Mitä mieltä tosta?

Luekko yleensä kirjottamisen jälkeen tekstiäsi? Oli tuossa meinaan aika reippaasti kirjotusvirheitä (jopa otsikossa). Lauseet oli myös välillä turhanpitkiä, eli jossain kohissa vois pilkut korvata pisteillä. Juoni alko ihan hyvin mut latistu loppuu kohden. Ja lopun taistelukohtausta vois varmaan kuvailla vähä mehukkaammin kuin "Iskin Mattia, sivalsin Mattia, Matti kaatui..." jne.
Ja ainakin minun mielestäni aloitus "Kaikki alkoi siitä, kun..." on helvetin tylsä. Vaan älähän lannistu, tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin. (Noniin, ja juuri puhuin siitä mikä kuulostaa tylsältä...)

En oikein tiedä miksi viitsin lukea tuon. Vaikka sisältöä ei ollut juuri nimeksikään, kerronta oli jollain hämärällä tavalla houkuttelevaa ja sujuvaa. En tiedä mihin genreen tuon itse sijoittaisit jos mihinkään, mutta yksinomaan miekkojen läsnäolon takia tulkitsen sen fantasiaksi. Siksi oli hurjan virkistävää, että henkilöiden nimet olivat perisuomalaiset "Joni" ja "Matti", eivätkä mitään Erbsidrumium Grilderyalainen rimpeli pimpeli-konsonanttimössöä joka nykyään on muodissa näissä typerien foorumien novelleissa. "Joni" ja "Matti" eivät tietenkään kuulosta kovin ylevältä, mutta rahvaanomaisuus on parempi kuin teennäisyys. Olitko tarkoittanut tarinan parodiaksi? toivottavasti, sillä niin minä sen tulkitsin. Teksti oli paikoin hiukan hosuvaa ja sekavaa, mutta sormet harvoin pysyvät vuolaan ajatusvirran perässä ja plah plah plah. Ja ihanaa ettet kirjoittanut kertaakaan "alkaa tekemään" tai yhdyssanoja erikseen. Kirjoita vain niin paljon kuin pystyt, eiköhän kelvollinen ilmaisusi siitä vielä selkene.