En tiedä monellako täällä kirjoittelevista opettajista on itsellään lapsia, tosin en tiedä ovatko kaikki täällä kirjoittelevat opettajat edes opettajia...mutta kuitenkin.
Kaikki isät ja äidit tietävät (siis myös opevanhemmat), että normaaleille vanhemmille lapsen etu on kaikki kaikessa. Valtaosa ajattelee, että lapsen edun mukaista on yhteistyö kodin ja koulun välillä, johon myös kuuluu se ettei vanhemmat hauku opettajia eikä opettajat vanhempia.
Joskus kuitenkin, tämä täysin normaali valtaosa vanhemmista, kokee että lasta kohdellaan koulussa epäoikeudenmukaisesti tai väärin. Se voi olla kuviteltua tai todellista. Normaali vanhempi ottaa tässä kohden yhteyttä asianomaiseen opettajaan ja selvittää asian asiallisesti asiallisen opettajan kanssa.
Joskus kuitenkin yhteydenotosta ei, syysttä tai toisesta, seuraa toivottua parannusta tilanteeseen ja tässä kohdin iskee kaikilla vanhemmilla lapsensa suojelemisen tarve. Eli lasta halutaan suojella hinnalla millä hyvänsä vääryyttä vastaan.
Tälläkin palstalla on väitetty, että vanhemmilla on huono itsetunto ja siksi valittavat opettajista. En usko, että kyse on siitä, vaan ihan normaalista "leijonaemo suojelee pentujaan"-tilanteesta. Toivoisin, että opettajat tms. ymmärtäisivät tilanteen siltä kannalta.
Itse joudun päivittäin kohtaamaan äitejä, jotka ovat valmiita käymään minuun käsiksi, jotta lakkaisin kiusaamasta heidän lastaan ja vain vaivoin (usein itkien) he pystyvät hillitsemään itsensä kun teen vauvalle (hyvin rajun näköistä) kotiinlähtötarkastusta. Se on äidinvaisto, joka heillä aiheuttaa tämän tunteen, eikä tämä tunne katoa minnekään vuosienkaan saatossa. Se pulpahtaa pintaan aina kun lasta uhtataan tai edes koetaan, että lasta uhataan.
Toivoisin, että kasvatustieteissä lapsen kehityspsykologian lisäksi käytäisiin hieman läpi myös vanhemmuutta ja sen psykologiaa. Se ei nimittäin ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista, kuin se lapsettomasta ihmisestä saattaisi vaikuttaa.
Kaikki isät ja äidit tietävät (siis myös opevanhemmat), että normaaleille vanhemmille lapsen etu on kaikki kaikessa. Valtaosa ajattelee, että lapsen edun mukaista on yhteistyö kodin ja koulun välillä, johon myös kuuluu se ettei vanhemmat hauku opettajia eikä opettajat vanhempia.
Joskus kuitenkin, tämä täysin normaali valtaosa vanhemmista, kokee että lasta kohdellaan koulussa epäoikeudenmukaisesti tai väärin. Se voi olla kuviteltua tai todellista. Normaali vanhempi ottaa tässä kohden yhteyttä asianomaiseen opettajaan ja selvittää asian asiallisesti asiallisen opettajan kanssa.
Joskus kuitenkin yhteydenotosta ei, syysttä tai toisesta, seuraa toivottua parannusta tilanteeseen ja tässä kohdin iskee kaikilla vanhemmilla lapsensa suojelemisen tarve. Eli lasta halutaan suojella hinnalla millä hyvänsä vääryyttä vastaan.
Tälläkin palstalla on väitetty, että vanhemmilla on huono itsetunto ja siksi valittavat opettajista. En usko, että kyse on siitä, vaan ihan normaalista "leijonaemo suojelee pentujaan"-tilanteesta. Toivoisin, että opettajat tms. ymmärtäisivät tilanteen siltä kannalta.
Itse joudun päivittäin kohtaamaan äitejä, jotka ovat valmiita käymään minuun käsiksi, jotta lakkaisin kiusaamasta heidän lastaan ja vain vaivoin (usein itkien) he pystyvät hillitsemään itsensä kun teen vauvalle (hyvin rajun näköistä) kotiinlähtötarkastusta. Se on äidinvaisto, joka heillä aiheuttaa tämän tunteen, eikä tämä tunne katoa minnekään vuosienkaan saatossa. Se pulpahtaa pintaan aina kun lasta uhtataan tai edes koetaan, että lasta uhataan.
Toivoisin, että kasvatustieteissä lapsen kehityspsykologian lisäksi käytäisiin hieman läpi myös vanhemmuutta ja sen psykologiaa. Se ei nimittäin ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista, kuin se lapsettomasta ihmisestä saattaisi vaikuttaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
SIIS MITÄ?
" Itse joudun päivittäin kohtaamaan äitejä, jotka ovat valmiita käymään minuun käsiksi, jotta lakkaisin kiusaamasta heidän lastaan ja vain vaivoin (usein itkien) he pystyvät hillitsemään itsensä kun teen vauvalle (hyvin rajun näköistä) kotiinlähtötarkastusta. "
Siis mitä helvetin kotiinlähtötarkastusta... jotain rektaalitähystyksiä???
KIVAAAAA
Kiitos äidinvaistosta kirjoittanut! Miellän sinut synnytysosaston lääkäriksi, jolla on silmät ja sydän hyvässä yhteistyössä.
Olen aivan samaa mieltä, että kaikille, jotka ovat tekemisissä asioiden kanssa, jotka vaikuttavat toisen ihmisen elämään, pitää saada koulutuksessaan tarpeelliset tiedot.
Miten opettajia pidetään ihan omana rotunaan? Siis kyllä todellakin olemme ihan tavallisia ihmisia jopa siinä mielessä, että meillä melkein kaikilla on omiakin lapsia eli ymmärrämme vanhemmuudesta varmaan vähintään sen verran kuin muutkin vanhemmat. Meidän lapsemme käyvät jopa koulussa, ja me puolestamme käymme vanhempainilloissa yms. ihan tavallisten vanhempien ominaisuudessa.
Me vain näemme uramme aika paljon noita muidenkin tenavia ja murkkuja, ja sen takia on helpompi sanoa, mikä on normaalia ja mikä huolestuttavaa käytöstä tms. Toki ymmärrän hyvin, millaisista tunteista joidenkin vanhempien ei aina niin järkevät reaktiot kumpuavat, mutta se ei tee näistä reaktioista sen fiksumpia.
Itse yritän lapseni asioita hoitaessani pitää mielessäni sen, että ne leijonaemon vaistot on parasta pitää tarkasti järjen hallinnassa.
Vaistot ovat harvoin järjen hallittavissa. Mitä voimakkaampi vaisto, sitä vaikeammin hallittavissa ja jälkeläisten suojelemisvaisto on oman itsesuojeluvaiston ohella voimakaimpia vaistoja. Tähän tietysti miehet vastaa, että lisääntymisvaistokin on voimakas ja onhan se, mutta tutkimusten mukaan ei läheskään niin voimakas kuin nuo edellämainitut. Ja kuten kaikki tiedämme, lisääntymisvaiston (lue seksin tarpeen) pystyy järjellä hillitsemään. Mutta yritäpäs järkeillä lapsesisuojelemisvaiston kanssa, kun häntä uhtaan tai koetaan uhattavan, kuten joku sanoi.
kyllä niitä leijonaemon hyökkäyksiä tulee muustakin syystä kuin vain äidinvaiston ansiosta. Ihan selkeästi oma syyllisyys todellinen tai turha saa aikaan lapsen ongelman, avuntarpeen häiriökäyttäytymisen tms.kieltämisen ja silloin saa ope ensimmäisen ryöpyn niskaansa.
Kun lapsi toistuvasti pätkii muita turpaan mitä ihmeellisimmillä syillä selitellen tai muuten vaan kun sattui kaveri siinä olemaan niin pakko oli lyödä... niin jo vanhemmat kipittävät open haukkumaan että miten et saa niitä muita kuriin kun meidän kultasen pitää niitä niin hakata...
Ja ei koskaan kotona ketään lyö kun on niin ihana meidän pupunen.
On mitä suurinta soopaa hokea silmät sinisinä äitimyyttimantraa: äiti ajattelee aina lapsensa parasta...
Missä satumaassa elät, vaiko etkö ole vielä työskennellyt niin kauaa että olisit törmännyt elämän harmaalla vyöhykkeellä pyöriviin äiteihin?
Ajatteleeko narkkariäiti lastaan (kyllä, kyllä, heitä on)? Ajatteleeko kännissä synnyttämään tullut alkkisäiti FAS -lastaan? Ja varmaan sekin äiti, joka ei päästänyt tytärtään peruskoulun jälkeen ammattikouluun kun tarvitsi kotiin ilmaisen piian vahtimaan nuorempia sisaruksia, ajatteli ihan vain tätä tyttöä (ihan oikeasti, tätä sattuu yhä tänä päivänä!)
Minun kokemukseni mukaan hyökkäävimmin käyttäytyvät vanhemmat, joilla on aihetta kokea syyllisyyttä. He eivät ole esimerkiksi saaneet lastaan käymään koulua säännöllisesti, ja sitten kun neloset uhkaavat, vika on koulussa.
"Sivistyneet" vanhemmat yrittävät harhautustaktiikkaa: jos lapsi vaikka on käyttäytynyt törkeästi oppitunnilla, tullaankin sitten koululle pohtimaan sitä, että ei kai tämä vain johda meidän simopetterin leimautumiseen ja syytetään opettajaa siitä jo varmuuden vuoksi etukäteen.
"Curling-vanhemmat" pyrkivät estämään lapsensa joutumisen edesvastuuseen yhtään mistään ja uskovat kaiken, mitä lapsi heille sanoo.
Mitään näistä tyypeistä ei aja eteenpäin äidinrakkaus, vaan oman egon suojeleminen ja erilaiset defenssit. Onnistumisen kulissia pidetään yllä hintaan mihin hyvänsä.
Oma lukunsa ovat sitten nämä, jotka taistelevat oppimishäiriödiagnoosia tai pienryhmään siirtämistä vastaan, vaikka kaikki toimet olisivat lapsen eduksi. Oma itsetunto ei vain anna periksi tunnustaa, että lapsi ei ole "täydellinen".
Kotiinlähtötarkastuksen vaikeutta selittänee lähinnä synnytyksen jälkeinen hormonihumala, joka normaalilla ihmisellä aika pian tasaantuu. Itse en muista, että olisin ollut moksiskaan. Kyllähän sen järki ymmärtää, ettei lääkäri vauvalle mitään pahaa tee. Normaali vanhempi tajuaa myös, että äärimmäisen harvassa tapauksessa opettaja haluaa lapselle pahaa!
Me opettajat työksemme ymmärrämme murrosikää ja jos vaikka mitä kehitysvaihetta, mikä vaatii pitkää pinnaa. Olisipa se mahtavaa, jos kotiin soittaessa puhelimeen vastaisi aikuinen ihminen, eikä joku vajaavaltainen vaiston varassa elävä höppänä, jota meidän pitäisi paapoa ja ymmärtää. Mielestäni asiallisen ja kohteliaan ja hyväntahtoisen käytöksen pitäisi riittää. Jos ei riitä, vika on jossain muussa kuin opettajassa.
sinulla kun tuota kokemusta tuntuu olevan, niin oletko koskaan ajatellut, miksi vanhemmat käyttäytyvät hyökkäävästi? juu, oli "sivistyneitä", oli "curling" vanhempia ja vaikka mitä. ei kukaan hyökkää toista vastaan ihan syyttä suotta, on varmasti ylireagointeja, mutta myös aiheellista "hyökkäävyyttä".
on myös opettajia, jotka EIVÄT SAA LASTA oppimaan, tottelemaan. uskotko, niitä on. oma lapseni oli erään opettajan opetukessa todellinen häirikkö (kuten open mukaan puolet siitä luokasta oli). numerot olivat heikkoja, tunnilla ei seurattu ym... kun ope vaihtui, ei ollut enää mitään ongelmia, tällä hetkellä on kiitettävän oppilas ja tukioppilas.
ja tuo toteamuksesi: "jos kotiin soittaessa puhelimeen vastaisi aikuinen ihminen, eikä joku vajaavaltainen vaiston varassa elävä höppänä, jota meidän pitäisi paapoa ja ymmärtää. Mielestäni asiallisen ja kohteliaan ja hyväntahtoisen käytöksen pitäisi riittää. Jos ei riitä, vika on jossain muussa kuin opettajassa."
jos ope asennoituu noin jo kotiin yhteyttä ottaessaan, että asiat eivät mene hyvin, eivät ne kuule menekään.
JOSKUS ihan OIKEASTI siinä lapsessa tai vanhemmissa tai kodissa ei olekaan vikaa. Joskus se vika löytyykin opettajasta tai koulusta, mutta sitä ei yksikään ope myönnä.
Minä kyllä aina lähden siitä olettamuksesta, että kotona on kypsä vanhempi ja useimmiten onkin, toisin kuin keskustelun ajattelija tuntuu uskovan. Eivät äidit elä vain vaiston varassa, juuri sitä yritin sanoa.
Omalle lapselleni opetan, että okei, kaikki opettajat eivät ole yhtä hyviä, mutta sinä olet aina sinä ja sinä käyttäydyt hyvin ihan siitä riippumatta, kuka sattuu olemaan opettajana.
En ole pitänyt kaikkia lapseni opettajia loistavina pakkauksina. Siitä huolimatta korostan aina lapselleni, että itse yritetään aina parasta.
Ei elämässä voi aina valita esimiehiään tai työkavereitaan tai käyttäytyä asiallisesti vain parhaiden kamujen kanssa. Maailma ei ole täydellinen eivätkä ihmiset ole täydellisiä ja tämän valitettavan tosiasian edessä ovat jo koululaiset.
Ja kyllä, todellakin on kokemusta siitä, että kaikkia vanhempia ei ihan päällimmäisenä motivoi rakkaus. Elämä on hippusen monimutkaisempaa.
Äidinvaisto ja rakkaus ovat ihan eri asioita! Mutta äidinvaisto voi pistää tappamaan toisen ihmisen, mutta äidinrakkaus ei!
Äidinvaisto on olemassa ihan jokaikisessä äidissä, myös narkkari- ja päihdeäideissä, mutta siitä kehittyneempi versio on äidinrakkaus ja kaikilla se ei kenties kehity sinne asti.
Fakta kuitenkin on tämä, että mitä tiukempi tilanne elämässä, sitä voimakkaammin ottaa vaistot vallan. Äärimmille viety esimerkki lienee ns. intohimorikos, joka juridisesti on lievempi kuin hakittu murha tai tappo.
Itse olen hakannut (naisena, äitinä)jääkiekkomailalla erään lapseni kiusaajan äidin, kun tilanne ajautui siihen että lapseni puhui jo itsemurhasta eikä kukaan ottanut sitä kuuleviin korviinsa koulussa. Kun törmäsin tähän kiusaajaan ja tämän ivalliseen äitiin (haukkui koko lätkäjoukkueen kuullen lastani paskahousuksi yms yms.), käskin hänen pitää suunsa, mutta rva vain jatkoi naureskellen ja minulla kertakaikkiaan sumeni, löin häntä lätkämailan varrella kasvoihin. Siinä iski akateemiseen tohtorisihmiseen äidinvaistot täysillä, jälkeenpäin en voinut ymmärtää mitä pirua oikein tapahtui. Eikä tekoa saa tekemättömäksi, keskustellessani työpaikalla tapahtuneesta, kertoi ystäväni ajautuneensa samankaltaiseen tilanteeseen.Heidän pihatiellään autot ajoivat jatkuvasti ylinopeutta siitä huolimatta, että he sanoivat toistuvasti kuskeille asiasta, eräänä päivänä eräs nainen ajoi kyseisellä tiellä heidän poikansa päälle, mitään vakavampaa ei sattunut, mutta äidin reaktio oli sama. Tarkistettuaan ensin lapsensa kunnon raahasi naisen autosta ulos ja veti ns. turpaan koko voimallaan.
Jotenkin tietysti tuntuu oudolta, että joku opettaja käyttäytyisi niin uhkaavasti, että vanhemmat kokisivat sen lapsensa elämää tai terveyttä uhkaavana ja antaisi primitiivivaistoilleen vallan, mutta äärimmäisissä tilanteissa, joihin ei onneksi usein joudu, saattaa vaistot saada vallan ihan kenestä tahansa.
...normaalissa koulumaailmassa ei ainakaan open kanssa tarvitse joutua taistelemaan tuolla tavalla. Jos ope ottaa yhteyttä, hänellä luultavasti on huoli lapsesta. Minulla ainakin on niitä äidinvaistoja myös oppilaitani kohtaan! En pysty olemaan täydellinen ope, mutta silti toivon kaikille oppilailleni pelkkää hyvää elämässä. Ja koska näin on, vanhempien defensiivisyys tuntuu oudolta ja pahalta. Onneksi sellaisia vanhempia on todella vähän.
jolta lapsi sai usemman vuoden ryöpyt niskoilleen,
yks kaks yllättäin ennakkoon varoittamatta.
Jos ei olisi "ilkeä" äiti ollut hereillä lapsensa "olosta",
huonosti olisi lapselle käynyt.
Hyvä ammattitaitoinen reksi selvitti lopujen lopuksi tilanteen lapsen koulunkäynnin eduksi.
Ammattitaito kunniaan myös kouluissa.
opettaja
otti ja lähti samurai miekkojen
kanssa liikenteeseen
onneksi aina kaiken tietävä
ja
aina oikessa oleva
opettaja meni kylille
ettei mennytkään kouluun kasvattamaan
meidän lapsiamme
MIEKKAUDELLA ja vääryydellä.....
opettajatko ovat aina oikeassa...?
jopa lapsiammekin koskevissa asioissa
yksi ÄITI tappoi lapsensa ja poltti itsensä, lapsensa ja talonsa jokunen aika sitten...yksi ISÄ tappoi vaimonsa ja perheensä raa´asti viime vuonna pääkaupunkiseudulla....
Vanhemmatko ovat aina oikeassa, lapsiaan koskevissa asioissa? EIVÄTKÖ VANHEMMAT KOSKAAN TEE VIRHEITÄ?
Näitä tarinoita, joissa opettaja olisi riehunut vastuuttomasti, lienee aika vähän verrattuna vanhempien törkylistaan!
vanhempiin.
Kysymyshän oli, että aina kun lapsella on
jotain koulussa sattunut,
SYY ON AINA LAPSEN VANHEMMISSA.
Eli jos vanhempiakin on monen
laisia peiliin katsojia
tuntuu riittävän nykyään myös
koulupuolelle
MONEN LAISIA.