Hei kertokaa mielipiteitänne ja suosikkejanne ruotsalaisten dekkareiden lukijat. Itse olen lukenut aika paljonkin niitä ja jaksan aina suositella ehdotonta suosikkiani Håkan Nesseriä. Nesser tuntuu olevan tosi tuntematon vielä kaikille, vaikka häneltä on tullut suomeksikin jo vaikka kuinka monta kirjaa.
Henning Mankell on hyvä ja siinä mielessä aika poikkeuksellinen, että vaikka monet hänen kirjansa ovat melkoisia järkäleitä, jaksaa ne kuitenkin hyvin lukea loppuun.
Viime vuoden uusista suomennetuista ruotsalaisnimistä kiinnostavin oli mielestäni Åsa Larsson (Aurinkomyrsky). Lisäksi Anna Jansson on ollut aika mielenkiintoinen tuttavuus. Pidin siitä ensimmäisestä (Vaitelias Jumala), jossa mukana oli vähän pohjoismaista mytologiaa ja toisesta (Kalpeat ja kuolleet), jossa yrttejä käytettiin hauskasti osana juonta. Nyt odottelen, että pääsen käsiksi Hopealanttiin.
Åsa Nilsonnen ensimmäinen (Pisara punaista verta) oli aika mitätön, mutta kuunneltuani viime syksynä Nilsonnea Helsingin kirjamessuilla mietin, että pitääpä antaa hänelle uusi mahdollisuus. Nilsonne puhui Helsingissä Helene Turstenin kanssa, jonka Göteborgiin sijoittuvista dekkareista olen myös pitänyt paljon. Viimeksi luin häneltä Yökierron, josta tuli hauskasti mieleen kotimainen, Jouko Raivion Yövuoro (josta tehtiin taannoin tv-sarjakin).
Liza Marklund on ollut pitkään ihan hiljaa - mielenkiintoista nähdä mitä sieltä seuraavaksi tulee!
Henning Mankell on hyvä ja siinä mielessä aika poikkeuksellinen, että vaikka monet hänen kirjansa ovat melkoisia järkäleitä, jaksaa ne kuitenkin hyvin lukea loppuun.
Viime vuoden uusista suomennetuista ruotsalaisnimistä kiinnostavin oli mielestäni Åsa Larsson (Aurinkomyrsky). Lisäksi Anna Jansson on ollut aika mielenkiintoinen tuttavuus. Pidin siitä ensimmäisestä (Vaitelias Jumala), jossa mukana oli vähän pohjoismaista mytologiaa ja toisesta (Kalpeat ja kuolleet), jossa yrttejä käytettiin hauskasti osana juonta. Nyt odottelen, että pääsen käsiksi Hopealanttiin.
Åsa Nilsonnen ensimmäinen (Pisara punaista verta) oli aika mitätön, mutta kuunneltuani viime syksynä Nilsonnea Helsingin kirjamessuilla mietin, että pitääpä antaa hänelle uusi mahdollisuus. Nilsonne puhui Helsingissä Helene Turstenin kanssa, jonka Göteborgiin sijoittuvista dekkareista olen myös pitänyt paljon. Viimeksi luin häneltä Yökierron, josta tuli hauskasti mieleen kotimainen, Jouko Raivion Yövuoro (josta tehtiin taannoin tv-sarjakin).
Liza Marklund on ollut pitkään ihan hiljaa - mielenkiintoista nähdä mitä sieltä seuraavaksi tulee!
Vastaukset 4
Vanhimmat
... Åke Edwardssonin tuotantoon? Mielestäni hän on myös yksi mainittavista Pohjoismaisista kirjailijoista. Puhumattakaan Karin Fossumista.
Sven Westergerg myös mainitsemisen arvoinen, etenkin Jumalan kauhistuttava poissaolo ja Vaikeneva nainen.
... siis tietysti Sven Westerberg... :)
tai olisikohan sittenkin norjalainen?
Noh, pari-kolme kirjaa suomennettu (mm.Käärmeenkantaja), ja pidin lukemastani. Mielestäni edustaa hyvin pohjoismaista dekkaria.