Miete

minullakin.Milloin ei enää tunnu pahalta?

minä kuolisin, siis kuolisin jos herkkyyteni sammuisi, mutta pitää kehittää siihen rinnalle se panssari, ettei kaikki kusipäät pääse läpi. Edward Norton siinä leffassa, mikä se ny oli nimeltänsä. Paras miesnäyttelijä, sanoisin.

ja haavoittuvaisuuden voi kääntää
vahvuudeksi.
Ellei ole herkkä ja haavoittuvainen
ei osaa tuntea toisten herkkyyttä.

Olla vain oma itsensä,se on parasta.

Näitä miettii itsekukin,,,,,:)

Mielestäni sinun ei tarvitse olla ainakaan
huolissasi, jos olet herkkä ja haavoittuvainen.
Ne kantaa ja vie sinua läpi elämäs, näet, koet ja
tunnet hienoja asoita enemmän, kuin ne,
jotka ovat rakentaneet päällensä kovan ulkokuoren,
eivätkä päästä kauniita asioita lähelleen.

Tässä on vähän omakohtaisia kokemuksiakin, sillä
itse olen ollut pikkupoikana herkkä, mutta poikien
ja miesten maailmassa herkkys ja hempeily ei kauas
kanna ja sattui muutakin nuoruudessani, miksi
rakensin päälleni kovan jätkän kuoren.

Vasta paljon myöhemmin aloin ajattelemaan asioita
erilailla ja uskalsin olla oma itseni ja näyttää
tunteeni, oikeat tunteeni muillekin.
Se hetki oli kuin yö olisi muuttunut päiväksi.
Pikkuhiljaa kursssia muuttaen tässä mennään,
mutta elämähän on kasvamista, sitähän se on.

Ole ylpeä itsestäs, mutta nöyrästi.

T. PeterPan.fly

Olet rohkea ja avosydäminen
uskallat olla avoin,haavoittuvainen.

Kun naamiosi ja suojamuurit puretaan
herkkä sisin pääsee kuorestaan
kuin perhonen kotelostaan.

Rakkauden siruja, onnellisuutta ja enkeleitä
päivääsi :))

Rakkaudella kultasiipi.