Heppaa huolestutti tulitikun avoin suhtautuminen ongelmaansa. Vaikka heppa oli iloinen tulitikun ongelman myöntämisestä, hän ei pitänyt siitä, että tulitikku kertoi ongelmastaan kaikille sitä vähänkin tiedusteleville.
Heppa katsoi tulitikun pohjaan palanutta päätä ja hirnusi. Mikrosiru käveli heitä vastaan ja tervehti.
"Terve tikku. Kuulin, että olet kirjautunut Lypotekin klinikalle", hän sanoi ryhdikkäästi. Tulitikku nyökkäsi hymyillen ja osoitti päätään.
"Eiköhän ollut jo korkea aika", hän totesi iloisesti.
"Sanos, avohoitoko se nyt oli?", Mikrosiru kysyi.
"Kyllä vain, sanoivat, etten ole pahemmasta päästä. Mutta jos minulta kysyt, suljetulle osastollehan minut pitäisi sulkea", hän sanoi nauraen.
Mikrosiru hymyili mukana ja kysyi miksi suljetulle osastolle.
"Katsos kun, aina välillä Heppaa katsoessa uskon ihan vakavissani, että hän on hevonen."
"Mutta Heppahan on hevonen", Mikrosiru kysyi kummastuneena.
"Niin ja sinä olet mikrosiru", tulitikku jatkoi nauraen.
Heppa ja Mikrosiru katsoivat toisiaan hämillään. Heppa hirnusi.
"Aina välillä, joskus, kuulen teidän puheetkin miten sattuu."
"Mutta tärkeintähän on, että sinä yrität", Heppa sanoi.
"Yrität parantua ihan tosissasi."
"Niin", mies sanoi poissaolevasti.
Heppa katsoi tulitikun pohjaan palanutta päätä ja hirnusi. Mikrosiru käveli heitä vastaan ja tervehti.
"Terve tikku. Kuulin, että olet kirjautunut Lypotekin klinikalle", hän sanoi ryhdikkäästi. Tulitikku nyökkäsi hymyillen ja osoitti päätään.
"Eiköhän ollut jo korkea aika", hän totesi iloisesti.
"Sanos, avohoitoko se nyt oli?", Mikrosiru kysyi.
"Kyllä vain, sanoivat, etten ole pahemmasta päästä. Mutta jos minulta kysyt, suljetulle osastollehan minut pitäisi sulkea", hän sanoi nauraen.
Mikrosiru hymyili mukana ja kysyi miksi suljetulle osastolle.
"Katsos kun, aina välillä Heppaa katsoessa uskon ihan vakavissani, että hän on hevonen."
"Mutta Heppahan on hevonen", Mikrosiru kysyi kummastuneena.
"Niin ja sinä olet mikrosiru", tulitikku jatkoi nauraen.
Heppa ja Mikrosiru katsoivat toisiaan hämillään. Heppa hirnusi.
"Aina välillä, joskus, kuulen teidän puheetkin miten sattuu."
"Mutta tärkeintähän on, että sinä yrität", Heppa sanoi.
"Yrität parantua ihan tosissasi."
"Niin", mies sanoi poissaolevasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heppa on sitä mieltä että tämä on loistava
Heppa sanoi että hänenkin mielestään tämä on loistava.
Heppa on sitä mieltä että hän sanoi että tämä on loistava.
Hyvä, sinä yrität...
Muuta tähän ei oikein voi sanoa.
Tiedä sitten oliko tarinan symboliikka tarkoituksellista tai tahatonta, niin tämä voi aueta lukijalle monella tavalla. Sen vuoksi tämä oli kaikessa naivistisuudessaan kerrassaan loistava!
Olen aina pitänyt tarinoista, jotka eivät selittele olemassaoloaan. Niistä, jotka haastavat lukijan ota-tai-jätä-asenteellaan. En ymmärrä miksi kaiken pitääkään olla lokeroitua ja valmiiksi pureskeltua lukijalle, väritöntä, hajutonta ja mautonta. Mitä vikaa on löytää kirjoituksesta oma tarkoitus, vaikka se ei sellaisenaan olisikaan se mitä kirjailija itse ajatteli?
Olen varma, että tarina jakaa lukijat niihin, jotka eivät saa tästä mitään irti, sivuuttavat sen olan kohautuksella ja otsan kurtistuksella sekä niihin, joita tämä koskettaa, kirvoittaa esiin ajatuksen, kenties pari tai ainakin naurun.
Ja kun tarina aiheuttaa lukijassa minkä tahansa reaktion, se on minusta tehnyt oman tehtävänsä. Ainakin osan siitä.
Yksinkertaisesti, minä pidin tästä, hyvin kovin paljon. *hymy*
Ellu
Kiitos!
>>Tiedä sitten oliko tarinan symboliikka tarkoituksellista tai tahatonta, niin tämä voi aueta lukijalle monella tavalla>>
Tarkoituksellista :)
Hienoa, että avautui! Toivoinkin, että joku ymmärtäisi tarinan toiselta kantilta, eikä sivuttaisi sitä "lapsellisena" väännöksenä (*cough* sanoiko heppa)
Mutta mukavaa, että pidit :D
Kiva pikku tarina, paljon mielenkiintoisempi kuin se Olkix Shrekin pelastustehtävä. Psykedeelinen kertomus, josta voi löytää muutakin kuin Turun murretta hirnuvan hevosen. Vaan kuka onkaan kertomukseen viimeisellä rivillä putkahtava mies? Jännärin aineksia?