Dalmatiankoira yrittäisin saada tieto tästä
koirarodusta.
koiran hyvätpuolet sekä miinuspuolet?
Mielellään kommentteja eikä mitään linkkejä!
P.S. kiitoksia etukäteen vastauksista.
koirarodusta.
koiran hyvätpuolet sekä miinuspuolet?
Mielellään kommentteja eikä mitään linkkejä!
P.S. kiitoksia etukäteen vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensinnäkin täytyy muistaa että jokainen koira on oma "persoona".
Omistan 8v. uroksen joka on kastroitu 1v.3kk vanhana (ei aggres.takia).Kuten olen aiemminkin kirjoittanut dalmis ei ole niitä helpoimpia koirarotuja(onko sellaisiakin ;)!Jokaisessa koirassa on ne hyvät ja huonot puolet,ei sellaista voi tietää kun pennun ostaa.
Koirakirjoistahan saa paljon tietoa,mutta siellähän ei kerrota että aika usein urokset ovat machoja,ja varsinaisia hormoonipellejä.Rähisevät muille uroksille ja ovat aika usein myös epäsosiaalisia.Nartuista löytyy vastaavia tapauksia.
Rotu on myös aika itsepäinen ja myös varustettu todella valikoivalla kuulolla.
Tarvitsevat myös paljon liikuntaa min. 10km/pvä.
Helposti motivoitavia,sana ruoka saa jo kuolan juoksemaan.
Sitten muutama sana siivousintoilijoille:karvanlähtö alkaa tammik.1pvä ja loppuu joulukuun 31 pvä.Karvan toisessa päässä koukku jolla takertuu vaatteisiin eikä lähde kuin teipillä irti(jos silläkään).
Vaatii määrätietoista koulutusta tullakseen "yhteiskuntakelpoiseksi"koiraksi.
Osaavat myös hymyillä-->rullaavat ylähuulen niin että ikenet ja hampaat näkyvät!
Haastava rotu jota en hlökohtaisesti suosittelisi ensimm.koiraksi!
Kaikki tämä edellä kirjoitettu on myös koira kohtaista,eikä sitä pidä yleistää.
Kyllä Sunan kuvaus sopii moneen muuhunkin dalmikseen. Haluaisin vielä erityisesti korostaa dalmiksen suurta liikunnan ja toiminnan tarvetta, se tuntuu tulevan monelle yllätyksenä. Dalmis todella tarvitsee kilometritolkulla lenkkeilyä ja mielellään paikan, jossa voi juosta vapaana. Se rakastaa leikkimistä ja peuhaamista, energiaa piisaa myös pentuvuosien jälkeen.
Dalmisuroksissa on paljon kovapäisiä yksilöitä, jotka eivät tule muiden urosten kanssa toimeen. Koulutus on kaiken A ja O. Dalmiksen koulutus vaatii johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, eikä se ole mielestäni koulutettavuudeltaan niitä helpoimpia rotuja. Kun oppi menee perille, se pysyy kaalissa varmasti loppuiän, mutta tuo Sunan mainitsema "valikoiva kuulo" on monelle dalmiksen omistajalle arkipäivää. Oman kokemukseni perusteella väittäisin, että dalmikset ovat melko älykkäitä. Ja ne osaavat hyödyntää älykkyyttän myös kaikkeen ei toivottavaan toimintaan...
Omani ja kaikki tapaamani dalmikset ovat valtavan hellyydenkipeitä ja viihtyisivät sisätiloissa lattiatason yläpuolella, sohvilla ja sängyillä. Talvisin toiset yksilöt tarvitsevat takin, dalmiksella ei ole pohjavillaa ja karvapeite on melko ohut.
Ei mulla oikeestaan ole mitään erikoista lisättävää edelliseen, mutta haluaisin sanoa myös kantani 1v.nartun omistajana. Nartuthan on helpompia kuin urokset, mutta samat piirteet kalvaa myös minun koiraa. Omani on ensimmäinen koirani ja alkuvaikeuksien jälkeen yhteiselo on sujunut mallikkaasti. Jos haluat eloisan ja iloisen koiran, jonka tempuille (niin hyville, kuin huonoillekin) saa nauraa dalmis on loistava vaihtoehto. Se on myös mainio agility- ja tokokoira (ei kaikki). Haluaisin myös ilmoittaa, että dalmiksilla on paljon yleisiä sairauksia eli otapa selvää niistä. Omaani on mennyt rahaa rutkasti enemmän, kuin oletin sen sairasteluiden takia. Jos sinulla on narttudalmiksista jotain kysyttävää, niin voit mailailla minulle.
Mansikkakarkin kommenttiin vielä pieni tarkennus, dalmista pidetään keskimääräistä terveempänä rotuna, mutta rodun kiusana ovat tietyt sairaudet, joista on hyvä olla etukäteen selvillä. Lisätietoa esim. rotuyhdistyksen sivuilta.
Olen koko ikäni haaveillut dalmiksesta, ja kaiken lukemani ja kuulemani perusteella on itsestään selvää, että ottaisin nartun.
Minulla on kilpikonna, ja kysyisin mielipidettäsi dalmiksen mahdollisuuksista tottua kilppariin. Vaikka koiran ottaminen ei juuri nyt olekaan minulle ajankohtaista, en kovin mielelläni luopuisi konnastani, kun dalmis aikanaan tulee. Olen harkinnut joko ottavani pennun tai antavani kodin aikuiselle koiralle. Kumpi on helpompi totuttaa kilpikonnaan? Konnani viettää suurimman osan ajasta terraariossa, mutta tykkää myös kävellä vapaana lattialla.
Moi!
Mielestäni koira voi tulla todella hyvin toimeen kilpparin kanssa ja hyvässä tapauksessa niistä voi tulla hyvätkin kaverit, mutta sekin taas riippuu yksilöstä. En näe mitään estettä ettet voisi ottaa dalmista kilpparitalouteen. Ne pitää vain totuttaa toisiinsa. Pennun voi totuttaa alkuunsakkin kilppariin, mutta kyllä aikuisetkin dalmikset tottuu. Riippuu millaisen taaustan omaavan dalmiksen otat. Yleensäottaen dalmikset ovat hyvin sopeutuvaisia, avoimia ja hyväksyväisiä koiria. Kyllähän niitä näkee jos jonkinmoisia eläinpareja samassa taloudessa.(löydät niitä koiramme-lehden edellisestä numerosta)