~Omistettu Satulle~
Odotin sinä päivänä
bussia hiukan
normaalia pitenpään
-silti päivä alkoi
mitä parhaimmin.
Kun pääsin sitten
lämpimään bussiin,
kaverini odotti
minua, hän oli
varannut minulle
paikan... mutta
paikan vain bussissa.
Hänelle minä en merkinnyt
mitään.
Bussi kääntyi nytkähtäen,
äkkiä pysähtyi.
Mietin että moottorissa
saattoi olla vikaa
-hyvä, saattaisin
hyvällä tuurilla vähän myöhästyä...
Ja jättää kaikki syytökset
kuskin taakaksi. Ihmiset
kurkistelivat ikkunoista
ulos ja äkkiä näin,
-tyttö makasi keskellä katua.
Se oli ollut lähellä.
Niin sanoi sen tytön
paras ystävä kyyneleet
silmissä. Tyttö oli
ajanut pyörällä ja
kaatunut -oli menettänyt
tajuntansa.Kauhistuin. Jo
seuraavalla välitunnilla
minä kuulin että
hän oli joutunut sairaalaan
ja joukko ystäviä
oli menossa katsomaan häntä.
Minäkin olisin halunnut
mennä, pelkästä myötätunnosta...
mutta tämä tyttö oli ollut
aina minulle vieras.Silti
toivoin että hän selviäisi...
Kun kävelin koulusta kotiin,
mietin kauan maailmaa. Pysähdyin
katselemaan hevoslaidunta
ja haistelemaan tuulea.
Tämä oli se paikka jonne
kaupungin hälinä ei kuulunut.
Mietin kuinka paljon maailmassa
on sotia ja pahuutta, enkä
oikeastaan voi tehdä mitään.
Vaikka haluasin... mutta
mehän voimme yhdessä... Olla
mahdollisimman hyviä toisille
niin että jokainen ymmärtäisi
miten pienestä kaikki on kiinni.
Odotin sinä päivänä
bussia hiukan
normaalia pitenpään
-silti päivä alkoi
mitä parhaimmin.
Kun pääsin sitten
lämpimään bussiin,
kaverini odotti
minua, hän oli
varannut minulle
paikan... mutta
paikan vain bussissa.
Hänelle minä en merkinnyt
mitään.
Bussi kääntyi nytkähtäen,
äkkiä pysähtyi.
Mietin että moottorissa
saattoi olla vikaa
-hyvä, saattaisin
hyvällä tuurilla vähän myöhästyä...
Ja jättää kaikki syytökset
kuskin taakaksi. Ihmiset
kurkistelivat ikkunoista
ulos ja äkkiä näin,
-tyttö makasi keskellä katua.
Se oli ollut lähellä.
Niin sanoi sen tytön
paras ystävä kyyneleet
silmissä. Tyttö oli
ajanut pyörällä ja
kaatunut -oli menettänyt
tajuntansa.Kauhistuin. Jo
seuraavalla välitunnilla
minä kuulin että
hän oli joutunut sairaalaan
ja joukko ystäviä
oli menossa katsomaan häntä.
Minäkin olisin halunnut
mennä, pelkästä myötätunnosta...
mutta tämä tyttö oli ollut
aina minulle vieras.Silti
toivoin että hän selviäisi...
Kun kävelin koulusta kotiin,
mietin kauan maailmaa. Pysähdyin
katselemaan hevoslaidunta
ja haistelemaan tuulea.
Tämä oli se paikka jonne
kaupungin hälinä ei kuulunut.
Mietin kuinka paljon maailmassa
on sotia ja pahuutta, enkä
oikeastaan voi tehdä mitään.
Vaikka haluasin... mutta
mehän voimme yhdessä... Olla
mahdollisimman hyviä toisille
niin että jokainen ymmärtäisi
miten pienestä kaikki on kiinni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunis runo, todella kaunis...
Kyyneleet tuli silmiin kun luin...
Jatka runoilua, sä oot hyvä siinä...itse asiassa parempi ku minä...enkä mä yhtään liiottele...=)