Kanini laihtui ja oli muutenkin poissa oleva,oli aina jossain nurkassa pää nurkkaan päin(kani oli aina vapaana talossa), viimesinä päivinä ei hyppinyt vaan käveli ja ihan vikana päivänä taka jalat meni ei pysynyt enää pystyssä pää painui alas, sai outoja kohtauksiaja, istui jotenkin oudosti etu jalat laittoi ihan kiinni taka jalkoihin.. yritimme saada kania lääkäriin mutta turhaan, liian pitkät jonot ja jouluna on tietenkin päivystyksessä on tungosta! kuoli olleessaan 2,5 vuotta pari päivää joulun jälkeen..:'( onko saman laisia kokemuksia? tiedättekö mistä johtui? RAKASTIN KANIANI YLIKAIKEN MUTTA NYT HÄN ON PAREMMASSA PAIKASSA JA ILMAN KIPUJA
ONKO KANINNE KUOLLUT LÄHI AIKOINA IHMEELLISESTI?!!
Minä..
111297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saattaa olla, että kanillesi tuli ensin hammaspiikkejä, joiden takia se lakkasi syömästä, sitä myöten laihtui ja yleiskunto huononi ja loppu tuli muutamassa päivässä.
No se kyllä ei syönyt kuukauteen paljon mittää.. tarkistin se suun ja kaikki näytti hyvältä.
Olisi kannattanut mennä jo tuosta syömättömyydestä lääkäriin. Turhaahan tässä vaiheessa sanoa mitään, mutta kuiteskin. Jos ajattelee, että kanisi kuoli nälkään!
Hammaspiikit sijaitsevat takahampaissa ja niitä ei kotona katsomalla näe.
Mikäli kanin syömättömyys on KUUKAUDEN ollut huono, on aika naurettavaa vedota jouluruuhkiin. Ei nekään kuukautta kestä.
no se kyllä söi ja oli pirteä mutta sitten se ei yhtäkkiä syönyt ellei syöttänyt ja ei ollut enää kovin pirteäkään..ja sitten se vain meni.
otan osaa kanisi poismenon johdosta.....
Otan vilpittömästi osaa sun suruun. Munkin kani kuoli vko sitte luultavimmin eläinlääkärin virheeseen, muuta selitystä en oo tapahtuneelle keksinyt :o( Oli vasta 1,5 vuotias. Kyllä niihin eläimiin kiintyy ihan yhtä kovasti kuin ihmisiin ja tuntuu niin pahalta kun joutuu luopumaan rakkaasta eläimestä. Itsekin olen ollut hirveän ahdistunut, mutta olen puhunut ja itkenyt niin paljon, että pikkuhiljaa alkaa olo helpottamaan. Toivotan sulle paljon voimia ja jaksamista, siellä eläinten taivaassa ne meen kanit temmeltää yhessä!
Mulla oli pieni (n.1v) kääpiöluppa. Se kuoli eilen (5.2.06) illalla. En tiedä mut mahaan ilmesty pieni noin pingispallon kokonen kova patti. Eikä se syonykkää sitä ennen. Olen kovin surullinen ja kaipaan pientä kaniani kovasti. Onneks se pääsi parempaan paikkaan.
Pahoitteluni ystävän poismenosta.
Haluaisin muistuttaa kaikkia kaninomistajia siitä, että monelta surulta voidaan välttyä, mikäli kanin kuntoa tarkkaillaan päivittäin ja kani toimitetaan ajoissa hoitoon. Kanilla on hyvä olla ruoka-ajat, jotta ruuan maistuvuutta voidaan tarkkailla päivittäin, kaksi kertaa parempi.
Mikäli kani ei syö tai papanoi, on hoito aloitettava VIIPYMÄTTÄ. Vuorokauden syömättömyys voi tappaa kanin ja syömättömyys on aina merkki kivusta! Suolitukos on kovin yleinen kuolinsyy kanilla, koska hoito aloitetaan joko liian myöhään tai ei ollenkaan. Kani ei toimi niinkuin ihminen, joka voi olla monta päivääkin syömättä. Kanin ruokinta- ja kakkiasioiden kanssa pitää olla erityisen tarkka.
Pahoitteluni menetyksesi johdosta. Tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu...Itsellänikin oli kääpiöluppa, niin energinen ja suloinen. Ahdisti ja tuntui todella pahalta kun se kuoli pari vkoa sitten. Oli vasta 1,5 vuotias. Kuoli eläinlääkärin tekemään virheeseen, niin olen asian tulkinnut. Se tässä asiassa kaikista pahimmalta tuntuu.
Kyllä se olo helpottuu ajan myötä, vaikka aina on vaikeaa kun joutuu luopumaan rakkaasta eläimestä. Itse olisin halunnut nauttia kanistani vielä vuosikausia, mutta kohtalo päätti toisin...valitettavasti.
Tänäkin aamuna, kun heräsin niin kanini tuli mieleen ja taas itkin. Tuli mieleen mitä viimeisenä vuorokautena tapahtui. Onneksi olin paikalla kun kanini kuoli, "nukahti" ikuiseen uneen silittäessäni sitä. Pitäisi ehkä yrittää muistella niitä hyviä aikoja, mutta surutyötä se tämäkin on. Pakkohan se on ikäviäkin asioita mielessään puida, että pystyy paremmin asian hyväksymään.
En unohda kaniani koskaan, niin paljon sitä rakastin ja pidin todella hyvää huolta. En vain edelleenkään ymmärrä miksi sen piti lähteä tästä maailmasta niin nuorena. Se tuotti niin paljon iloa ja siitä oli seuraakin. Odotin jo innolla tulevaa kesää, että pääsisin viemään sitä taas ulos...
Sitten kun aikaa kuluu niin pystyy paremmin muistelemaan ilman, että aina itkee tai tulee paha mieli. Nyt vielä tapahtumasta on niin vähän aikaa, etten kykene asiasta puhumaan/kirjoittamaan ilman kyyneliä. Aika parantaa haavat, aiemmista kokemuksista tiedän että näin on.
juuri tämä viimeisin viesti otsikolla "voimia" oli koskettava... mä jopa itkin...vaikka en mikää kamalan herkkä tai no miten sen nyt ottaa, mutta kumminkin.se oli hyvin kuvailtu ja sitä jakso jopa lukea:D kiitos sinulle kun annoit kyynelten
valua taas silmistäni paola.. siitä on jo aikaa kun viimeksi itkin... onhan se hyvä itkeä aina välillä pois pahat asiat... kiitos ja otan osaa.