Mietin minä vain tässä,
oonko ystäviä etsimässä.
Luulin heitä aina on
mitä sanoo elo kohtalon?
Luulin että kaiken omaks sain,
olin ystävyyden nappula vain.
Hän painoi tuosta,
nyt täytyy juosta.
tää elämääkö ois ,
ei tahdon pois.
Hän ystävä on ken rakastaa,
ei voi näin tunteita pakastaa.
Lämpö aina läpi lyö
se kylmyyden pois syö.
Rakkaus onko kestävää,
naapurin kansko pestävää.
oonko ystäviä etsimässä.
Luulin heitä aina on
mitä sanoo elo kohtalon?
Luulin että kaiken omaks sain,
olin ystävyyden nappula vain.
Hän painoi tuosta,
nyt täytyy juosta.
tää elämääkö ois ,
ei tahdon pois.
Hän ystävä on ken rakastaa,
ei voi näin tunteita pakastaa.
Lämpö aina läpi lyö
se kylmyyden pois syö.
Rakkaus onko kestävää,
naapurin kansko pestävää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tulenlieskat kovin vaikeeta kysyt , minäkin olen samaa miettinyt.
Mutta valitettavasti en ole päässyt arvoituksen ratkaisuun , ainakaan vielä, vaikka useimpia vuosia olen "tuuminut ".
Terv: Lokari1.
Oisko mielessä vain tuttavuus,
se ei lie aatos uus.
Ystävää jos oikeaa haikailee,
mis hän nyt majailee.
Miks ei kuortaan murra,
miks antaa toisen surra?
Voi outoa tavatonta,
yksinäisiä on monta
Hymy katse lämmön tois,
kylmyyden veis pois.
Uskalla emme antaa,
rakkauden kultasantaa.
Kalleriassa.
Sama kun edelinen vastaaja.
Terv: Lokari1.
kyllä on ihania runoja, runoileppa lisää.Piipahdanpa taas lukemassa.
Juuri eilen erään ystäväni kanssa keskustellessani itsekkin hoksasin, että lähimmät/parhaimmat ystäväni ovat kaikki (ne muutamat) sellaisia, jotka hyväksyvät jokaisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on.
Ystävä hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Minun ei tarvi puheitani sensuroida. Jos päästelen sammakoita, saattaa loukkaantua, leppyy sitten. Ei levittele yksityisasioita.
Voin pitää taukoa yhteydenpidossa. Voin mennä yllätysvierailulle tai soittaa vasta nurkan takaa.
Kun jäin eläkkeelle, niin työkaverit pyysivät vielä mukaan risteilylle, matkakin oli maksettu.
Kun kiitin, niin ihmettelin, että kuinka vielä nytkin, vaikka olen jo eläkkeellä. Siihen yksi Eke sanoi, että se on kuule sillä lailla, että ystäviä joko ollaan, taikka sitten ei. Se oli tosi ystävyyttä ja olemme vieläkin.
Sä veit sydämein,
mut' en ole katkera,
sillä tiedän,
se on hyvässä hoidossa,
se on sinulla.
Mitä täältä kukin hakee
tietää olis aika makee.
Yksi jakaa tiedonjyvää,
toinen ymmärrystä syvää.
Ketä oomme - siellä, täällä -
kuka milläkin nyt päällä?
Mielikuvituksen rajat
asettaa vain koneen ajat.
Sanojamme emme säästä
tuli vaikka mistä päästä.:)
Yhtä lupaa,tekee toista -
ymmärtääkö kukaan moista?
Aivan uuden merkityksen
täällä saanee ystävyyskin.
Sanaa tuota taaskin mietin,
'ystävä', sä kuka lietkin?
Olen sitä mieltä, että yksi hyvä ystävä on kylliksi. Ystävyyteen ei voi pakottaa toista. Ellei onnistu saamaan edes sitä yhtä, voi lohduttautua sanomalla että:" Minulle riittää jos ei ole vihollisia."
Oisko tässä tehtävänä
ketä pitää ystävänä?
Onko hän se hymyilevä
jokaiselle ystävänä?
Vaiko vähän toisenlainen
takanakin samanlainen,
tukenasi tietämättäs
ystäväkö muka jättäis?
Ystävyys hyvänmielen toisi
paremmaksi kaiken soisi.
Yli ikävyyden kantais,
paljon itseltään antais.
Pitääkö myös itse antaa,
silloinko ystävyys kantaa.
Onko ystävyys arjen taikaa,
siinäkö onni kaikaa.
Ystävyys huolehtimista,
hyvillään auttelemista.
Auttaen yli elämänmeren,
saaden kuohumaan veren.
Oletko ystävä sinä,
voisinko olla minä.
hyvin sanottu.Minä olen hyvillään niistä ystävistä mitä minulla on.
Etenkin yhdestä joka aina lähtee keppikävelylle ja aina ymmärtää mitä tahansa minä olen tehnyt.
Monesti ihmettelen että miten se jaksaa ymmärtää ja hyväksyä minun toilailiut.
Kerron hänelle kaikki.Saamme kyllä nauraa kippurassa monesti.
Toinen ystävä on aina valmis laulamaan kaverina vaikka missä.Panemmekin joskus oman shov pystöön.
Niinkuin viimeksi Venäläisten ollessa vieraana.
He lauloivat meille takaisin.Tuli vuorolaulanta.
Jos ystävät olisivat kaavoihin kangistuneita niuhottajia olisi monta hauskaa jäänyt tekemättä.
Olen hyvä kuuntelemaan ystävän huolia ja muita asioita enkä niitä levittele minnekään mutta...kun minulla olisi huolia ei toinen jaksakaan kuunnella.Tulee yksinäinen olo.Kun on nauravainen ja hymyleväinen,aina valmis lähtemään ja toista ymmärtämään,ystävät piirittävät sinut.Kun suhde ei toisinpäin toimi haluaisi paeta noita ns.ystäviä.
noita ole parveillut ainakaan...
Jos uskot minulle salaisuutesi, olet ystäväni!
Jos minä uskon sinulle omani, olet ystäväni!
Tuemme toisiamme, kuuntelemme ja kikatamme ilojamme.
Tuemme toisiamme silloinkin kun paha päivä itsemme yllättää ja toisella tuntuu olevan vain ylämäkeä....
Kerromme toisillemme ilot ja surut koska ystävä osaa jakaa ne sopivassa suhteessa...
mutta jätämme kertomatta mitä olemme muilta ystäviltämme kuulleet....
sillä muutoin; Te molemmat olette entisiä ystäviäni jos petän molempien luottamuksen.
Mahdutko raameihin? Oletko Sinä ystäväni?
...nuo piirtämäsi raamit?
Noin kuvailtuna voisin pitää ketä tahansa ystävänäni, mutta olisivatko he niitä?
Taas tässä kohden muistuukin mieleeni kaverukset, jotka kertoilivat toisilleen salaisuuksia periaatteella "älä kerro minulle, jos olet kertonut jollekin toisellekin". Tekivät sen ravintolapöydässä.
olla ystäväsi. Vastaan myöntävästi, Toivon sopivani asettamiisi raameihin.
tuo kiltti tahdon.Sinulla on kyllä palstan täydeltä ystäviä.
Minunkin eräs ystäväni sanoi että menur minun miehelle tanssipariksi tänään,kun minä menen kansallispukua tekemää.Sen puvun tekoon menee koko kevät.Että on vielä luottoakin,arvelee saavansa miehen takaisin.