Näin Englannissa asuvana heteronaisena kyselisin mielipidettänne seuraavaan asiaan:
Täällä liberaalidemokraattisen puolueen johtajataistossa on jo kaksi ehdokasta paljastunut homo/biseksuaaliksi. Toinen joutui lopettamaan leikin siihen (koska oli käyttänyt miesprostituoidun palveluja ja on naimisissa), toinen, Simon Hughes, aikoo jatkaa kilpaa. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä tiettävästi tehnyt mitään laitonta, mutta voitti aikanaan 1983 paikkansa erittäin homofobisella kampanjalla labour-puolueen ehdokasta vastaan (tosin henkilö itse ei ehkä ollut kampanjan pääjehu tai suunnittelija, ja on sittemmin parlamentissä äänestänyt aina homojen oikeuksien puolesta). Hän kielsi vielä alkuviikosta lehtihaastattelussa olevansa homo, mutta Sun lehden (yllätys yllätys) hankittua todisteita miessuhteista joutui sen myöntämään.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Voisitteko äänestää tuollaisia ihmisiä? Oma mielipiteeni on se, että kenekään ei tarvitse erityisesti soittaa torvea seksuaalisuudestaan, mutta vähän oudolta tuntuu että hän esim. aikanaan suostui tuollaiseen kampanjointiin (vaikkei olisi sitä itse ehdottanutkaan). Luulisi myös, että jo nyt (vaikkei ehkä vielä 1983) asiasta olisi voinut olla hieman avoimempi (nyt hän myönsi sen, koska oli pakko). En tosin yleensäkään erityisemmin pidä siitä, että täällä poliitikot yrittävät aina kauheasti sopia siihen superkunnialliseen ja sovinnaiseen rooliin (mieluiten perheenisänä), vaikka eivät olisi todellisuudessa ollenkaan sellaisia.
Täällä liberaalidemokraattisen puolueen johtajataistossa on jo kaksi ehdokasta paljastunut homo/biseksuaaliksi. Toinen joutui lopettamaan leikin siihen (koska oli käyttänyt miesprostituoidun palveluja ja on naimisissa), toinen, Simon Hughes, aikoo jatkaa kilpaa. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, eikä tiettävästi tehnyt mitään laitonta, mutta voitti aikanaan 1983 paikkansa erittäin homofobisella kampanjalla labour-puolueen ehdokasta vastaan (tosin henkilö itse ei ehkä ollut kampanjan pääjehu tai suunnittelija, ja on sittemmin parlamentissä äänestänyt aina homojen oikeuksien puolesta). Hän kielsi vielä alkuviikosta lehtihaastattelussa olevansa homo, mutta Sun lehden (yllätys yllätys) hankittua todisteita miessuhteista joutui sen myöntämään.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Voisitteko äänestää tuollaisia ihmisiä? Oma mielipiteeni on se, että kenekään ei tarvitse erityisesti soittaa torvea seksuaalisuudestaan, mutta vähän oudolta tuntuu että hän esim. aikanaan suostui tuollaiseen kampanjointiin (vaikkei olisi sitä itse ehdottanutkaan). Luulisi myös, että jo nyt (vaikkei ehkä vielä 1983) asiasta olisi voinut olla hieman avoimempi (nyt hän myönsi sen, koska oli pakko). En tosin yleensäkään erityisemmin pidä siitä, että täällä poliitikot yrittävät aina kauheasti sopia siihen superkunnialliseen ja sovinnaiseen rooliin (mieluiten perheenisänä), vaikka eivät olisi todellisuudessa ollenkaan sellaisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärtäen se vanhoillisuuden, jota englantikin edustaa niin ymmärrän ko. poliitikon ajatusmaailman. Populismi ei ole uusi sana. Hienoa on kuitenkin, ettei ole mitään kulissiliittoa perustanut joka on hyvin tavallista "julkiksilla". Jopa ihan korkeimmilla tasoilla.
En äänestäisi, jos ihminen valehtelee omista asioistaaan. Mistä lie muusta valehtelee sitten !?
klassinen tapaus, että homofobisena homoja tuomitseva ja heterouttaan korostava paljastuukin sisimmässään itse homoksi, mutta hän ei vain ole voinut hyväksyä itseään.
Muuten on tietysti homon oma asia, haluaako hän perustaa perheen. Varsinkin aiemmin, kun homosuhteet ovat olleet vielä nykyistäkin kielletympiä, jopa laittomia, monet voimakkaastikin homoseksuaalisesti tuntevat miehet ovat avioituneet ja perustaneet perheen. Miesten kanssa heillä on saattanut olla seksiä avioliitonkin aikana, koska vain suhde toisen naisen kanssa olisi katsottu aviorikokseksi. Eivätkä tällaiset avioliitot ole aina hajonneet miehen homouden takia, siihen on voinut olla muitakin syitä.