musta tuntuu, et pää hajoo.Olen rakastunut naiseen,johon mulla ei oo mitää mahdollisuuksia. Näen hänet päivittäin, joten tämä vielä lisää pahaa oloa.Hän on jatkuvasti mielessäni, silloin kun en häntä näe.Kai aika helpottaa, mutta nyt tuntuu, että hajoan.No tulipahan päästeltyä tänne vähän höyryjä.
Mä en
kestä,
537917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Niin,onko tää nainen varattu vai mikä on ongelmana? Aika parantaa haavat mut eipä se varmaankaan tällä hetkellä sua hirveesti auta. Mut koita kestää ja jatkaa vain eteenpäin jos ei mitään ole tehtävissä tän asian suhteen!
varattu, mutta varmasti hetero. Turpaan tulis jos menisin ehdotteleen. Että kärsittävä on.
Muakin moni luulee heteroksi,vaikka sitä en kyllä oo!=)Eli rohkeesti vain jututtaan..Eikä heti tarvii suoraan asiaan mennä vaan voi jutella ihan tavallisistakin asioista.Ja tuskin tää nainen sua nyt ihan turpiin vetäis vaikka sit kumminkin heteroksi paljastuiski. Ajattele niin että sulla ei ole mitään menetettävää vaikka aloitteen tekisitkin!
sen enempää, kun ihan tavallisista asioista. Mitä mä sille voin sanoo, et se huomais et oon kiinostunut. Kun en nyt kuitenkaan ihan suoraan uskalla sanoa. Kuitenkin joka päivä on pakollista nähdä hänet. On tää kyllä ihan h....tin vaikeata! Muuten hänkin on vaalea lähes blondi.
Sama tilanne, sama tilanne. Ei taida etäistä kaveruutta / tuttavuutta pidemmälle enää päästä. Ja aikaakin on enää vähän.
vähän. Mul on aikaa, mut en saa mitään aikaiseksi.
Kiitos muuten sulle Waalee, kun viitsit ottaa kantaa mun ongelmaan. Kyllä kai tämä tästä, kerään rohkeutta ja yritän saada jotain aikaiseksi, kerranhan täällä vaan ollaan.
Niin tosiaan itsekkin näitten samojen ongelmien kanssa taistellessa tiedän miltä susta tuntuu!Pakkohan se on vaan yrittää jotain ja katseet kertoo aika paljon et niistäkin voi yrittää lukea!Ja kuinka hyvin tunnet tän naisen, jos pyytäisit vaikka kahville tai kaljalle tai jtn..?
kanssaan, kun ihan työn merkeissä tekemisissä päivittäin. En kyllä tässä vaiheessa tunne niin hyvin, että kahville pyytäisin. Hän on vaan niin fiksu ja ulkonäkö lyö jalat alta. Olen kyllä katsellut vähän pidempäänkn joskus ja yhden kerran hän sen huomasi ja selvästi nolostui ja punastui.En oo sit sen jälkeen viittiny "töllötellä" pidempään. Huoh!
Meitä kaukaa ihastuneita taitaa olla muitakin, antakaa nyt jotain vinkkejä miten sais laukastua tilanteen, joilla on jo kokemusta. Itsekkin olen painiskellut tämän tunteen kanssa pari vuotta,, kohta sekoaa,,
Toi punastuminen nyt ainakin oli joku merkki siitä et jotain tuntemuksia aiheutat hänessä! =) Jatka vaan ja seuraavaksi kun katseet kohtaa niin rohkeasti vain juttelemaan jostain!!
Meinaatko,et se punastuminen ei johdu noloudesta. Itsekin salaa haaveilin, et oisko se punastunu ihan mun takia, mut sit aattelin et nolostui vaan tuijottamisestani.On tää....
Olen myös muotoillut päässäni toisen punastumisen niin, että toinen on varmaan nyt kiusaantunut (epämiellyttävällä) tavalla näkemisestäni, tai ei edes haluaisi nähdä minua jne... Kaikkea sitä päässään keksii ja kuka tietää miten asian laita oikeasti on, huoh...
Mä ainakin punastun tosi helposti, eikä se johdu nolostumisesta vaan ihan pelkästään toisen huomiosta! =)
Oli kiva kirjoitella kanssasi Waalee. Huomenna täytyy skarpata,jos jotain vaiks tapahtuis.
Tsemppiä sulle!Koitahan nyt jokin lähestymistapa keksiä! =)
Sinulle Nämkki voisin sanoa, että samalla kun katsot pitkään, niin muistahan hymyillä! Jos vaan katsot etkä yhtään hymyile, se antaa ehkä epäselvän kuvan. Pitkään silmiin katsominen on ihanaa, mutta hymy siihen perään tekee viestin selvemmäksi. Jos se toinenkin katsoo sinua, uskallat varmasti vähän hymyillä. Täytyy kyllä sanoa, että valitettavasti itse aina vahingossa käännän katseen pois, vaikka haluaisinkin katsella erästä henkilöä pidempään. Se on vaan sellainen "refleksi".Täytyy yrittää olla hieman rohkeampi ja ottaa intensiivisempi katse!
Yritä edes vihjata,,puhu tyttörakkaudesta jonkin asian yhteydessä, puhu kauniisti, katso miten reagoi,pyydä kahville tai elokuviin..tai kylään
Rakastuin häneen kuin salamaniskusta. Tuijotin sinnikkäänä monta kuukautta ja koetin tulkita ilmeitä. Leijailin taivaan porttien ja helvetin kattiloiden välissä, ja kun en enää kestänyt tätä tilannetta, pyysin hänet ulos. Muistan loppuelämäni hänen jokaisen sanansa, jokaisen eleensä ja katseensa siinä iltana. Muun jutustelun ja minun laukomieni älynväläysten ohella yritin varovaisesti ottaa selvää hänen mieltymyksistään. Vaikkei kaikesta puhuttukaan suoraan, minusta tuntui, kuin hän olisi viihtynyt seurassani. Ainakin ajoittain. Ja varmasti oltiin puheväleissä viimeksi kun tavattiin. Jonkun ajan kuluttua uskalsin taas udella, olisiko hänellä vielä joskus aikaa…Ehkä olin liian innokas, liian röyhkeä, ehkä hän ei vaan pitänyt minusta. Vastausta en saanut koskaan
Tuo on JUST se karsea vaihtoehto joka voi tapahtua joskus. Sitä jää yksinään pyörittelemään ajatuksiaan ja miettii, teinkö jotain väärää, oliko mussa jotain vikaa, pitikö se toinen mua jotenkin outona, jne., jne. Loppujen lopuksi se toinen saattoi vain pelästyä omia tunteitaan, tai ei ehkä lopulta yksinkertaisesti ollutkaan kiinnostunut. (Ja tässä vaiheessa tulee taas mieleen, että kun kuitenkin oli niin monia toisaalta selkeitä kiinnostuksen merkkejä...) Here we go.
ole aina seurustelussa. Siksi joillekin mukaville ihmisille ei ole tullut annettua kielteistä, eikä myönteistä vastausta.
Kuka tässä on seurustelusta puhunut :)
Minä tääl, joka tuon jutun aloitin toissa päivänä.
Eilen piti saada sanottua jotakin tuolle ihastukselleni, ni ihan puutaheinää jorisin ja punastelin. Peli taitaa olla menetetty.
Ettet nyt vain olis turhan kriittinen itelles!?
Paitsi tietenkin jos toinen ihan suoraa sanoo ettei kiinnosta niin ehkä sillon kannattaa antaa olla..
sanonu ettei kiinosta ku en tullu kysyneeks.
Nyt ku ajattelen sitä niin se oli sellasta pälyilyä molemmin puolin ja sit ku puhuttiin ni aika väkinäiseltä se must tuntu. Mut kyl se on niin ihana ja tuntuu olevan yhtä ujo ku mä. mut vatvominen tän asian kanssa ei auta, tietysti helpottaa kun saa purkaa sitä tähän. Jos ei saa järkevää sanaa suusta niin itteensä saa syyttää.
..et ku ihastuu niin tekee ja puhuu välillä jotain ihan päättömiä juttuja! =)
No näin minäkin ajattelin, koska enemmän kuin kerran tuli möläytetty jotain älytöntä. Kuitenkin päällimmäisenä tavoitteenani oli ensin esittäytyä. Hän varmaankin aisti muunlaisen kiinnostukseni kaikkien kiemurtelujeni takana, tarkoitan siis, että minun kohdallani taisi käydä niin, että juuri sen muun kiinnostukseni takia hän ei enää vastannut. Nolottaa, koska huolella poimitut ”selvät merkit” taisivat sittenkin olla ihan oman mielikuvitukseni tuotteita. Totta on sekin, että jotkut eivät ota toisen naisen iskuyrityksiä välttämättä kohteliaisuutena…Nyt siis mietityttää, kehtaisinko näyttäytyä enää ollenkaan. Sinun kohdallasi tilanne saattaa olla aivan toinen. Ja se selviää todennäköisesti vasta seuraavalla tapaamisella. Koeta siis skarpata siihen ja mieti, millä voisit välttää stereotyyppisiä käyttäytymismalleja. Tarjoa hänelle mahdollisuus tehdä jotain, mistä hän pitää ja vältä tilanteita, jossa olette vain kaksin
Pistin tuonne alemmaksi vastaukseni (joka oli enemmänkin ehkä tarkoitettu ajatustenvaihtoksi tämän kirjoittajan kanssa), tulipa laitettua ohjeita ketjun aloittajalle, jos vaikka muille kävisi toisin kuin mulle. Tänne jäi hymy ja huojentunut huokaisu - kyllä helpotti, kiitos.
"Näin unta, että seurusteltiin. Ei ollu painajainen" selvä vihje vai vaan juttu, jonka kertoo kaverille? Entä jos tulee varatulta?
Voisi olla flirttiä, jos ihastukseni sanoisi jotain tuollaista, valvoisin kuukauden ajatellen sitä... Mutta sanoma riipuu ihan suhteestanne,minkälaiset välit teillä on, onko toinen rempseän avoin läppäihminen, joka heittää mitä milloinkin, vai tapahtuiko ko. sanominen jossain kahdenkeskisessä tilanteessa? :)
Eipä tämä tyyppi ole rempseän avoin läppäihminen. Hän on kaverini (ei kuitenkaan niitä läheisimpiä), joka on ilmaissut mun olevan hänen tyyppiään joskus. Kahdestaan siinä juteltiin ympäripyöreitä, muita oli kuuloetäisyydellä. Ajattelin kuitenki, että tais olla joku jonninjoutava läppä, koska seurustelee :/ :(
uuden lennosta, toiset eivät. ehkä kuulut onneksesi jälkimmäisiin. tuskin se sitä ihan huvikseen sanoi.
on muitakin. Muistan että monta kuukautta tuijotin ihastukseni selkää. Se taisi säikähtää siitä. Joskus tuli lähemmäksi ja vilkuili mutta en saanut mitään sanotuksi. On kyllä kaduttanut erittäin paljon. Että seuraavalle pamautin suoraan. Vaikka vastaus oli ei kiitos, ei jäänyt vaivaamaan vuosikausia, kuten tuo toinen henkilö. Suosittelen toimintaa.
:D Ostetaan erikoismerkeillä varustettu L-koodikirja. Kiire! Minut sai liikekannalle hänen hermostuneisuutensa. Ja se taivaallinen hymy…Ja tietysti ne silmät...joihin minä hukuin joka kerta - hänen luvallansa…Ja silti olin väärässä. Minä joudun kyllä katumaan tekoani, koska menetin näköjään mahdollisuuden edes tutustua häneen.
jos saan jotain aikaisiksi, kiitos edelleen kun olit täs mukana. Pää ei oo enää niin hajoamistilassa ku sain kirjoitettua tänne. Ei oo oikein ketää kelle kertois tai siis kehtais kertoa/puhua
sen verran,et oon niin rakastunut ANUUN.Jos se jolllein Anulle viel jäi epäselväks ni ok!Mä rakastan sua ylikaiken! Tajuasenyt!
kiva tietää et joku on rakastunut Anuun,vahinko etten se ole minä,koska en ole vaalea...Muuten kirjoituksesi on kuin omista ajatuksista,koska itse olen erittäin ihastunut erääseen työkaveriini.Minkä ikäinen oma ihastuksesi on???
vaalea lyhythiuksinen, upeavartaloinen ja aivan ihana.
! sorry:(
Saman olen kokenut minäkin tai tunteeni ovat yhä edelleen ennallaan, mutta kyseistä ihmistä en luultavastikaan tule enää näkemään kuin ehkä sattumalta.
Pitkän aikaa yritin vihjailla puolihuomaamattomasti puheillani ja teoillani. Tunsin, että mielenkiintoa oli myös toisella osapuolella, mutta ratkaiseva askel jäi ottamatta.
Nyt olen sitten pari viikkoa kärsinyt omasta rohkeuden puutteestani. Ikävä on kova eikä hänen kuvansa tunnu haihtuvan mielestäni, vaikka mitä tekisin. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä, koska en jaksa tätä tunnetta enää kovin kauaa. Elämä tuntuu niin tyhjältä ilman hänen hymyään ja iloista jutusteluaan.
Tämän tekstin kirjoitin oikeastaan siksi, että joku toinen tekisi samassa tilanteessa toisin. En minäkään tiedä oliko hän oikeasti kiinnostunut minusta, vai ymmärsinkö hänen katseet ja puheet väärin. Ehkä hän oli hetero tai ehkä ei. Sitä en nyt koskaan tule todennäköisesti tietämään ja se kaivelee sisintäni. Parempi kerralla toivo murusiksi lattiaan, kuin jatkuva kaipuu ja ikävä sellaisen perään, johon ei ehkä olisi koskaan ollut mahdollisuuttakaan.
kuullostaa pelottavan tutulta! Miksi epäröit? Etkö uskaltanut vai etkö luottanut tarpeeksi häneen? Tekikö tai sanoiko hän jotain väärää?
Sisu meni kaulaan. En yksinkertaisesti uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta. Hän ei tehnyt tai sanonut mitään väärää, päinvastoin.
Epävarmuuttahan se minun rohkeuden puute suurimmaksi osaksi oli ja on. Jos vain olisin tiennyt etten tulkitse häntä väärin, olisin uskaltautunut ottamaan askeleen eteenpäin. Kuitenkin jossain alitajunnassa kummitteli se ajatus, että hän ei olekaan minusta kiinnostunut, vaan minä tulkitsen hänet väärin :(
Millä tavalla kirjoitukseni kuulosti pelottavan tutulta? Taitaa näitä tarinoita olla maailma pullollaan, kuten tästäkin ketjusta voi päätellä. Jos vain voisi varmuudella tietää että toinen on lesbo, ehkä se olisi helpompaa.
olen se osapuoli joka yritti ja yritti ja luovutti…juuri tämän asian takia. Mutta minä kyllä osoitin (ainakin omasta mielestäni) ihan selvästi, miten paljon pidän hänestä. Halusin vaan kuulla, mistä epäröinti johtuu. Noin yleensä. Totta, syitähän on monia.
Tarkoitatko, että luovutit koska hän ei tuntunut kiinnostuneelta vai jostain muusta syystä? Etkö saanut vastakaikua tunteillesi?
Voin kyllä sanoa, että se raja on niin häälyväinen, että onko toinen kiinnostunut vain ystävyysmielessä vain jollain syvemmällä tasolla, ettei sitä aina tiedä. Sitä ei oikein uskalla luottaa tunteisiinsa, kun pelkää, että onkin käsittänyt toisen väärin. Sitä kun on välittämistä ja välittämistä. Toisesta voi kiinnostua kaverimielessä ja kemiat kolahtaa yhteeen tai sitten voi kiinnostua paljon syvemmällä tasolla. Toisen ajatuksia kun ei voi tietää, ellei niitä tuo hyvin selvästi esille.
Harmittaa tosissaan tuo oma pelkuruuteni, kun tunsin ja tunnen edelleenkin häntä kohtaan melko voimakkaita tunteita. Jos vähänkään itseäni tunnen, niin saan odottaa todella kauan ennen kuin joku muu minussa herättää yhtä voimakkaita tunteita. Eipä sillä, yhä elättelen toivoa, että törmäisimme jossakin ja saisin avattua suuni tuon asian suhteen. Luultavasti me törmäämmekin jossain vaiheessa toisiimme, mutta...
P.S Oisit lyönyt halolla päähän, niin olisi tajunnut missä mennään ;D
Sain vastakaikua. Ja se tästä sietämättömän tekeekin. Luovutin, koska minun oli kunnioitettava hänen päätöstään, oli ne syyt sitten mitkä tahansa, hän on varmasti miettinyt näitä perin pohjin. Välillämme on harvinainen yhteys, johon minä luotan, mutta hän ei. Tällä hetkellä vaan on tuskallista nähdä häntä, joten pyrin välttämään tapaamisia niin paljon kuin mahdollista. Ajattelin vain, että jossakin päin se sinuunkin ihastunut pohtii ja tuskailee…Miks odottaisit sitä satunnaista tapaamista – se aika on kaikki teiltä pois…Joten halot kainaloon ja hop hop itsellesi ;)
No, onpas harmillista, jos toinen osapuolikin oli selvästi kiinnostunut. Elämä on vain välillä kovin epäreilua. Jospa hän muuttaa kuitenkin mielensä, kun saa ensin rauhassa sulatella asiaa.
Vai että halko kainaloon ja menoksi. Mitähän tuo tykkäis kun lataisin halolla päähän seuraavan kerran, kun hänet näen ;D Ei mutta ihan tosissaan, en minä taida enää viitsiä, kun tuntuu siltä, että menee koko yritys hukkaan. Saas ny kattoa sitten, kun seuraavan kerran häneen törmään, jos törmään...
Ei muuta kuin onnea vaan törmäilyyn! :))
Samoin sinulle :) Jospa se toinen osapuoli muuttaakin mielensä. Älä turhaan välttele häntä. Tässä elämässä sattuu ja tapahtuu.
on pää hajoamaisillaan, ei mitään ole saanut aikaisiksi. Kiva kuitenki,että tämä mun ongelma on herättänyt näinkin paljon keskustelua. Vähän helpottaa, että muillakin on samoja pulmia, ettei oo ihan yksin.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset näyttäisivät kiinnostuksensa suoraan tai ainakin suoremmin. Siis ei pelkästään silmiin katselemalla vaan aidosti kiinnostuksen näyttämällä toisen ajatuksia kohtaan sekä juttelemalla.Yleensä itselleni merkitsee keskusteluyhteys oikeastaan enemmän kuin silmiin katseleminen. Vaikka mielessä olisikin joku muu kuin seurustelu, niin koen, että ihminen on kiinnostava, jos hän uskaltaa jutella ja kysellä! Miten siitä voi syvempää suhdetta tai edes kaveruutta syntyä jos ei voida keskustella.Sitten kun on tarpeeksi hyvä keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja yhteishenki, niin sitten katselen mielelläni pitkään silmiin ja flirttailen.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että ei se keskusteluyhteyskään aina auta. Siitä kun pitäisi uskaltaa astua vielä se yksi askel eteenpäinkin ja se pelottaa. Pitäisi olla rohkea ja tuoda jollakin tavoin ne omat tunteensakin esiin. Toisen ihmisen silmiin katsomisen ja huomionkin voi ymmärtää väärin. Omat tunteet kun usein sokaisevat sen oman arvostelukyvyn ja voi nähdä ja huomata sellaisia asioita, joita ei oikeasti ole olemassakaan.
kuitenkin kannattaisi ottaa se viimeinenkin askel? Kysyä jotenkin suoraan tai melko suoraan? Tai ehkä sanoa toiselle että sä oot niin kaunis ja ihana? Ei kai kukaan nainen siitä suutu vaikka olisikin hetero? Teillä naisilla on kuitenkin paljon helpompaa kuin miehillä - luulisin...
Tinni-Tunni
ihastuksen kohde saattaa suuttua siitä, eivät kaikki ota iskuyrityksiä imartelevina :( Ja jos on samassa työpaikassakin vielä?
samassa duunis olla ja jos "turpii" tulee niin on pikkasen noloa työskennellä ihan kun mitään ei olisi tapahtunut. Saati sitten juorujen kestäminen!