Tiedän olevani jotenkin outo tai erikoinen. Kasvoissani ei ole lainkaan samaa näköä kuin vanhemmissani tai sisaruksissani. Tuntuu, ettei kukaan ajattele samoin kuin minä, kukaan ei haaveile tai toivo, niin kuin minä.
Ilman mitään järkevää syytä minä jo pienenä keräsin kivistä ringin ympärilleni ja mietin. Aivan kuin olisin yrittänyt saavuttaa jotain.
Vaikka ruumiini olisikin tästä maailmasta, mieleni ei ole, joten mikä minä olen?
Ilman mitään järkevää syytä minä jo pienenä keräsin kivistä ringin ympärilleni ja mietin. Aivan kuin olisin yrittänyt saavuttaa jotain.
Vaikka ruumiini olisikin tästä maailmasta, mieleni ei ole, joten mikä minä olen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heips.
Mulla on aika samansuuntaisia toteamuksia ja kokemuksia itseni vertaamisesta muihin. Lapsena minulla oli jonkinlainen käsitys, että olisin 'viisas'. Mutta en tiedä mistä se on peräisin - ja kukaan ei tietenkään minua uskonut kun kerroin.
Olen aina ollut hyvin totuudenmukainen, ja jo ala-asteella opettaja kutsui minua näsäviisaaksi kun korjasin hänen lauseitaan tms. Silloin en tiennyt mitä näsäviisas tarkoittaa, joten luulin että se oli kehu :)
Tällaista elämäni on muutenkin tällä planeetalla ollut .. siis aina olen käsittänyt väärin muiden aikomukset ja olen havainnut, että hyvin hyvin harva, tai ehkä vieläkin pienempi prosentti ihmisistä kuin harva - ajattelee ja toivoo kuten minä saati sitten tietää asioita joita minä tiedän. Omituisinta on, että tieto on helposti saatavilla ja myöskin helposti vahvistettavissa.
Mulla on paljon kiinnostuksen kohteita, mutta ne ovat kaikki mainstreamin ulkopuolella suureksi osaksi. Tuntuu ettei ihmisiä kiinnosta kuin hyvin alkeelliset ja alhaiset asiat - mua taas asiat, joissa on jotain ns. 'ihmeellistä'.
Kerropa jotain mielenkiintosi kohteita tai toiveitasi niin voin itse listata sitten omiani..
Suurin haaveeni on asua kunnollisessa maailmassa. Joko niin, että tämä maailma ympärilläni muuttuu kunnolliseksi tai sitten niin että matkustan parempaan maailmaan. Sehän tosin tapahtuu joka tapauksessa kuoleman kohdalla, joten sikäli toisaalta olen sitä mieltä että kyllä minä tämän vielä kestän.. Vaikka välillä onkin vaikeata kestää.
- Vortac
joskus turhauttavalta,kun huomaa,ettei ihmset tajua mitään,vaikka kaikki tieto on ihan nenän edessä.
Niin siis olen sama kuin alkuperäinen kirjoittaja.
Mä olen aina pitänyt eläimistä ja tunnen eräänlaista hengenheimolaisuutta niitä kohtaan.
Mä mietin aina liikaa asioita ja se on ahdistavaa. Sen lisäksi mä teen muutkin hulluiks jutuillani...
Vanhemmilleni mä en yritäkkään selittää ahdistustani.
Mä rakastan luontoa ja yötaivasta, mutta ennenkaikkea mä pidän kivistä. Okei okei, olen vähän pöpi, mutta eip voip mittää.
Sen lisäksi mä rakastan tietoa, mutta ihmissuhteilla ei niin ole väliä
(onhan mulla toki kavereita), mutta eivät he ole mun elämäni tärkein asia.
Ja oikeastaan mä pidän metsässä kulkemisesta kiikarin ja kameran kanssa.
Ja oi...nukkuminen...
voi hitsi miten olikin tuttua luettavaa,mie ku oon ihan samanlainen.meitä on sitte enemmänkin,lisäksi olen egypti hullu,sinne kun pääsis.luonto on tärkeä ja maapallon tulevaisuus onkin suuri huolen aihe,ja eläimet rauhoittaa mukavasti mieltä,kun oikein ahdistaa.en myöskään kerää imisiä ympärilleni,pikemminkin pakenen kaikenlaisia tuttavuuksia.kivistäkin olen kiinostunut ja nukkumisestakin pidän aikapaljon.
Katsoin tuon profiilisi, ja kävi ilmi, että olet 13-vuotias naisenalku. Tämä selittää tuntemuksiasi paljon. Niitä on kasvuiässä ollut meillä kaikilla. Ajatuksia siitä kuka on, minne kuuluu ja millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Samanlaiset ajatukset pyörivät mielessä vielä näin vanhemmallakin iällä.
Tulevaisuus muuttaa aina muotoaan ja muotoutuu tekojemme ja valintojemme kautta aina hiukan toisenlaiseksi kuin olimme alunperin suunnitelleet. Paljon puhutaan Elämänpoluista, ja niiden kulusta, eikä pienellä ihmisellä ole aina aavistustakaan minne ne polut meitä vievät. Jollakin mystisellä tavalla asiat vain kuitenkin aina kääntyvät parhainpäin. Siihen pitää osata luottaa.
Mitä sinusta tulee, ja millainen sinun Elämänpolkusi on oleva on paljon sinusta itsestäsi kiinni. Siitä, onko sinulla liian kiire kiiruhtaa sillä polulla eteenpäin vai otatko aikaa ja nautit polkusi jokaisesta askeleesta erikseen. Aikuisuus tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin, se on varma. Joskus kun katselee omaa elämäänsä taaksepäin sitä hymyillen toteaa, että olisihan sitä vielä hetken kauemmin voinut olla lapsi ja nauttia siitä huolettomuudesta, jota silloin sai elämältä. Aikuisuus tuo mukanaan omanlaisensa pelot ja epävarmuudet, surut ja huolet ja niiden edessä joutuu usein seisomaan yksin, omisti kuinka tiiviin tukiverkon tahansa.
Kasvaminen omaan itseensä ja omaan elämäänsä ei välttämättä ole kovinkaan yliluonnollista, ihan vain vaan Elämää. Kovin kaunista ja perhosten siipien lailla haurasta, mutta omalla tavallaan myös julmaa ja kovaakin. Nauti siitä ja omasta kasvusta, perheestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Jopa niistä sisaruksista, vaikka myönnettäköön, jotka joskus tuntuvat olevan todellakin aivan vieraalta planeetalta.
Hymyjä ja lämpimiä ajatuksia sinne jonnekin,
Ellu
Et satu olemaan horoskoopiltasi Vesimies? Minä itse olen, ja olen lukenut, että Vesimiehille on tyypillistä tuntea vierauden tunteita, koska he eivät oikeasti edes ole tältä planeetalta...
Valoa matkallesi
Olen oinas. Kun satun olemaan siitä maanläheisimmästä ja rauhallisimmasta päästä meidän luokalla, ei monet tahdo uskoa, että olisin tulinen oinas. Äitini sen kyllä on havainnut:)
Okei ;)