Tapahtui eräänä päivanä. Ykskaks yllättäen alkoi erään laatumerkin isot napaperät hajota eräällä paikkakunnalla. Ihmetys vallan suuri, eihän sellaista voi tapahtua onhan se tunnettu kestävyydestään ja helposta ylläpidosta.
Tyypillinen ajosuorite vuodessa 200 - 300 tkm. Perät vain hajosivat ja avattaessa kävi ilmi että banjon sisämaali oli irronnut öljyn sekaan ja tukkinut ties mitä, no ainakin laakerit oli paskana. Tehdas ihmeissään mitäs nyt kaikki rikki.
No perät pantiin kuntoon ja eikun ajoksi. Meni vähän aikaa ja taas kuului kummia yhden auton napa alkoi hehkua punaisena ei ruosteesta vaan meinasi sulaa paikalleen. No napa korjattiin kuntoon ja matka jatkui.
Ei aikaakaan kun perä jouduttiin avaamaan ääntelyn vuoksi uudestaan siis jo kolmannen kerran. Laakerit saaneet kipeää ja isosta lautaspyörästä puuttui pari tuumaa pintaa yhdestä hampaasta.
Tehdas alkoi hermostua olihan asiakasta tultu vastaan oikein kunnolla aiemmin jotta asiakassuhde säilyisi. Tehdas vaati jälleen öljynäytettä tutkimuksiin syyn selvittämiseen. Kävi ilmi että hajonneen perän öljynäytteessä oli huomattava määrä vettä seassa. Niin paljon ettei se millään voinut johtua kondensaatiosta olihan auto liikkeellä talviaikaan liki kellon ympäri kolmella kuskilla.
No kuka kumma sen veden sinne perään pani? Syypäätä ei koskaan saatu kiinni. Oliko se asentaja jonka asiakas tai esimies oli haukkunut. Vai oliko se työnjohtaja joka tuskaili laskutustavoitteissaan. Vai oliko se peräti talonmies malliin tapaus Martti Vainio.
Tiedä sitten mikä oli lopullinen totuus. Kävi kuitenkin niin että korjaamon liikevaihto kasvoi lisätöiden myötä, asentajien luppoaika vähentyi ja kilpailevan merkin myyjä oli vahingoniloinen kärkimerkin vastoinkäymisestä. Kerrottiinko laskun maksajille todellinen syy? Mitä veikkaatte?
Tyypillinen ajosuorite vuodessa 200 - 300 tkm. Perät vain hajosivat ja avattaessa kävi ilmi että banjon sisämaali oli irronnut öljyn sekaan ja tukkinut ties mitä, no ainakin laakerit oli paskana. Tehdas ihmeissään mitäs nyt kaikki rikki.
No perät pantiin kuntoon ja eikun ajoksi. Meni vähän aikaa ja taas kuului kummia yhden auton napa alkoi hehkua punaisena ei ruosteesta vaan meinasi sulaa paikalleen. No napa korjattiin kuntoon ja matka jatkui.
Ei aikaakaan kun perä jouduttiin avaamaan ääntelyn vuoksi uudestaan siis jo kolmannen kerran. Laakerit saaneet kipeää ja isosta lautaspyörästä puuttui pari tuumaa pintaa yhdestä hampaasta.
Tehdas alkoi hermostua olihan asiakasta tultu vastaan oikein kunnolla aiemmin jotta asiakassuhde säilyisi. Tehdas vaati jälleen öljynäytettä tutkimuksiin syyn selvittämiseen. Kävi ilmi että hajonneen perän öljynäytteessä oli huomattava määrä vettä seassa. Niin paljon ettei se millään voinut johtua kondensaatiosta olihan auto liikkeellä talviaikaan liki kellon ympäri kolmella kuskilla.
No kuka kumma sen veden sinne perään pani? Syypäätä ei koskaan saatu kiinni. Oliko se asentaja jonka asiakas tai esimies oli haukkunut. Vai oliko se työnjohtaja joka tuskaili laskutustavoitteissaan. Vai oliko se peräti talonmies malliin tapaus Martti Vainio.
Tiedä sitten mikä oli lopullinen totuus. Kävi kuitenkin niin että korjaamon liikevaihto kasvoi lisätöiden myötä, asentajien luppoaika vähentyi ja kilpailevan merkin myyjä oli vahingoniloinen kärkimerkin vastoinkäymisestä. Kerrottiinko laskun maksajille todellinen syy? Mitä veikkaatte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sehän oli hovimestari.
Kerran veikata pitää, niin luultavasti lopullista totuutta ei ole julkaistu. Ainakaan maksajille. Tällaisiin mysteereihin sitä törmätään vielä nykyaikanakin, onko tämä vain puhdas vahinko, vaiko kieroa peliä.
Mitä veikkasit. Sopivasti ennen uuteen vaihtoa voitaisiin tehdä temput jotta likviditeetti ei ole liian hyvä. En väitä mitään vaan olisi aika näppärä tapa hoitaa homma varman päälle. Toimii molempiin suuntiin. Jos näin olisi olisihan se jo aika kieroa peliä.