Eräs tarina.

Hei! Olen taksiyrittäjä ja tehnyt näitä töitä jo 17 vuotta. En ole koskaan kärsinyt unettomuudesta vaikka elämässäni on ollut välillä ikäviäkin vastoinkäymisiä. Olen myös opiskellut itseni aikoinaan insinööriksi työn ohella ja silloinkaan en kokenut minkäänlaisia ongelmia nukkumisen suhteen. Olin kyllä kuullut kertomuksia asiakkailta heidän unettomuudestaan mutta kuten varmaan niin moni muukin vähättelin ne mielessäni ja ajattelin että menkää nukkumaan, kyllä se uni tulee. En pidä työntekijöitä ja teen kovin sekaista työviikkoa. Esim tänään olen herännyt jo klo 8 aamulla ja minulla on tänään 17.30-6 ja huomenna 23-16. Siis ihan oikeasti 17 tunnin päivä. Alkoholia käytän enemmän tai vähemmän mutta se ei ole ongelma.
No sitten asiaan. Tullessani yövuorosta muutama kuukausi sitten aamulla klo 6 menin nukkumaan aivan normaalisti. Hieman ennen kahdeksaa heräsin säpsähtäen ja kun yritin nukkua niin tunsin aina kun meinasin vajota uneen ikäänkuin sellaisen säpsähdyksen tai säikähdyksen. Se on kovin vaikea kuvailla mutta se kuitenkin aina herätti minut aina kun luulin nukahtavani. En saanut nukuttua kyseisenä päivänä lainkaan ja lähdin yöllä taas klo 22 töihin. Minulla oli silloin taas sellainen pitkä vuoro seuraavaan iltapäivään asti ja jaksoin ajaa johonkin kolmeen yöllä kun tunsin kamalaa väsymystä. No kotiin siitä nukkumaan ja taas sain nukuttua sellaisen kaksi tuntia ja taas heräsin sellaisiin säpsähdyksiin. Oireisiin kuuluivat myös kamalan nopea pulssi (110/min) vaikka olin lepäämässä! Sekä jotenkin sellaiset voimakkaat sydämenlyönnit. Tällaista valvomista ja nukkumista jatkui sitten kuukauden verran ja aloin olemaan jo niin väsynyt välillä että kun olin saamassa nukahdettua niin aloin jo kuulemaan harhoja. Esim kuulin olohuoneesta juttelua tai huutoa. Olen sinkku ja minulla ei ole ketään muuta täällä. Ne harhakuvitelmat olivat välillä niin voimakkaita että minun oli pakko ihan tarkistaa ettei siellä ollut ketään vaikka järjelläni tiesin ettei kukaan voi olla siellä. Otin jopa sängyn viereen sellaisen lyömäaseen. Nyt tuntuu huvittavalta kenties mutta vaikka olen joutunut ikäviinkin tilanteisiin, esim minua on uhattu aseella, tämä tunne tavallaan niinkuin herätä puhumiseen tai kirkumiseen joka kuuluu omasta kodista oli ihan kamalaa. No menin sitten lääkäriin ja minulle diagnosoitiin stressi ja lääkkeeksi annettiin imovane ja levozin. Niin koska olen yrittäjä niin minun on kovin vaikea olla sairaslomalla. Niiden lääkkeioden avulla, varsinkin se levozin sain nukuttua yöni ja katkaistua sen ihmeellisen unihäiriön. Nyt minulla ei ole mitään vaikeuksia nukkua. Lopetin silloin unihäiriöiden alkamisen aikaan tupakoinnin. Voisiko se olla osasyy. Lisäksi minulla päättyi viime kesänä tärkeä ihmissuhde. Jotenkin pyörittelin sitäkin vain mielessäni. Lisäksi laskut ym huolenaiheet olivat riesana. Haluan vaan kertoa tällä tarinallani unettomille että se lääkitys auttoi ainakin minua suuresti. Enää en käytä lääkitystä. Ja niille jotka vähättelee unettomuutta niin haluan todeta että se voi iskeä kelle hyvänsä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eikä silloin yksinäisinä öinä auta mitkään maidon juomiset tai tylsien keittokirjojen lukemiset (itse koitin mm näitä) vaan rohkeasti puhumaan lääkärille. Itse pääsin unettomuudestani melko helpolla mutta kieltämättä mielessäni on käynyt jos se taas saattaisi vaania joskus.. Mutta hyvää talven ja keväänjatkoa kaikille..
0602
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Vuorotyöläinen kirjoitti:

Hei! Olen taksiyrittäjä ja tehnyt näitä töitä jo 17 vuotta. En ole koskaan kärsinyt unettomuudesta vaikka elämässäni on ollut välillä ikäviäkin vastoinkäymisiä. Olen myös opiskellut itseni aikoinaan insinööriksi työn ohella ja silloinkaan en kokenut minkäänlaisia ongelmia nukkumisen suhteen. Olin kyllä kuullut kertomuksia asiakkailta heidän unettomuudestaan mutta kuten varmaan niin moni muukin vähättelin ne mielessäni ja ajattelin että menkää nukkumaan, kyllä se uni tulee. En pidä työntekijöitä ja teen kovin sekaista työviikkoa. Esim tänään olen herännyt jo klo 8 aamulla ja minulla on tänään 17.30-6 ja huomenna 23-16. Siis ihan oikeasti 17 tunnin päivä. Alkoholia käytän enemmän tai vähemmän mutta se ei ole ongelma.
No sitten asiaan. Tullessani yövuorosta muutama kuukausi sitten aamulla klo 6 menin nukkumaan aivan normaalisti. Hieman ennen kahdeksaa heräsin säpsähtäen ja kun yritin nukkua niin tunsin aina kun meinasin vajota uneen ikäänkuin sellaisen säpsähdyksen tai säikähdyksen. Se on kovin vaikea kuvailla mutta se kuitenkin aina herätti minut aina kun luulin nukahtavani. En saanut nukuttua kyseisenä päivänä lainkaan ja lähdin yöllä taas klo 22 töihin. Minulla oli silloin taas sellainen pitkä vuoro seuraavaan iltapäivään asti ja jaksoin ajaa johonkin kolmeen yöllä kun tunsin kamalaa väsymystä. No kotiin siitä nukkumaan ja taas sain nukuttua sellaisen kaksi tuntia ja taas heräsin sellaisiin säpsähdyksiin. Oireisiin kuuluivat myös kamalan nopea pulssi (110/min) vaikka olin lepäämässä! Sekä jotenkin sellaiset voimakkaat sydämenlyönnit. Tällaista valvomista ja nukkumista jatkui sitten kuukauden verran ja aloin olemaan jo niin väsynyt välillä että kun olin saamassa nukahdettua niin aloin jo kuulemaan harhoja. Esim kuulin olohuoneesta juttelua tai huutoa. Olen sinkku ja minulla ei ole ketään muuta täällä. Ne harhakuvitelmat olivat välillä niin voimakkaita että minun oli pakko ihan tarkistaa ettei siellä ollut ketään vaikka järjelläni tiesin ettei kukaan voi olla siellä. Otin jopa sängyn viereen sellaisen lyömäaseen. Nyt tuntuu huvittavalta kenties mutta vaikka olen joutunut ikäviinkin tilanteisiin, esim minua on uhattu aseella, tämä tunne tavallaan niinkuin herätä puhumiseen tai kirkumiseen joka kuuluu omasta kodista oli ihan kamalaa. No menin sitten lääkäriin ja minulle diagnosoitiin stressi ja lääkkeeksi annettiin imovane ja levozin. Niin koska olen yrittäjä niin minun on kovin vaikea olla sairaslomalla. Niiden lääkkeioden avulla, varsinkin se levozin sain nukuttua yöni ja katkaistua sen ihmeellisen unihäiriön. Nyt minulla ei ole mitään vaikeuksia nukkua. Lopetin silloin unihäiriöiden alkamisen aikaan tupakoinnin. Voisiko se olla osasyy. Lisäksi minulla päättyi viime kesänä tärkeä ihmissuhde. Jotenkin pyörittelin sitäkin vain mielessäni. Lisäksi laskut ym huolenaiheet olivat riesana. Haluan vaan kertoa tällä tarinallani unettomille että se lääkitys auttoi ainakin minua suuresti. Enää en käytä lääkitystä. Ja niille jotka vähättelee unettomuutta niin haluan todeta että se voi iskeä kelle hyvänsä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eikä silloin yksinäisinä öinä auta mitkään maidon juomiset tai tylsien keittokirjojen lukemiset (itse koitin mm näitä) vaan rohkeasti puhumaan lääkärille. Itse pääsin unettomuudestani melko helpolla mutta kieltämättä mielessäni on käynyt jos se taas saattaisi vaania joskus.. Mutta hyvää talven ja keväänjatkoa kaikille..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu