myös muutenkin henkilökohtaisuuksiin ja haukkui seurassani muita työntekijöitä laiskoiksi ja saamattomiksi. Jouduin hänelle sanomaan kerran, etten halua kuulla minulle kuulumattomista asioista ja pyysin häntä olemaan sekaantumatta yksityiselämääni.
En ollut saanut työsopimusta vielä 3 kk kuluttua työsuhteen alkamisesta. Minua alettiin uhkailla koeajalla ja tämän johdosta pyysin esimiestäni antamaan minulle oman kappaleeni työsopimuksesta. Esimies lupasi etsiä sen. Olin jo ottanut yhteyttä liittoon ja kysynyt heiltä, voinko lähteä Saksaan (olisiko se väärin vai oikein tehty?) ja he eivät nähneet matkassa mitään väärää, sillä olin ilmoittanut siitä melkein puoli vuotta etukäteen, eikä työsopimuksessani oltu sovittu viikkotuntimääriä.
Saadessani työsopimukseni n. 3 kk:n kuluttua allekirjoittamisesta huomasin, että minulla oli 3 kk:n koeaika, jonka päällä oli kuulakärkikynämerkintä 4 kk. Otin tällöin jo yhteyttä varaluottamusmieheen, sillä pääluottamusmies ei ollut tavoitettavissa.
Olin ollut siis 3 kk töissä, kun 3 työntekijäämme jäi sairaslomalle yllättäen. Tästä johtuen olin siis töissä 2 viikkoa yhtäjaksoisesti ilman lepopäiviä. Viimeisenä päivänä en saanut kättä ylös ja menin työterveyslääkäriin. Hän totesi minulla pussiniveltulehduksen olkapäässä ja pisti minulle 2 kortisonipiikkiä, antaen 2 viikkoa sairaslomaa.
Esimieheni ei pitänyt tästä ollenkaan. Hän soitteli minua sairaslomallani töihin ja suuttui, kun sanoin, etten voi tulla. Käteni on edelleen vammautunut, puolen vuodenkin päästä.
Ennen kuin sairaslomani oli päättymässä, esimieheni soitti minulle yllättäen ja pyysi tulemaan työpaikalle. Minun tuli allekirjoittaa määräaikainen työsopimus tai minut olisi irtisanottu samana päivänä. Pyysin häntä odottamaan siihen saakka, että voisin miettiä asiaa hieman ja sairaslomani yli.
En kuitenkaan jaksanut riidellä hänen kanssaan, vaan luottamusmies otti häneen yhteyttä. Tämä oli virhe: Halusin kuitenkin allekirjoittaa määräaikaisenkin sopimuksen, sillä tarvitsin rahaa. Menin siis toiseksi viimeisenä sairaslomapäivänäni työpaikalleni.
Minua odottikin yllätys: ensimmäistä kertaa minut istutettiin kahville, mutta tämä sen vuoksi, että esimieheni sai kertoa minulle sen, että uusi sopimus oli revitty ja roskissa, joten minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin se, että keräisin kamppeeni samalla hetkellä. Olin todella shokissa ja minun annettiin ymmärtää, että irtisanomiseen tulee saada työntekijän allekirjoitus. Jonka siis shokkitilassa tein.
Minut irtisanottiin siis sairaslomallani, (käteni ei ole tänä päivänäkään kunnossa vaan mahdollisesti joudutaan leikkaamaan), väärennettyyn koeaikaan vedoten, ilman syytä ja mahdollisuutta keskustella piirimyyntipäällikön kanssa. Kysyessäni esimieheltäni syytä irtisanomiseen (kysyin, että johtuuko Saksan matkasta) hän sanoi vain: Olen kuulemma liian perehtynyt omiin oikeuksiini (?), että hän ei tämän johdosta voi työskennellä kanssani eikä itse koe olevansa hyvä esimies. Tässä oli perustelu. Kertaakaan en ole työlle sanonut ei tuossa lafkassa. Tiesin myös, että asiakkaat ja muut työntekijät pitivät minusta.
Nyt asiasta ollaan tekemässä erimielisyysmuistio liittoon, sillä piirimyyntipäällikkö väittää seuraavaa: "työntekijä on työsopimuksentekohetkellä antanut luvan muuttaa työsopimuksen sisältöä jälkikäteen. Myymäläpäällikön toiveen mukaisesti koeaikaa on muutettu 3 kk 4 kuukauteen". Mielestäni melko riskialtista hänen puoleltaan tunnustaa tämä kirjallisesti, sillä tällä piirimyyntipäälliköllä on luottamusmiehen mukaan toinenkin vastaava tapaus takanaan.
Otin jopa lakimieheen yhteyttä apua kysyäkseni. Hän sanoi minulle, että sopimusrikkomuksesta tulee parhaassa tapauksessa 1 vuosi ehdotonta: niin vakava asia se on. Tämä laitos ei maksa minulle irtisanomisajan rahaa, jonka johdosta tapaus menee oikeuteen ja saa julkisuutta.
Toivon, että oikeus voittaa.
Ensimmäinen työni kesti 4 kk, jonka lopetin omasta pyynnöstäni. Sain samalla hyvän työtodistuksen tästä samasta kaupasta ja olisivat toivoneet minun jatkavan pidempäänkin. Työni lopetin, sillä minun tuli tehdä koulutustani vastaava työharjoittelu.
Kun rahan aika koitti jälleen hain siis uudestaan töihin tähän samaan kauppaan. Tiesin työpaikan vaikeaksi, sillä työvuorolistat eivät olleet ikään ajan tasalla (työvuoroista tiesi usein vasta samana päivänä, yleensä esimies vei listat kotiin uudestaan laadittavaksi. Tästä johtuen monet työntekijät eivät tienneet edes, pitikö heidän töihin vai ei). Tiesin myös esimiehen todella hankalaksi. Hän soitteli yleensä ns. "vapaapäivinä", sillä koskaan tässä työpaikassa ei tiennyt, oliko vapaata vai ei, paras kellonaika hänen soittaessa oli 22.00. Tällöin hän halusi ilmoittaa, ettei jaksa "sairaana" tulla töihin seuraavana aamuna, vaan minun tulisi tehdä hänen työvuoronsa. Tätä tapahtui siis myös usein. Oli "rästivapaata" ja selkäkipua, tuntui, että maha oli tulossa kipeäksi. Tämä oli minulle pelkästään hyvä, sillä sairaslomien vuoksi tein tässä kaupassa ilman sovittuja työtunteja 22 h/viikossa.
Hakiessani uudestaan tätä työtä kerroin voivani aloittaa vasta tiettynä päivänä. Ajankohdan ilmoitin, vaikka en ollut edes varma, saanko työtä vai en. Esimies soitti minua töihin juuri sellaisena ajankohtana, jolloin en voinut aloittaa työtä - josta olin siis ilmoittanut etukäteen. Hän sanoi minulle jo tuossa vaiheessa, että jos en olisi kiinnostunut tulemaan töihin 4 tunniksi Kokkolaan (olin tuolloin Porissa), en mahdollisesti saisi kyseistä työtä.
Työsopimus laadittiin kuitenkin, mutta resurssien vuoksi minulle ei siis annettu työtunteja. Olin sairaslomatuuraaja, tarvittaessa töihin kutsuttava: joka ei velvoita työnantajaa antamaan töitä eikä työntekijää vastaanottamaan töitä.
Kerroin esimiehelleni 5 kk etukäteen yllätysmatkasta Saksaan, viikon reissusta, jolla poikaystäväni oli yllättänyt minut koulusta valmistumiseni kunniaksi. Tästä alkoi irtisanomisuhkailut ja muu työpaikkakiusaaminen esimiehen toimesta.
Esimieheni sanoi minulle, etten sovi palvelualalle, sillä hän epäilee minulla paniikkihäiriötä. Usein hän meni myös muutenkin henkilökohtaisuuksiin ja haukkui seurassani muita työntekijöitä laiskoiksi ja saamattomiksi. Jouduin hänelle sanomaan kerran, etten halua kuulla minulle kuulumattomista asioista ja pyysin häntä olemaan sekaantumatta yksityiselämääni.
En ollut saanut työsopimusta vielä 3 kk kuluttua työsuhteen alkamisesta. Minua alettiin uhkailla koeajalla ja tämän johdosta pyysin esimiestäni antamaan minulle oman kappaleeni työsopimuksesta. Esimies lupasi etsiä sen. Olin jo ottanut yhteyttä liittoon ja kysynyt heiltä, voinko lähteä Saksaan (olisiko se väärin vai oikein tehty?) ja he eivät nähneet matkassa mitään väärää, sillä olin ilmoittanut siitä melkein puoli vuotta etukäteen, eikä työsopimuksessani oltu sovittu viikkotuntimääriä.
Saadessani työsopimukseni n. 3 kk:n kuluttua allekirjoittamisesta huomasin, että minulla oli 3 kk:n koeaika, jonka päällä oli kuulakärkikynämerkintä 4 kk. Otin tällöin jo yhteyttä varaluottamusmieheen, sillä pääluottamusmies ei ollut tavoitettavissa.
Olin ollut siis 3 kk töissä, kun 3 työntekijäämme jäi sairaslomalle yllättäen. Tästä johtuen olin siis töissä 2 viikkoa yhtäjaksoisesti ilman lepopäiviä. Viimeisenä päivänä en saanut kättä ylös ja menin työterveyslääkäriin. Hän totesi minulla pussiniveltulehduksen olkapäässä ja pisti minulle 2 kortisonipiikkiä, antaen 2 viikkoa sairaslomaa.
Esimieheni ei pitänyt tästä ollenkaan. Hän soitteli minua sairaslomallani töihin ja suuttui, kun sanoin, etten voi tulla. Käteni on edelleen vammautunut, puolen vuodenkin päästä.
Ennen kuin sairaslomani oli päättymässä, esimieheni soitti minulle yllättäen ja pyysi tulemaan työpaikalle. Minun tuli allekirjoittaa määräaikainen työsopimus tai minut olisi irtisanottu samana päivänä. Pyysin häntä odottamaan siihen saakka, että voisin miettiä asiaa hieman ja sairaslomani yli.
En kuitenkaan jaksanut riidellä hänen kanssaan, vaan luottamusmies otti häneen yhteyttä. Tämä oli virhe: Halusin kuitenkin allekirjoittaa määräaikaisenkin sopimuksen, sillä tarvitsin rahaa. Menin siis toiseksi viimeisenä sairaslomapäivänäni työpaikalleni.
Minua odottikin yllätys: ensimmäistä kertaa minut istutettiin kahville, mutta tämä sen vuoksi, että esimieheni sai kertoa minulle sen, että uusi sopimus oli revitty ja roskissa, joten minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin se, että keräisin kamppeeni samalla hetkellä. Olin todella shokissa ja minun annettiin ymmärtää, että irtisanomiseen tulee saada työntekijän allekirjoitus. Jonka siis shokkitilassa tein.
Minut irtisanottiin siis sairaslomallani, (käteni ei ole tänä päivänäkään kunnossa vaan mahdollisesti joudutaan leikkaamaan), väärennettyyn koeaikaan vedoten, ilman syytä ja mahdollisuutta keskustella piirimyyntipäällikön kanssa. Kysyessäni esimieheltäni syytä irtisanomiseen (kysyin, että johtuuko Saksan matkasta) hän sanoi vain: Olen kuulemma liian perehtynyt omiin oikeuksiini (?), että hän ei tämän johdosta voi työskennellä kanssani eikä itse koe olevansa hyvä esimies. Tässä oli perustelu. Kertaakaan en ole työlle sanonut ei tuossa lafkassa. Tiesin myös, että asiakkaat ja muut työntekijät pitivät minusta.
Nyt asiasta ollaan tekemässä erimielisyysmuistio liittoon, sillä piirimyyntipäällikkö väittää seuraavaa: "työntekijä on työsopimuksentekohetkellä antanut luvan muuttaa työsopimuksen sisältöä jälkikäteen. Myymäläpäällikön toiveen mukaisesti koeaikaa on muutettu 3 kk 4 kuukauteen". Mielestäni melko riskialtista hänen puoleltaan tunnustaa tämä kirjallisesti, sillä tällä piirimyyntipäälliköllä on luottamusmiehen mukaan toinenkin vastaava tapaus takanaan.
Otin jopa lakimieheen yhteyttä apua kysyäkseni. Hän sanoi minulle, että sopimusrikkomuksesta tulee parhaassa tapauksessa 1 vuosi ehdotonta: niin vakava asia se on. Tämä laitos ei maksa minulle irtisanomisajan rahaa, jonka johdosta tapaus menee oikeuteen ja saa julkisuutta.
Toivon, että oikeus voittaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos todellakin noin on esimiehesi toiminut niin pakkohan tuo asia on käsitellä loppuun asti.Ja hyvä että todellakin olet tekemässä sen.Tuollainen esimies tulisi heti heittää h****ttiin koko liikkestä(jos se on mahdollista).Kai tuosta jonkun näköisen kipurahan saat jos kerran kärsit edelleenkin kivuista, jotka työsuhteesi aikana tuli, ja vieläpä tavallaan esimiehesi takia.Ei j*umalauta mikä äijä/ämmä, molemmat piirimyyntipäällikkö ja esimies...
Jos tuollainen on tapahtunut kohdallesi, otan todellakin osaa. Kyllä se elämä siitä lähtee eteenpäinkin joskus. Järkyttävää käyttäytymistä johdon puolelta. Toivottavasti voitat jutun.
Yrityksen nimeä et tietenkään paljasta mutta kerro ala millä kyseinen yritys toimii??
kyseessä on ollut normaali kaupan alan työ, iso ketju ja työskentelin pienessä lähikaupassa. Yleensä ketjuissa ei luulisi tällaista käyvän, sillä se pitää sisäistä toimivuutta suhteellisen tärkeänä - heillä on olemassa tarkastajat ym. Kun tarkastuskäynneistä on informoitu etukäteen (päivämääriä ei kerrota, mutta annetaan aikaa valmistautua), esimies on skarpannut mm. työvuoroissa ym. Ei kukaan uskalla alemmalta tasolta alkaa kertomaan asioita ylemmälle, sillä näin käy niin kuin minulle, kun aloin pitämään puoliani. Tuntuu, että olen todella heikoilla, vaikka kaikki, mitä kohdalleni on täältä osunut on ollut laitonta ja epäsopivasti toimittua. Tuntuu turhauttavalta, sillä olen useaan otteeseen joutunut lähettämään luottamusmiehelle kopiot mm. sairaslomatodistuksistani ym, sillä tämä asia "unohtuu" eikä sillä ole painoarvoa (?). Sekä piirimyyntipäällikkö että entinen esimieheni ovat jättäneet kommentoimatta asian, joka on se, että minut irtisanottiin sairaslomani toiseksi viimeisenä päivänä.
Tässä kaupassa ainoastaan esimiehellä on ongelmia. Hän on erittäin sympaattisen oloinen ihminen, mutta taitava puhuja. Itse asiassa olin tyytyväinen hänen poissaoloihinsa, sillä minulla riitti mukavasti töitä ja tulin toimeen kyseisellä palkalla, vaikka minulla ei ollut edes viikkotyötunteja merkitty työsopimukseen (työsopimukseen, jolla ei siis näy olevan mitään merkitystä...)
Asia oli jälleen siis ajankohtainen eilen. Luottamusmies sanoi, että piirimyyntipäällikkö ei pyörrä kantaansa, jonka johdosta asiasta tehdään erimielisyysmuistio ja viedään liittoon tutkittavaksi.
Piirimyyntipäällikkö oli kirjallisessa lausunnossaan sitä mieltä, että olisin hyväksynyt työsopimuksen tekohetkellä muutokset tehtäväksi jälkikäteen työsopimukseeni. Tämä on täysin järjetön väite, mielestäni jopa uskaliasta väittää tällaista.
Nyt piirimyyntipäällikkö sanoo (suullisesti), että olisin hyväksynyt koeajan muutoksen silloin, kun sain oman kappaleeni työsopimuksesta käteeni! (n. 3 kk:n kuluttua). Mitä siinä voi tehdä? Enhän voi mennä syyttelemään esimiestäni sopimusrikkomuksesta, kun paperit lyödään käteen, siinä vaiheessa olisi potku tullut perseelle heti.
Ainoa asia, mitä tässä vaiheessa tein oli se, että soitin varaluottamusmiehelle koeajan muuttamisen huomattuani (joka on todistettu muutetuksi jälkikäteen, sillä myös muissa sopimuskappaleissa on kuulakärkikynän jälki). Piirimyyntipäällikkö pitää asiaa sen vuoksi sovittuna, että sain oman kappaleen sopimuksestani käteen enkä mainitse asiasta kyseisellä hetkellä.
Sopimusrikkomus on vakava väite, enkä missään nimessä olisi mennyt lyömään paperia esimieheni kasvoille ja sanomaan, että hei kuules, oot vähän kirjaillu tänne omias.
Pelottaa, sillä ainoa asia, mikä voi olla todiste minua vastaan on se, että olen allekirjoittanut shokkitilassa oman irtisanomiseni hyväksynnän. Minun todellakin annettiin ymmärtää siinä tilassa, että irtisanominen astuu voimaan vasta allekirjoittamiseni jälkeen. Kertaakaan en ole piirimyyntipäällikön kanssa asiasta jutellut, sillä hänellä ei ole koskaan ollut aikaa ja luuri lyödään korvaan. Kun esimies uhkaili minua irtisanomisella, kerroin että soittaisin piirimyyntipäällikölle ja kysyisin hänen kantansa asiaan. Esimieheni ei antanut piirimyyntipäällikön puhelinnumeroa, vaan sanoi, että minun tulisi tulla työpaikalleni soittamaan puhelu. Kun sen tein, piirimyyntipäällikkö kirjaimellisesti löi luurin korvaani ja esimies hykerteli taustalla: minähän sanoin, että hänellä ei ole aikaa sinun päpätyksillesi.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä on mahdollista, Suomessakin!
Irtisanotun maineessa on aina vaikeaa ja ymmärtäjiä ei ehkä löydy helposti. Jos tuleva työnantaja ei tunne tapausta, hän mieltää usein alitajuisesti minut ainoastaan hankalaksi työntekijäksi, jolla on ongelmia työyhteisössä.
Kiitos kaikille, jotka ovat tekstini jaksaneet lukea. Tämä ruljanssi saattaa kestää pitkäänkin... Nytkin on mennyt jo yli puoli vuotta syystä että sekä esimieheni että piirimyyntipäällikkö eivät ole antaneet lausuntoa luottamusmiehen useista pyynnöistä huolimatta.. ennen kuin nyt vasta.
Käteni on edelleen joka aamu kipeä olkapäästä enkä voi tehdä kaikkia liikkeitä normaalisti. Tämä ei kuitenkaan ole se pahin asia, sillä voin elää käteni kanssa täysin normaalia elämää tälläkin hetkellä, ainoastaan henkinen kiusaaminen ym. henkinen väkivalta on ollut pahinta, ja tuntuu että pienen ihmisen on vaikea taistella tuulimyllyjä vastaan. Yksi asia, mikä tekee tämän pahemmaksi on se, että pidin työstäni kovasti.
Kaikki jotka olette menossa mihin tahansa töihin ja haluatte ettei edellämainittu juttu toistu ja että kaikilla työntekijöillä on samat oikeudet, tehkää heti työsopimus, ja seuraavaksi liiton jäseneksi.
Ja jos jotakin edes väärinkäytökseen viittaavaa tapahtuu, välittömästi puhelu liittoon. Niiden tehtävä on auttaa juuri tällaisissa tilanteissa. Näin saadaan karsittua pois ainakin räikeimmät työntekijän pompotukset.
Moni ihminen muuttuu täysin kun annetaan titteli, ja hiukan määräysvaltaa, ja joskus huonompaan suuntaan. Jos tässä ikävässä tapauksessa ei ole turvaverkkoa, käy juuri ketjun aloittajan tavalla, kaikki ovat kilpaa sairaslomalla fyysisten tai psyykkisten syiden takia. Loppujen lopuksi isoin häviäjä on työnantaja kun näin sattuu. Mutta monesti valtaapitävät eivät näe nenäänsä pidemmälle.
Mitä enemmän vettä kädessä puristaa, sen vähemmän sitä jää kädelle.
Ja ketjun aloittajalle: Hienoa että puolustat oikeuksiasi, voimia ja puske asiasi loppuun asti! Mahtavaa!
sinulle!
Ikävää että tuollaista päästetään tapahtumaan.. Asioilla on tapana järjestyä, jos se yhtään lohduttaa! :)Okein paljon jaksamista sinulle!
sinulle. Onneksi olet liitossa ja asia on nyt hoidossa. Olet uroollinen ja esimerkillinen muille vastaavassa asemassa oleville.
vähän, kun saa kirjoittaa tällaisesta jonnekin. Ja muutenkin tämä on esimerkki miten voi pahimmillaan käydä työelämässä. Kertomukseni saattaa ennaltaehkäistä väärinkäytöksen ehkä jonkun toisen samasta asiasta kärsivän kohdalla.
Hyvä, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät, eli kiitos kaikille, jotka tsemppaavat ja auttavat jaksamaan.
Kyllä se elämä paistaa risukasaankin joskus :)
Oikein hyvää kevättä kaikille.