sanoisin naiselleni, jota haluaisin kosiakin mutta ei halua muuttaa yhteen kanssani siltikään. Kuulemma kihloissa voisi olla muttei asua yhdessä!
Siis mikä hiton homma tää on? Koskaan en ole vastaavaa kuullut kenenkään suusta. En tietenkään voi puhua asiasta, silloin paljastaisin itseni ja aikeeni. Ollaan kuitenkin 4 vuotta oltu ja seurusteltu.
Onhan hän yksinhuoltaja mutta silti. Vitun kummallista. Onkos teistä, sanokaas jotain vinkkiä, ei tässä yksin osaa ajatella selkeästi.
Siis mikä hiton homma tää on? Koskaan en ole vastaavaa kuullut kenenkään suusta. En tietenkään voi puhua asiasta, silloin paljastaisin itseni ja aikeeni. Ollaan kuitenkin 4 vuotta oltu ja seurusteltu.
Onhan hän yksinhuoltaja mutta silti. Vitun kummallista. Onkos teistä, sanokaas jotain vinkkiä, ei tässä yksin osaa ajatella selkeästi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toi, että nainen on yh, voi selittää asian. Hän ei halua sotkea sinua liikaa lastensa elämään ja päinvastoin. Uusperhe kuviot ovat monesti aika vaikeita, ja jos nainen kokee, ettei hänestä ole siihen, on ehkä parempi vaihtoehto pitää omat asunnot. Silti voi olla sitoutunut ja rakastaa toista. Oma äitini on ainakin juuri tuosta syystä sanonut, ettei muuta kenenkään kanssa yhteen, ennen kuin loputkin lapset ovat aikuisia.
Mitä ihmeellistä siinä on jos on kihloissa mutta ei asu yhdessä? Mentiin poikaystävän kanssa kihloihin silloin kun asuin vielä kotona ja kihloissa ollaan edelleen. Yhdessä ei asuta raha-asioiden takia. Tai periaatteessa asutaan sillein, että poikaystävä kyllä majailee paljon asunnossani mutta sillä on osoite muuallla. Ei sen tarvitse vuokraa maksaa kun osoite on sukutalossa.
Ei kai kaikkien tarvi edetä saman kaavan mukaan: yhteenmuutto, kihlat, naimisiin, lapsia...
Omasta elämästä saa päättää ihan itse.
Hmm... On kyllä tosi hämärää. Useimmin kai toi menis niin, että yhdessäasuminen käy, mut ei avioliitto. En tiiä. Ei tossa oo kyllä mitään logiikkaa. Jos nainen ei neljän vuoden jälkeenkään halua asua sun kanssa, niin ehkä suhteenne on loppujen lopuksi enemmän kaveripohjalla kuin parisuhdepohjalla...
minustakin alkaa tuntua... mutta kiihkeyttä ja kaikkea on kohdallansa, ei yhteen halua ja semmosta. En tiiä, on vain hälytyskellot kilahtaneet. Se selviää vain kosimalla ensin ja jos ei halua muuttaa niin teen niin että sitten nostan vain kytkintä, enkä puhu enään mitään. Pakko tässä on tietää, onko turhaan. Ilmotan kuinka käy... tehhään tästä julkinen juttu. En vaan kestä enempiä... muutoin tulen hulluksi tämän tiedon kanssa.
Mentii kihloihi ja ei muutettu yhtee vasta ku naimisiin mentyä, koska molemmista tuntu et siihe ei ole tarvetta. Mulla oli koulu kesken eri paikkakunnalla ja mieheni oli armeijassa.
Mentii naimisii 2v kihlauksen jälkeen ja muutettiin samaan kaupunkiin. Ja hyvin toimi ainaki meillä, vaikka siitä kuultiin et eka yhteenmuutto sitte kaikki muu, mut ei sen aina tarvi niin mennä.
Ollaan ylpeitä et tehtiin näin, meille parhaalla tavalla:)
Ei lämmenny ajatukselle yhteenmuuttamisen suhteen mutta kihloihin kyllä kelpaan, rahakin kelpaa, ruoka, kaikki mutta en minä. Ollaan kuitenkin niin erilaisia ja semmosta. Sanotaan näin, mä olin kohtelias, tein kaikki mallikkaasti kunnolla, kerroin eräälle hyvälle naistuttavalle myös... se piti outona asiaa ja kehotti miettimään asioita. Sanoi että sen mieli tästä tuskin muuttuu ja homma olisi selvä hänen kohdallaan ainakin.
Mä olen mietintäni tehnyt. En kelpaa joten haen toisen vuokra-asunnon toiselta paikkakunnalta ja en jätä tietojani mihinkään ja salaan kaikki. En tule olemaan sitten ainoa joka "menettää" toisen. Ei vaan minuakaan kiinnosta yksin asua. Ei täyty se tyhjä aukko minun elämässä.