Asuttiin ennen vuokralla kerrotalossa (kaupungin vuokratalo), kaksio, ihan uusi talo, ylin kerros, kiva sijainti. Muuten ihan hyvä, mutta: pari kerrosta alempi naapuri piti bileitä joka toinen päivä, naapurit veti tupakkaa niin, että käytävä (ja meidän kämppä yleensä myös) haisi kuolemalle, vuoden aikana tapahtui jos jonkinmoista varastelua, ilkivaltaa ja yksi puukotuskin. Kaiken tämän lisäksi alakerran naapurin ämmä oli kyylä ja ilmoitti meille aina, kun oltiin käyty kympin jälkeen vessassa.
Hermot meni, ostettiin omakotitalo muutaman kilsan päästä. Asumiskustannukset tuplaantui, mutta eipä ainakaan tartte kuunnella muiden mökää ja saa ite vaikka porata reikiä seinään keskellä yötä. Aateltiin, että mitä sitä rahaa sinne pankkitilille keräämään asenteella "on se sitten joskus kivaa, kun voidaan elää". Parempi olla onnellinen myös nyt, kun ei sitä tiedä vaikka huomenna kupsahtaisi.
Hermot meni, ostettiin omakotitalo muutaman kilsan päästä. Asumiskustannukset tuplaantui, mutta eipä ainakaan tartte kuunnella muiden mökää ja saa ite vaikka porata reikiä seinään keskellä yötä. Aateltiin, että mitä sitä rahaa sinne pankkitilille keräämään asenteella "on se sitten joskus kivaa, kun voidaan elää". Parempi olla onnellinen myös nyt, kun ei sitä tiedä vaikka huomenna kupsahtaisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
omistusasuntoon. Ullalinnassa meno on ihan toista ja talonmies hoitaa lumityöt :-)
Ullanlinnaan kun jään eläkkeelle. Siihen asti nautin tilasta, pihasta (sis. hyötyliikunta) ja toisista riippumattomasta asumisesta :)
nuoret perheet ovat rakentaneet kehyskuntien "pien"talonsa koko elämänkaaren kestäväksi ratkaisuksi. Heh. Saattaa jossain vaiheessa olla tunkua Ullanlinnaan.