Planeetan vieras

Teka kirjoitti:

Ferdinand Nilsson, tai Nando, kuten hän esitteli itsensä minulle pari päivää sitten, kertoi haluavansa kertoa minulle jonkin uskomattomalta kuulostavan tarinan. Tietenkin minä aloittelevana journalistina iskin ilmoitukseen kynsin hampain kiinni ajatellen että ehkä juuri tässä olisi se juttu, mikä veisi nimeni kuuluisien journalistien joukkoon.
Nyt olen siis menossa haastattelemaan tätä 17-vuotiasta koulupoikaa tietämättä ollenkaan, mitä asia koskee. Hän ei suostunut antamaan edes pienen pientä vihjettä. Toivon vaan hartaasti, ettei tämä olisi taas vain jokin kuuluisuuteen haluavan teinin sepitelmä. Olen korviani myöten täynnä niitä. Vaistoni kuitenkin sanoo, että pojassa on jotain erikoista, muutakin kuin se, että hän on saksan-tanskalainen kuten minäkin.
Saavun ovelle ja silmäilen sitä pitkään. Epäröin murto-osan ennen kuin lopulta koputan. Ehdin jo hetken toivoa, ettei hän ole kotona kun ensimmäiseen koputukseeni ei kuulunut vastausta. Koputan silti toisen kerran ja ovi avataan. Edessäni seisoo ihan tavallisen näköinen, pitkä poika. Naurahdan sisäisesti. Olin vissiin odottanut näkeväni jonkin epämuodostuneen kummajaisen tai muuta vastaavaa, mutta totisesti en mitään täysin tavallista nuorta.
Astun sisään ja riisun kenkäni ja takkini ennen kuin menen pieneen olohuoneeseen. Istun pehmeälle ja kallilta näyttävälle sohvalle. Miten noin huonolla seudulla asuvalla ihmisellä voi olla noin hyvältä näyttävät kalusteet? No, ei pidä miettiä tuollasia asioita vaan aloittaa haastattellu, että pääsisin edes joskus takaisin kotiin.
-Kiitos, että pääsitte tulemaan, poika aloittaa. Yllätyn hänen pehmeästä ja miellyttävästä äänestä. –Syy, miksi halusin teidän tulevan on se, että olen käynyt Saturnuksessa ja haluan kaikkien tietävän siitä.
Tuijotan häntä pöljänä. Siis mitä?! Ei hyvänen aika, taas näitä satuilijoita. En kestä näitä enää!
-Ette usko minua, poika päästää iloisen naurun. –En varmaan uskoisi itsekään jos en olisi omin nahoin sitä kokenut. Enkä ole ihan sataprosenttisen varma, että paikka oli juuri Saturnus.
-Mi-milloin tämä tapahtui? saan änkytetyksi. Odotan tarinaa ufojen sieppauksesta ja kaiken maailman kokeista, mitä häenlle on muka tehty.
-Suurin piirtein kaksi ja puoli vuotta sitten, Ferdinand ojentaa minulle teemukin. Silmäilen mukin höyryävää sisältöä epäröiden. Se ei tuoksu mitenkään houkuttelevalta, mutta pakottaudun kuitenkin maistamaan sitä. Hyi kuinka se on karvasta ja pahaa.
-Miten oikein pääsit sinne? kysyn, vaikka mieleni tekee lähteä kotiin. Ihan tosissaan tekee. En millään haluaisi haaskata aikaani tähän. En todellakaan ole suunnittelemassa kirjailijan uraa. Haluan vain journalistiksi!
-Olen koko ikäni tehnyt keksintöjä ja tällä kertaa keksintöni hieman karkasi käsistäni. Tarkoitukseni oli tehdä vain painovoimaton kapseli, jolla liikkua ilmassa ja tutkia maailman menoa lintuperspektiivistä. Tapahtui jonkinlainen oikosulku ja löysin itseni yllättäen vieraalta planeetalta, poika nousee ja katoaa keittiöön. –Haluatteko lisää teetä?
-Ei kiitos, lähes parkaisen kauhusta. Ei enää sitä hirveää ainetta! Odotan että haastateltavani palaa takaisin olohuoneeseen. –Haluaisitko kertoa, mitä koit uskomattomalta kuullostavalla matkallasi?
-Toki, Ferdinand alkaa kertoa

--
Jatkoa seuraa mahollisesti, ainaki paperilla..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä