Kertoisitteko te, tällä hetkellä Suomessa amk- tai korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat, vastikään valmistuneet tai muutoin asioista perillä olevat, ovatko ruotsin opinnot suomalaisissa korkeakouluissa tai ammattikorkeakouluissa pakollisia (siis edellytys tutkintotodistuksen saamiselle)? Silloin, kun itse opiskelin, oli käytännössä mahdotonta saada sen paremmin keskiasteen oppilaitoksesta kuin korkeakoulustakaan tutkintotodistusta ilman hyväksytysti suoritettuja ruotsin opintoja.
Tyttäreni, joka käy kouluaan muualla kuin Suomessa (joskin suomeksi) mutta kenties haluaisi lukiota vastaavan oppimäärän suoritettuaan Suomeen opiskelemaan, ei ymmärrä lainkaan, miksi hänen pitäisi vaivautua opiskelemaan vapaaehtoisesti ruotsia, kun kaveritkaan eivät sitä tee. Minä olen yrittänyt perustella ruotsin opiskelun tarpeellisuutta sillä, että suomalaiset korkeakoulut ja muut oppilaitokset edelleen edellyttävät ruotsin opintojen suorittamista (eivätkä suinkaan aloita omia kurssejaan nollatasolta, vaan olettavat opiskelijoiden osaavan vähintään lukion oppimäärän mukaisesti ruotsia), koskapa ruotsinkielisellä vähemmistöllä on edelleen lain suoma oikeus saada Suomessa palveluja omalla äidinkielellään. Tietääkseni tilanne ei tältä osin ole viime vuosikymmeninä muuttunut.
Voitteko nykytilanteesta paremmin perillä olevina kertoa vanhalle kävylle, onko ruotsia edelleen ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskeltava vai onko Suomessa olemassa oppilaitoksia, joissa ruotsin kursseja ei jostain syystä tarvitsisikaan suorittaa tai ne jostain verukkeella voisi korvata muilla suorituksilla? Mikä mahtaa tilanne olla ammattikouluissa? Asia lienee jossain määrin oppilaitoskohtainen. Haluaisin tietää, olenko heittäytynyt hankalaksi aivan turhaan.
Tyttäreni, joka käy kouluaan muualla kuin Suomessa (joskin suomeksi) mutta kenties haluaisi lukiota vastaavan oppimäärän suoritettuaan Suomeen opiskelemaan, ei ymmärrä lainkaan, miksi hänen pitäisi vaivautua opiskelemaan vapaaehtoisesti ruotsia, kun kaveritkaan eivät sitä tee. Minä olen yrittänyt perustella ruotsin opiskelun tarpeellisuutta sillä, että suomalaiset korkeakoulut ja muut oppilaitokset edelleen edellyttävät ruotsin opintojen suorittamista (eivätkä suinkaan aloita omia kurssejaan nollatasolta, vaan olettavat opiskelijoiden osaavan vähintään lukion oppimäärän mukaisesti ruotsia), koskapa ruotsinkielisellä vähemmistöllä on edelleen lain suoma oikeus saada Suomessa palveluja omalla äidinkielellään. Tietääkseni tilanne ei tältä osin ole viime vuosikymmeninä muuttunut.
Voitteko nykytilanteesta paremmin perillä olevina kertoa vanhalle kävylle, onko ruotsia edelleen ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskeltava vai onko Suomessa olemassa oppilaitoksia, joissa ruotsin kursseja ei jostain syystä tarvitsisikaan suorittaa tai ne jostain verukkeella voisi korvata muilla suorituksilla? Mikä mahtaa tilanne olla ammattikouluissa? Asia lienee jossain määrin oppilaitoskohtainen. Haluaisin tietää, olenko heittäytynyt hankalaksi aivan turhaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta kukaan ei ole koskaan jäänyt saamatta todistusta mistään Suomen kouluista ruotsin osaamattomuuden takia. Sama koskee valtion työpaikat. Paperilla sitä pitäisi osata mutta käytännössä kukaan ei osaa.
Vapailla työmarkkinoilla sitä arvostetaan enemmän.
http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/ilmoitus.html
Pelkään vähän, että sivuilla mainostettu ruotsiton vaihtoehto kehdosta hautaan ei toimi, joten tuo "jatko-opinnoissa opiskelet niin kuin muutkin. Virkamiesruotsin kurssi on näennäisopintojakso, jonka voit vaihtelevin käytännöin suorittaa kotitenttinä tai tentaattorin väsyttämismenetelmällä." ei tässä tapauksessa toimi. Kotitentin suorittaminen tökkii, jos nuori ei ole koko kouluaikanaan lukenut pätkääkään ruotsia. En kyseenalaista myöskään edellisen vastaajan esittämää väitettä siitä, että käytännössä suomenkieliset eivät ruotsia osaa, sillä se ei ole varsinainen kysymykseni. Kysymys on siitä, saako Suomessa tutkintotodistuksen esim. amk:sta (sairaanhoitaja, tradenomi tms), jos ruotsin taito oppilaitokseen mennessä on nolla.
No ei siinä ainakaan mitään menetä! Yksi paperi maistraattiin ja sillä selvä.
Ainahan voi alistua Suomen rasistiseen kilipolitiikkaan. Muutosta ei saada ikinä jos kaikki ajattelevat, että ei siitä kumminkaan ole mitään hyöytä!
Itse kiikutan paperin maistraattiin sitten kun aloitan yliopisto-opinnot.
Ei kiinnosta minkä paperin sinne viet, ruotsi täytyy suorittaa..
Nimimerkillä Yliopistossa JO OPISKELEVA ja asioista jotain tietävä vs. turhautunut lukiopentu...
Meidän yliopistossa on oiken kiihkomielinen suomenruotsalainen pakollisen virkamiesruotsin opettajana.
Jos se voisi se julistaisi Suomeen ruotsinkielisen diktatuurin. Pakko on kuitenkin kurssilla istua. Kukaan ei ole mitään ellei ole ruotsinkielinen. Rasismi suomenkielisiä kohtaan on osa piilo-opetussunnitelmaa.
Suomen yliopistoista ei saa tutkintoa ellei suoritas pakollista virkamiesruotsin kurssia hyväksytysti.
Että se suomalaisten yritysten globalisaatiostrategiasta.
Kaikki VALTIOLLE TÖIHIN kuin Neuvostoliitossa ennen muinoin!
Ainakin minä olen valmistunut suomalaisesta yliopistosta vuonna 1988 ilman, että ruotsinkielentaidon perään olisi kyselty. Ei tuohon aikaan ollut virkamiesruotsin kursseja, ainakaan siinä yliopistossa, jossa opiskelin. Nykytilanne on toinen. Kurssi ei olisi tehnyt pahaa, käytän työssäni myös ruotsia.
Lainaus:
KIELIVAPAUS PALAUTETTAVA YLIOPISTOIHIN
Keväällä 2004 eduskunnan ylivoimaisella enemmistöllä läpiviety ylioppilaskirjoitusten uudistus oli kokonaisuutena tärkeä mutta valinnaisuuden kannalta vasta pienehkö muutos. Kielten osalta esim. ruotsin kielen saa nyt jättää kirjoittamatta, jos kirjoittaa sekä matematiikan että reaalin.
Kaikilla tasoilla jatkuu silti yhä pakollinen ruotsin opetus, joka ei jätä mahdollisuuksia opiskelijoiden eikä heidän vanhempiensa valinnoille. Erityisesti yliopistoissa ja korkeakouluissa tulee opiskeleva nuoriso suljetuksi kielivalinnoissa eräänlaiseen pakkopaitaan. Englantia kannattaa osata hyvästä syystä, ja ruotsia on pakko opiskella. Tilaa ei jää tarpeeksi muulle.
Tilanne vuoteen 1978 saakka oli, että yliopistoissa piti suorittaa kahden vieraan kielen pro exercitio -koe. Latinan, joka oli aikaisemmin ollut pakollinen, sai loppuvaiheessa vaihtaa toiseen kieleen, mikä antoi opiskelijoille mahdollisuuden moneen kiinnostavaan nykykielen yhdistelmään (englanti-ranska, englanti-saksa, saksa-ranska, englanti-italia, ranska-espanja jne.). Ruotsin kieli ei edes saanut olla pro exercitio - kieli, koska maailmankielien opettelemista pidettiin opiskelijalle tärkeimpänä.
Valtion virkamiehiltä vaadittiin kyllä ruotsin kielen koe, mutta se oli yliopisto-opinnoista erillinen koe, jonka sitä tarvitsevat kävivät suorittamassa valtion kielitutkintolautakunnan valtuuttamille henkilöille.
Virkamiesruotsin siirtäminen kielitutkintolautakunnalta yliopistoille olikin selvästi virhe, joka on kuluttanut yliopistojen resursseja muulta opetukselta ja kaventanut huomattavasti suomalaisten mahdollisuuksia osata maailmankieliä.
Professori Erkki A. Niskanen lausui samasta asiasta muistiossaan ruotsin kielen pakollisuuden poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta (30.3.2004):
"Vuoden 1978 kieliasetuksessa sekoitettiin kohtalokkaalla tavalla yliopiston perinteiset kieliopinnot ja valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen kielitutkinto. Päätös oli asiantuntematon puoluepoliittinen päätös. Lopputuloksena oli se, että kaikilta yliopiston opiskelijoilta alasta, tulevasta tehtävästä ja tarpeesta riippumatta vaaditaan pakolliset ruotsin kielen opinnot. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava. Ruotsin kielen opintoja on järjestettävä vain tarvitsijoille vapaavalintaisesti toteutettuna."
Allekirjoittaneet yhtyvät tähän päätelmään.
(lyhennetty)
Koululaitoksen piirissä ruotsin kielen pakollisuutta on perusteltu sillä, että lapset ja teini-ikäiset eivät vielä tiedä tulevaisuuden kielitarpeitaan. Yliopisto-opiskelijoihin sovellettuna tämä perustelu on erityisen kestämätön.
(lyhennetty)
Ilmari Rostila
Professori
Vesa A. Niskanen
Dosentti, yliopistonlehtori
Richard Järnefelt
Rehtori
SK 16.9.2005
pakollista.
Suomalaisille kyllä.
YLiopiston pitäisi kohdella kaikkia opiskelijoita tasa-arvoisesti,mutta ei.
Suomalaisilta opiskelijoilta vaaditaan enemmän kuin ulkomaalaisilta opiskelijoilta.
EU-oloissa se on sitä paitsi laitonta jos siitä joku valittaa. Eihän EU-kansalaiset voi olla eriarvoisessa asemassa EU-maiden yliopistoissa opiskellessaan.
niille joilla ei ole lukion oppimäärä ruotsista ja myös kursseja toisesta maasta tulevista vieraskielisille. Onko hän Suomen kansalainen? Jos hänellä on kaksois- tai muun maan kansallisuus niin ehkä ei tarvitse oppia ruotsia, niin kun joku jo kirjoitti. Miten on mahdollista että hän on suorittanut koko peruskoulun suomeksi jossain muualla kuin Suomessa?
Vastaus viimeiseen kysymykseesi: Peruskoulu on tietääkseni mahdollista suorittaa nykyisin ainakin esim. Espanjassa, Brysselissä (skandinaavinen koulu), Moskovassa, Pietarissa, Tallinnassa, Tartossa ja Thaimaassa, joissa toimii yksityisten tahojen, järjestöjen tms. ylläpitämiä kouluja. Lisäksi Brysselin ja Luxemburgin Eurooppa-kouluissa on suomalainen osasto.
Suomea äidinkielenään puhuvalle tuo toinen kotimainen kieli on tosiaan korkea-asteen opinnoissa pakollinen osa. Vapautuksen voi joissakin tapauksissa saada, mutta sitten ei ole mahdollisuuksia päästä esim. valtion virkaan tai kaksikielisillä paikkakunnilla juuri mihinkään muuhunkaan työhön. Laki julkishallinnon virkamieheltä vaadittavasta kielitaidosta löytyy tiedoilla laki 424/2003, §6, momentti 1. (esim. http://www.finlex.fi)
Ja setelipaino painaa kaikille rahaa. Niin ajatellaan edelleen suomalaisissa yliopistoissa.
Ei ihme,että ei ole tullut Nobel-palkintoja.
Niitä kun ei jaeta sen ansiosta,että puhuu virkamiesruotsia.
Mikäli tätä sattuu vielä joku lukemaan, Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnan tiedekuntaneuvoston mukaan
"perusteltuja syitä ruotsin kielestä vapauttamiseen ovat esim. koulusivistyksen saaminen jollakin muulla kuin suomen kielellä, ulkomailla saatu koulusivistys tai tietyt lääketieteelliset syyt (esim. vaikea luki-häiriö)." Eli ymmärtääkseni kyseeseen tulisi tuo kohta ulkomailla saadusta koulusivistyksestä.
Lopuksi yleinen kannanotto:
Kaksikielisyyttä on harkittava uudelleen
lauantai 03.06.2006
Aamulehden pääkirjoitus 21.5. vastusti Hämeenlinnan koulutusseminaarin ehdotusta, että korkeakouluopiskelijoiden ruotsin opintojen taitovaatimuksia alennettaisiin, koska opiskelijat ovat käytännössä päättäneet, ettei ruotsia kannata opiskella. Pääkirjoittaja piti Suomen maailmanlaajuisen koulusivistysmaineen kannalta tärkeänä, ettei ruotsintaitovaatimuksista tingitä.
Kielikoulutuspoliittisesti tiedetään, että suomalaisten kielitaitovaranto on aivan liian yksipuolinen. Suomessa opiskellaan enimmäkseen englantia ja pakollista ruotsia. Emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan vaaditut ruotsin opinnot rajoittavat oppilaiden kielivalintoja, mikä on sekä itsestään selvää että epätarkoituksenmukaista.
Ruotsin kielen asemasta on väännetty kättä koko Suomen itsenäisyyden vajaa vuosisata. Virossa ymmärrettiin 1990-luvulla heti maan itsenäistyttyä laittaa entinen hallintokieli venäjä sille kuuluvaan vähemmistökielen asemaan, ja se oli viisasta. Maan ainoa virallinen kieli on viro.
Pääkirjoituksen mukaan kaikkien kielten taitaminen on pieneen kieliryhmään kuuluville suomalaisille tärkeää. Kuitenkin on päivänselvää, ettei paraskaan kielinero voi taitaa kaikkia kieliä. Siksi olisikin opiskeltava hyödyllisiä ja tärkeitä kieliä, näistä tärkeimpänä omaa äidinkieltä, oman ajattelun työkalua. Huomionarvoista on, että Euroopan valtioista vain Albaniassa opetetaan kouluissa Suomea vähemmän kirjallisuutta.
Keski-Suomessa asuu enemmän venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Itse asiassa Tilastokeskuksen mukaan enemmistö suomalaisista asuu tällaisissa maakunnissa. Paikallisten vähemmistöjen kannalta voitaisiin siis ajatella venäjän opiskelun tarpeen olevan vähintään yhtä suuri kuin ruotsin. Ruotsia ei saa asettaa erikoisasemaan muiden kielivähemmistöjen kustannuksella.
Kansainvälisen vuorovaikutuksen kannalta hyödyllisiä kieliä ovat ne, joita puhutaan paljon, esimerkiksi venäjä ja kiina. Englanti on nykymaailmassa itseoikeutettu maailmankieli.
Koska äidinkieltämme emme voi, emmekä tahdo, ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaihtaa, on mietittävä uudelleen keinotekoisen ja epäoikeudenmukaisen virallisen kaksikielisyyden mielekkyyttä. Emme voi lukittua kansalliseen kahden kääpiökielen politiikkaan maailman ainoassa suomenkielisessä maassa.
Pauli Ojanperä
ohjelmistosuunnittelija
Jyväskylä
http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=6499