OLIN PIENI ja kiltti poika. Suurperheen kuopus, josta kaikki huolehtivat, mutta jolta myös odotettiin ja vaadittiin paljon taitoja ja hyvää käytöstä.
ELETTIIN pimeätä 1960-lukua. Kansakoulussa oli loistava terveydenhuolto, johon kuului myös ilmainen hammashoito.
ERÄÄNÄ alkukevään päivänä menin reippaasti hammaslääkäriin, joka oli koulurakennuksemme ylemmissä kerroksissa. En osannut tuntea mitään erityistä pelkoa - kokematon 8-vuotias. Kaikki oli lähinnä suurta ja jännittävää.
ARVAAMATTA ja varoittamatta hammaslääkäri - tomera suurikokoinen täti - otti ikenistäni työntyvät kaksi hammasta hohtimilla pois.
KIERTELIN seuraavan välitunnin shokissa pihanperällä pidellen veristä nenäliinaa suuni edessä.
EN USKONUT tapahtunutta pitkään aikaan oikein todeksi.
TAPAHTUMA aiheutti tietysti pysyviä pelkoja. Pahinta oli varmasti yleinen luottamuksen menettäminen kanssaihmisiini.
NYT KESKI-ikäisenä miehenä en suinkaan muistele asiaa huvittuneena. Ei, toisinaan itken tälle, ja muille itseeni kohdituneille haavoittaneille asioille. Kyse ei ole masennuksesta - sen taudin kyllä tunnen. Kyseessä on yksinkertaisesti suru.
ELETTIIN pimeätä 1960-lukua. Kansakoulussa oli loistava terveydenhuolto, johon kuului myös ilmainen hammashoito.
ERÄÄNÄ alkukevään päivänä menin reippaasti hammaslääkäriin, joka oli koulurakennuksemme ylemmissä kerroksissa. En osannut tuntea mitään erityistä pelkoa - kokematon 8-vuotias. Kaikki oli lähinnä suurta ja jännittävää.
ARVAAMATTA ja varoittamatta hammaslääkäri - tomera suurikokoinen täti - otti ikenistäni työntyvät kaksi hammasta hohtimilla pois.
KIERTELIN seuraavan välitunnin shokissa pihanperällä pidellen veristä nenäliinaa suuni edessä.
EN USKONUT tapahtunutta pitkään aikaan oikein todeksi.
TAPAHTUMA aiheutti tietysti pysyviä pelkoja. Pahinta oli varmasti yleinen luottamuksen menettäminen kanssaihmisiini.
NYT KESKI-ikäisenä miehenä en suinkaan muistele asiaa huvittuneena. Ei, toisinaan itken tälle, ja muille itseeni kohdituneille haavoittaneille asioille. Kyse ei ole masennuksesta - sen taudin kyllä tunnen. Kyseessä on yksinkertaisesti suru.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja todella ikävää. Tuolloin asiat olivat toisin,eikä mieleen tullut kenellekään varmasti noita asioita etukäteen valaista tai kertoa. Itsellä samoja kokemuksia 70-luvulta, ei siis mitään mukavia muistoja.
Omille lapsilleni olen puhunut etukäteen asioista ehkä liikaakin, mutta ainakaan ikäviä yllätyksiä ei pääse pahemmin käymään,ainakaan niissä asioissa missä itse pystyy vaikuttamaan.
Tietysti lapsuuteen kuuluu tietynlaiset pettymyksen tunteet,että elämässä oppii niitä sietämään. Mutta turhia pelkotiloja ja surullisia muistoja voi sentään vähän ehkäistä.
Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen merkitys kun on kuitenkin ihmiselämässä tärkeää, vaikka tämän maailman tahti tuntuu vain kiihtyvän ja olevan aika raakaakin. Kuten saamme päivittäin lehdistä lukea.
Aurinkoisia päiviä elämääsi
Sympatia ja empatia ovat kortilla tässä maailmassa.
"Tiedän paikan kamalan,
kouluhammasklinikan,
siellä hampaat revitään,
ikenet vain jätetään."
Voimia!
kyllä, kouluun liitty paljon tuskaisia muistoja.
Hammashoito oli alkeellista ja joskus jopa sadistista.
Liikunta oli aivan sairasta pakkohiihtoa ja telinevoimistelua.
UIMINEN ALASTI UIMAHALLISSA ÄLLÖTTÄVÄÄ JA PELOTTAVAA.
METELIÄ, UHKAAVIA ISOMPIA OPPILAITA, HULLUJA OPETTAJIA...
PIDÄTELTYÄ VIHAA JA AGRESSIOITA.
PUUDUTTAVAA JA SAITRASTA USKONNON OPÅETUSTA.
AAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRRRGH!!!
puolestasi. Sinua on ehdottomasti kohdeltu väärin. Hammaslääkärin olisi pitänyt kertoa mitä tapahtuu ja ennenkaikkea antaa puudutuspiikki ennen toimenpidettä. Voin vain kuvitella sitä tuskaa kun hammas revitään ilman puudutusta irti. Se on aivan järkyttävä kokemus 8-VUOTIAALLE lapselle.
Olen todella pahoillani siitä että sinua on kohdeltu noin julmalla tavalla. Vanhempasi eivät varmaan tienneet mitä hammaslääkäri aikoo tehdä vaan hekin luottivat siihen että heidän poikansa olisi hyvissä ja luotettavissa käsissä.
Kyseisellä hammaslääkärillä ei ollut minkäänlaista kykyä empatiaan vaan hän vain suoritti toimenpiteen potilaasta välittämättä. Hän näki vain hampaan, ei potilasta ja hänen tuskaansa.
ikävä kyllä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000013660008
Lapselle tapahtunut kipukokemus on hiukan eri asia kuin lähestulkoon aikuiselle ihmiselle tehty nöyryytys. Aikuisella on plajon enemmän henkisiä resursseja ja keinoja käydä tilannetta läpi esim. järjellä ym. muilla henkisillä puolustusjärjestelmillä.
Lapsen keinot ovat vajavaiset ja kypsymättömät. Asia voi käsittelemättöm'änä saada tuohoa aikaan. Voi siis tulla traumoja jotka jatkuvat myöhaiseen aikuisikään asti, jos tilanteita ei käsitellä.
Voi tuosiaan olla että aloittaja on menettänyt peruluottamuksen ihmisiin ja heidän hyvyyteensä tuon kyseisen kokemuksen myötä. Tilalle on tullut suru ja epäluottamus ihmisiä kohtaan.