Auttakaa hyvät ihmiset ,kun en tiedä mitä tekisin.Olen ollut kauan naimisissa ja olen huomannut etten taida rakastaa ukkoani enää.En vaan tiedä pitäisikö erota vaan jatkaa.Siis kumpi on enempi väärin puolisoa kohtaan ,jatkaa tätä tasaista liittoa vai erota.
Oletteko olleet saman ongelman edessä ja miten ratkaisitte ja oliko ratkaisunne pitemmän päälle viisas?
Oletteko olleet saman ongelman edessä ja miten ratkaisitte ja oliko ratkaisunne pitemmän päälle viisas?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Heti käsittelet asiaa todella nekatiivisesti...
"Kumpi on enemmän väärin...."
Käsittele sitä asiaa niin, että kumpi on sinulle paras ratkaisu.
En ole itse saman ongelman edessä kylläkään.
sellaisesta liitosta lähtiskään jossa nenä niistetään ja peffa pyyhitään, niin ettei ite tarvi tehdä edes sitä:))
älä sitten tee mitään. Eiköhän tuo rakastaminen ole tahdon asia. Olet aikoinasi tahtonut naimisiin ja olet luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Kyllä elämä tässä vaiheessa alkaa olla melko tasaista meillä kaikilla, se rakkaus on saanut toisia muotoja ja uskon, että sullakin on siitä kysymys. Ei se rakkaus mihinkään katoa se ei vaan tunnu enää ehkä samanlaiselta kuin alussa. Jos teillä on ollut hyvä avioliitto niin miksi lähteä tekemään noin epävarmalta tuntuvaa päätöstä.
Sinä ratkaisun teet!!
Miksi niin monella kariutuu liitto juuri tässä iässä?
Itselläni myös pikä liitto,lapset aikuisia,aikaa toisillemme vaikka mihin,kerrasaan ihanaa aikaa.
Voi tehdä vaikka mitä.
onko se puolisoa kohtaan väärin ,kun on tämmöinen tasapaksu suhde,ettei tartte,kun vilkaista toista niin tietää jo ajatukset.
Mieheni jaksaa innostua kaikenlaisista jutuista ,mutta mulla ei kiinnosta samat asiat.
Tuntuu kuin hyvä mies menisi hukkaan kanssani.
Olemme olleet 32v naimisisa,eikä mies ole koskaan sanallakaan maininnut eroa,vaikka minkälainen riita olisi ollut.
ilmaissut sinulle jotenkin, että ei ole tyytyväinen tms. Kuule kyllä se on tällaista tavallista paksua meidän iässä tämä avioliitto ja eikös loppujen lopuksi ole hyvä niin, että ei ole suurempia myllerryksiä tunnemaailmassakaan. Sama se on meilläkin melkein tiedetään toistemme ajatuksetkin. Usein on juuri sillai, että kun mies alkaa puhumaan jotain, niin jo eka tavusta tiedä mitä sanoo. Sehän on merkki siitä, että tunnetaan toisemme tosi hyvin ja en minä ole ainakaan siitä mitään haittaa kokenut olevan.Se on kuule ellukka niin, että meidän iässä me naiset emme jaksa olla sillai kiinnostuneita eri asioista kuin ennen, muista, että sulla on osasyynä myös nämä naisten hormonaaliset jutut. Onko sinulla mitään sairauksia, koska nekin vievät kiinnostusta moniin asioihin, mulla esim. kilpirauhasen vajaatoiminta.
kohtalo kujeilee? Meillä on siten ettei mieheni välitä mistään EI mistään!?! Minä taas tahtoisin sitä sun tätä ja aina valmis uusiin kokemuksiin, meidänkin liitto on noin kolmekymppinen , Mua oikeesti "jurpii" Olen toivonut mielessäni mieheni löytävän uuden rakkauden vaan miten hän nyt sen löytäis kun ei kiinosta, menneneekö kumpi "hyvistä" puolisoista hukkaan ajanvirrassa??
Jos hän vastaa: UÄÄH! Koko elämäni menee hukkaan sinun kanssasi", niin asia on selvä.
Epäilenpä vain, ettei hän vastaa niin. Kysyvä ei tieltä eksy.
Yleensä miehistä sanotaan, etteivät he puhu eikä pussaa. Tässä taitaa olla päinvastoin.
Pitää paikkansa kyllä,että oppii lukemaan toisen ajatuksia.
Mitä tarkoitat tasapaksulla suhteella?tiedustele mieheltäsi onko hän tytyväinen liittoon/järjestelyihin,jos on niin, silloin sinun kannattaa ottaa itseäsi niskasta kiinni ja kysyä itseltä missä mennään.
Eihän mielestäni tarvitsekkaan innostua samoista asioista ja harrastuksista,pitää oppia käyttämään niitä asioita ja tilanteita.
Uskon että kyllä teilläkin se sama sävel löytyy jatkossakin.
on mies oloonsa,eikä kuulemma muijaakaan halua vaihtaa.
Itseasiassa hän on luonteeltaan hirveän rauhallinen pohdiskelija ja itse olen vilkas ja puhelias.
Kuitenkin hänen harrastuksensa ovat meneviä ja itse tykkään lukea ,kirjoittaa ja tehdä käsitöitä.
Ehkäpä se ,etä nuorimmaisemme on muuttamassa omilleen on saanut minut ajattelemaan näin synkkiä,kun tuntuu kuin olisi elämän tehtävä suoritettuna.
Sullahan on asiat aivan hyvin ja normaalisti. Lasten kotoa muutto tuo mieleen kaikenlaista ja uskon, että meidän iässä alkaa hormoonitasapainokin heittää ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uskon, että tämä on ohimenevää, äläkä hyvä ystävä mene tekemään mitään, mistä et ole varma. Ei rakkaus ole aina yleviä tunteita vaan kunnioittamista ja toinen toisemme palvelemista.
Ne on niitä syviä tunteita jotka pulpahtaa pintaan,et oikeen ole varma mitä nyt tapahtuu... oisko näin. Jäätte kahden,tulee olo mitä nyt?
Itselläni on myös puoliso joka on rauhallinen,pohdiskelia,rakastettava mies.
Minä räväkäpi,puhelias,huumori aina mielessä....mutta en räpättäjä.
Sanoisin että, tee ihmeessä omia harrastuksia älä hylkää niitä,mutta tehkää myös jotain yhdessä.
Kaksin aina kaunihimpi :)))jatkoja
täälläkin.
että rauhallisella pohdiskelijalla on enemmän menoja ja harrastuksia kuin vilkkaalla ja puheliaalla naisella.
Olisiko sinulla vain ongelma juuri tuosta lapsen muutosta?Yritä itsekin hankkia omia harrastuksia ja ystäviä,älä takerru lapsiisi
Ehkä myös vaihdevuosiongelma,oletko harkinnut sitä mahdollisuutta?
Aina tätä samaa provoa!
jos oot kyllästynyt. Minä ainakin jätän väliin ja jatkan seuraavasta, mutta jospa sulla onkin PAHA päivä, vaikka perjantai ja viikonloppu.
mitään provoa.
Ihminen pyytää apua kun ei tiedä mitä tekisi asian kanssa. Se on aivan normaalia, ei kaikki ihmiset tiedä mitä tekisi minkäkin asian kanssa ja tämä asia sattuu koskettamaan itseänikin, joten minäkin tässä sitten provoilen.
En vain uskalla kysyä täällä mitä sen asian kanssa tekisin.
Mitä apua kukaan on koskaan täältä ongelmiinsa saanut?
Jos sinulla on veljiä, joita kohtaan sinulla on hyvä tahto, niin ymmärrät kun ajattelet, että sinun ukkosi on jonkun veli ja äitinsä poika.
Sitä kautta löytyy inhimillistä lämpöä huonoihin päiviin.
pitkäaikaisessa suhteessa tuntee jo toistensa tavat miltei ajatuksetkin.puoliso voi olla myös paras ystävä.luottamus antaa turvaa. tehkää yhdessä jotain yllätyksellistä ja erilaista pohtikaa mitä teillä on vielä kokematta ...antaa palaa,, tsemppiä uusille elämyksille
kuin ei päätöstä ollenkaan.
Ainakin minä toivoisin vaimon,mikäli hän tulee kielteiseen tulokseen liiton jatkamisesta,kertovan asian suoraan.
Itse tunnen ettei rakkaus ole samanlaista kuin kolmekymmentä vuotta sitten mutta ei se tunne ole vähentynyt.Syventynyt se on eikä ole niin "sydäntä riipivää" kuin suhteen alussa.
Ei minun kanssani vaimolla liene elämä niin jännittävääkään enää,liekö koskaan ollutkaan.
Toisaalta,syyttäköön itseään,itsehän hän on minun särmiäni hionut.
Kirjoitat nimimerkin virheellisesti!
näissä parisuhdeongelmissa on että ratkaisut on tehtävä itse - yleensä.
Ratkaisua erosta ei kannata tehdä kenenkään ulkopuolisen käskystä tai usutuksesta..eikä kevein perustein.
Toisaalta tuntuu siltäkin, että jos ei kertakaikkiaan tykkää siitä toisesta piirun vertaa, olisi reilua, sitä puolisoa kohtaan erota; antaa toisellekin mahdollisuus olla rakastettu.
Emme me voi tässä auttaa
Olin työkeikalla vkl ja kiitän neuvoista.
Kyllä se vaan on niin ,että hiljainen mieheni harrastaa vaellusta ,kalastusta,matkailua ja soittamista mm.Mikään ei ole minun mieleen noista jutuista.
Näytin koko ketjun hänelle ja saimme pitkän keskustelun aikaan ja mieheni aivan äimisteli,että koen liittomme tommoisena,kun hänestä meillä on harvinaisen harmooninen suhde.
Hän kyllä sanoi,että olen aivan liian riippuvainen lapsistamme ja aivan liiaksi huolehtiva.
Kun hän lähtee kalareissulle niin huolehdin hänellekin vaihtosukista lähtien kaikki,mikä ei olisi tarpeen.
Ainakin meidän suhde on nyt pöyhitty ja kyllä ne plussat voitti.
lisäsin tuon kanan mimmariin,kun tuntui sopivan mulle paremmin.
Kommunikaatio on se avain,terveiset teille molemmille!!!
todella onnellinen puolestanne.Tässä me taas näemme miten tärkeää on kommunikointi suhteessa. Puhumalla ne asiat on aina ennenkin selvitetty.Kaikkea hyvää elämäänne.
loukkaantunut kun kerroit tuossa aloituksessasi ettet taida enää rakastaa häntä? On todella eri asia onko puolisoilla eri harrastukset vai rakastavatko he toisiaan. Olet sekoittanut kaksi eri asiaa. Mahdatkohan todella edes tietää mitä toisen rakastaminen on jos se on noin hataralla pohjalla?
Hyvä kuitenkin jos saitte asianne sovittua. Toivottavasti epäilysi rakastamisestasi vaan ei haavoittanut miestäsi. Hän saattaa miettiä hiljaa itsekseen asiaa vaikkei sitä sanoisi tai näyttäisi.
kai rakasteta vain sen toisen mieliksi.?