Olipa kerran Kepo Keppana, joka halusi tulla kirjailijaksi.
Hän lähetti käsikirjoituksiaan kustantajille.
Hän myös kirjoitti kertomuksen Suomi 24 kirjoittajien keskustelupalstalle.
Siellä hän sai palautetta kahdelta suurelta kirjoittajalta, jotka jo olivat julkaisseet kirjoituksiaan.
Toinen kirjoitti: "No jaa, niin no menee se jotenkin...ITSE olisin kuitenkin tehnyt näin....plä, plä...."
Toinen suuri kirjoittaja jakoi kirjoituksista arvosanoja kuten koulussa annetaan. Häneltä Kepo sai kuutosen.
Tämä masensi, mutta Kepo puri hammasta ja päätti vakaasti:
"Perkele! Vielä minä kostan."
Kaikki kustantajat antoivat kieltävän vastauksen.
Kepo päätti tehdä omakustanteen ja meni maakuntakirjastoon katsomaan omakustanteita. Virkailija haki kellarin kätköistä nipun pölyisiä kirjoja. Kepo meni istumaan pöydän ääreen ja katseli niitä innoissaan.
Nehän näyttivät aivan oikeilta kirjoilta!
Useimmat oli kirjoittanut Seppo X. Lokki.
Kepo aukaisi kannen.
" Voi saatanan perkeleen helvetti." Hän huusi niin, että kirjasto raikui.
Ihmiset katsoivat paheksuvasti. Kepo kokosi mielensä ja pyyteli anteeksi nyökytellen ihmisiä kohti.
" Olen näytelmäkirjailija Kari Laaksonen ja kokeilen miltä vuorosanat kuulostavat." Hän selitti.
Kirjan kannen sisällä luki tuo hirvittävä sana; OMAKUSTANNE, ja siksi hän oli kironnut.
Kepo Keppana päätti, että täytyi olla vielä joku muu mahdollisuus.
Hän oli ottanut selvää, että omakustanne olisi maksanut 1500 euroa.
Hän tutki kustantajien internetsivuja ja kävi kirjastossa tutustumassa niiden julkisemiin teoksiin.
Pian hän teki valintansa. Hän lähetti käsikirjoituksensa erääseen keskisuureen pienkustantamoon mukana saatekirje:
" Tarjoan käsikirjoitustani julkaistavaksi. Tiedän, että se on erittäin hyvä ja ymmärrän myös että neroja ei arvosteta heidän elinaikanaan. Siksi olenkin valmis osallistumaan kirjani kustantamiseen 3000 euron summalla.
Myöntävä vastaus tuli seuraavalla viikolla.
Kirja julkaistiin keväällä. Sitä lähetettiin arvostelijoille kautta maan.
Joitakin arvosteluja julkaistiin maakuntalehdissä.
Kepon asuinmaakunnan sanomalehti ja paikallislehti kävivät haastattelemassa Kepoa.
Kepo tarjosi haastatteluja myös muihin lehtiin ja kävi kehumassa kirjaansa ahkerasti internetpalstoilla.
Kesällä kepo meni kirjallisuusmessuille teostaan esittelemään.
Siellä hän istuskeli ja poltteli tyylikkäästi savuketta.
Suomi24 kirjoittajien keskustelupalstalaiset vaelsivat häntä katsomaan sankoin joukoin ja kyselivät neuvoja.
Kirjaa myytiin viisi kappaletta, jos sukulaiset lasketaan pois.
Hän lähetti käsikirjoituksiaan kustantajille.
Hän myös kirjoitti kertomuksen Suomi 24 kirjoittajien keskustelupalstalle.
Siellä hän sai palautetta kahdelta suurelta kirjoittajalta, jotka jo olivat julkaisseet kirjoituksiaan.
Toinen kirjoitti: "No jaa, niin no menee se jotenkin...ITSE olisin kuitenkin tehnyt näin....plä, plä...."
Toinen suuri kirjoittaja jakoi kirjoituksista arvosanoja kuten koulussa annetaan. Häneltä Kepo sai kuutosen.
Tämä masensi, mutta Kepo puri hammasta ja päätti vakaasti:
"Perkele! Vielä minä kostan."
Kaikki kustantajat antoivat kieltävän vastauksen.
Kepo päätti tehdä omakustanteen ja meni maakuntakirjastoon katsomaan omakustanteita. Virkailija haki kellarin kätköistä nipun pölyisiä kirjoja. Kepo meni istumaan pöydän ääreen ja katseli niitä innoissaan.
Nehän näyttivät aivan oikeilta kirjoilta!
Useimmat oli kirjoittanut Seppo X. Lokki.
Kepo aukaisi kannen.
" Voi saatanan perkeleen helvetti." Hän huusi niin, että kirjasto raikui.
Ihmiset katsoivat paheksuvasti. Kepo kokosi mielensä ja pyyteli anteeksi nyökytellen ihmisiä kohti.
" Olen näytelmäkirjailija Kari Laaksonen ja kokeilen miltä vuorosanat kuulostavat." Hän selitti.
Kirjan kannen sisällä luki tuo hirvittävä sana; OMAKUSTANNE, ja siksi hän oli kironnut.
Kepo Keppana päätti, että täytyi olla vielä joku muu mahdollisuus.
Hän oli ottanut selvää, että omakustanne olisi maksanut 1500 euroa.
Hän tutki kustantajien internetsivuja ja kävi kirjastossa tutustumassa niiden julkisemiin teoksiin.
Pian hän teki valintansa. Hän lähetti käsikirjoituksensa erääseen keskisuureen pienkustantamoon mukana saatekirje:
" Tarjoan käsikirjoitustani julkaistavaksi. Tiedän, että se on erittäin hyvä ja ymmärrän myös että neroja ei arvosteta heidän elinaikanaan. Siksi olenkin valmis osallistumaan kirjani kustantamiseen 3000 euron summalla.
Myöntävä vastaus tuli seuraavalla viikolla.
Kirja julkaistiin keväällä. Sitä lähetettiin arvostelijoille kautta maan.
Joitakin arvosteluja julkaistiin maakuntalehdissä.
Kepon asuinmaakunnan sanomalehti ja paikallislehti kävivät haastattelemassa Kepoa.
Kepo tarjosi haastatteluja myös muihin lehtiin ja kävi kehumassa kirjaansa ahkerasti internetpalstoilla.
Kesällä kepo meni kirjallisuusmessuille teostaan esittelemään.
Siellä hän istuskeli ja poltteli tyylikkäästi savuketta.
Suomi24 kirjoittajien keskustelupalstalaiset vaelsivat häntä katsomaan sankoin joukoin ja kyselivät neuvoja.
Kirjaa myytiin viisi kappaletta, jos sukulaiset lasketaan pois.
Vastaukset 9
Vanhimmat
.....
Tuo oli hauska parodia. Onnistunut kirjoitelma kirjailijaksi haaveilevista. Tosin kirjamessuja ei pidetä kesällä, vaan ne ovat lokakuussa Turussa ja Helsingissä.
Itse pyrin käymään niissä joka vuosi. Sieltä löytyy paljon ideoita uusiin käsikirjoituksiin.
Kiitos Kepolle hauskasta kirjoituksesta.
Satu kirjailijaksi tulemisesta. Missä on se prinsessa ja puolet valtakuntaa? Eikö niin ole jokaisessa sadussa.
Kirjailija Kelpo sai vaimokseen prinsessa Kriketin. He saivat yhdessä aikaan menestysromaanin.He rakastuivat toisiinsa niin, että valtakunnassa juhlittiin pian Kelpon ja Kriketin häitä. Kansa huusi heidän kunniakseen yhdestä suusta.
Yhdessä he järjestivät juhlat kaikille vierailleen.
sinut, Ilkeä Noita, Kriketti ja Kelpo eivät kutsuneet.
Jäin pois juhlista, mutta lähetin heille hyvän lahjan.
Nauroin vatsa kippurassa. Keksi lisää.
Mä haluan, siis kivikovassa tahtotilassa, saada käsiini sherskan sanataidetta, mutta en tiedä onko Rikhardin kadun kirjastossa pölyttyneiden omakustanteiden osastoa. Mikä neuvoksi pulmaan?
Väitän tosissani, että 3000 eurolla on kyseinen vaikutus tiettyihin kustantajiin.
Tutkikaapa joidenkin julkaistujen kirjojen tasoa.
Todellisia sammakoita!