Pedon synty
Jos aiot taas lyödä, niin anna tulla!
Niin monta kertaa kuin haluat vaan.
Jos itkua ootat, niin ei ole mulla,
jäljellä kyyneltä ainuttakaan.
Jos hengiltä hakkaat, niin kylmänäkin,
lie ruumis tää lainassa sinulta vain,
sen palauttaa voin kuin tyhjän säkin,
jos jaksa ei kantaa se sieluain.
No, aiotko lyödä? Anna tulla!
Kiroan äitini muiston ja sinut!
Karju taas äänellä korotetulla,
kuinka sait riesaksi minut.
Heilauta kättäs, lyö vielä lisää,
oon kiveä nyt ja vihaa,
imee sieluni salassa pedon nisää,
oon kohta sen verta ja lihaa.
En lämpöä tunne, en kylmyyttäkään,
en armoa ano, en tuskaani paru,
sisälläin sykkiikö sydäntäkään,
lien kuori mä tyhjä, on sieluni karu.
Olin armoilla äsken, nyt olet sinä,
minut heikosta vahvaksi loit,
vain ihminen halusin olla minä,
sä pedon esille luolasta toit.
Näätkö kidan, näätkö hampaat
näätkö viiruiset silmät nämä?
Joko tunnistat uhrilampaat,
tiedät miten päättyy tämä?
Jos aiot taas lyödä, niin anna tulla!
Niin monta kertaa kuin haluat vaan.
Jos itkua ootat, niin ei ole mulla,
jäljellä kyyneltä ainuttakaan.
Jos hengiltä hakkaat, niin kylmänäkin,
lie ruumis tää lainassa sinulta vain,
sen palauttaa voin kuin tyhjän säkin,
jos jaksa ei kantaa se sieluain.
No, aiotko lyödä? Anna tulla!
Kiroan äitini muiston ja sinut!
Karju taas äänellä korotetulla,
kuinka sait riesaksi minut.
Heilauta kättäs, lyö vielä lisää,
oon kiveä nyt ja vihaa,
imee sieluni salassa pedon nisää,
oon kohta sen verta ja lihaa.
En lämpöä tunne, en kylmyyttäkään,
en armoa ano, en tuskaani paru,
sisälläin sykkiikö sydäntäkään,
lien kuori mä tyhjä, on sieluni karu.
Olin armoilla äsken, nyt olet sinä,
minut heikosta vahvaksi loit,
vain ihminen halusin olla minä,
sä pedon esille luolasta toit.
Näätkö kidan, näätkö hampaat
näätkö viiruiset silmät nämä?
Joko tunnistat uhrilampaat,
tiedät miten päättyy tämä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitkästä aikaa jokin hyväkin runo täällä. Onnittelut.
Oi tule jo,
olen jo odottanut.
Juuri sinua,
haluttua saalista.
Ei metsästäjä tule koloosi,
sinut on houkuteltava esiin.
Vihassasi näet vain uhrilampaat,
helpot saaliisi uhrinasi.
Ne tekevät sinusta vahvan,
ihaillun sankarin,
mutta myös halutun,
metsästäjien saaliin.
Ei kukaan laske uhreja,
ne ovat vain lampaita.
Vain nahkasi seinällä,
on tavoittelemisen arvoinen.
Tule mukaani, metsästäjä
taa kaukaisen, sinisen vuoren
olen kaikkien ystävä,
sulle tarjoan varteni nuuoren.
Katson silmiin ja lupaan sulle
ei aikeeni pahat lie,
jätä rauhassa aseesi mulle
onneen yhteinen hetkemme vie.
Nyt kun, ystävä, luotat sä minuun
näät silmien ilkeän loisteen,
minä upotan kynteni sinuun,
nuolen kaulaltas verisen roiskeen.
Katson ylös ja ulvon jo kuuta
makaat likkumatta ja hiljaa.
lipoo kieleni punaista suuta
olit vihani vimmaista viljaa.
Tosi hyvä runo :) ^^
vaikuttava!!!Yksinkertaisesti HYVÄ!