Sen itse peitin maahan
mustaan ja hiljaiseen.
Luulin sen jo kuolleen
ainakin kärsineen.
Vaan siellä elää se
kuin omaa elämäänsä.
Kuin oma tahto ois,
ei usko isäntäänsä.
Versoja nousee salaa;
kun yhden nyhtää pois,
niin toinen heti palaa
kuin turhaa työni ois.
mustaan ja hiljaiseen.
Luulin sen jo kuolleen
ainakin kärsineen.
Vaan siellä elää se
kuin omaa elämäänsä.
Kuin oma tahto ois,
ei usko isäntäänsä.
Versoja nousee salaa;
kun yhden nyhtää pois,
niin toinen heti palaa
kuin turhaa työni ois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuvasit tunnettasi ja samalla minun tunteitani. Ehkä ne versot vielä puhkeavat kukkaan, kuka tietää..
Tosi kaunis rakkaudentunnustus.
yrität nyhtää sitä pois?
Selitystä ihmisen tekoihin eivät muut voi ymmärtää. Aina ei tekijä itsekään. Siitä ihmettely.
vastaajia vaatimattoman runon kommentoinnista.
Joskus sitä kirjoittaa niin spontaanisti, että sekä muoto että ymmärrettävyys kärsivät. Kuitenkin jokainen lukija tulkitsee runoa itsensä ja kokemustensa kautta. Joten ehkäpä epätarkkuus ja runojalan horjahdukset kestetään.
syntyy rehellisintä tekstiä. Runon muodossa ei ole vikaa ja sisällön uskon ymmärtäväni hyvin. Siis sen mitä runoilija on tarkoittanut. Rakkaus ei todellakaan aina kuuntele isäntäänsä eikä emäntäänsä, mutta sitä pitäisi kuunnella. Toisin sanoen kuunnella sydäntään.
rehellistä tekstiä. Tässä kait on kyse järjen ja tunteen kamppailusta, kun ne versot nousevat, vaikka järki (=isäntä) muuta haluaisi.