kertokaapa bernien omistajat millanen koira berni on luonteeltaan ja kelle se sopii. olen kyllä lukenut berneistä aikapaljon mutta haluaisin kuulla omistajien kertovan omia kokemuksia. - kiitos
katse tänne berninpaimenkoiranomistajat
löllykkä
111528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ikäinen berniuros, joka vaatii meiltä paljon aikaa ja kunnon peruskoulutuksen, jotta siitä tulee lempeä ja tottelee meitä. Luonteeltaan ainakin meidän tessu on lössykän ja ville vallattoman väliltä. Tämä nuori herra on meidän ensimmäinen oma tessu ja itsekkin luettiin paljon rodusta. Välillä sillä on kova halu tehdä pirruutta... Kannella kenkiä, nyplätä mattoja ja ottaa itse pöydältä hyvää. Meidän perheeseen ei kuulu lapsia,vielä. Mutta kun kävelee lastentarhan ohi, tessu jää kuuntelemaan mielellään lasten iloisia kiljahduksia. Varmasti soveltuu hyvin lapsiperheeseen. Makoilee mielellään sängyssä ja sohvakin on oikein mukava paikka.Ulkoillessa suositaan irrallaan olemista. Vinkuvat lelut ovat suosikkeja. Irtosikohan tästä mitään?
Hei!
Perheeseemme tuli n. puolitoista vuotta sitten ihastuttava berniuros. Vaikka koulutus jäi vähälle, koira oli mitä ihanin ja huomaavaisin. Sanoisin näin, että berni tarvitsee paljon tilaa liikkua, meillä koira sai kulkea pihalla vapaana, eikä koskaan karkaillut. Berni on hyvin lapsirakas, lasten ollessa ulkona, koira oli mukana vahtimassa heitä. Onnellisimmillaan koiramme oli silloin, kun koko perhe oli koolla, vaikka ruokapöydän äärellä ja koira sai makoilla lattialla meitä kaikkia silmällä pitäen. Bernimme oli hyvin huomionkipeä ja halutessaan huomiota, saattoi hyvin tulla ja tunkea jonkun perheenjäsenen kainaloon. Myös syliin koira tuli mielellään isosta koostaan riippumatta, varsinkin jos joku sattui istumaan lattialla. Koira totteli meitä esimerkillisesti, joskin omaa reviiriään puolusti välillä turhankin innokkaasti ajamalla ylimääräiset "taulukauppiaat" pois..
Kokemuksesta suosittelen berniä ihmisille, joilla on aikaa koiralle ja mahdollisuuksia tarjota koiralle sen mukainen kasvuympäristö. Ei isoa koiraa pieneen asuntoon.
Mutta sitten, isoja koiria kun bernit ovatkin, sairaudet ovat valitettavan yleisiä, berneillä esiintyy paljon syöpää sekä lonkkavikaisuutta.
Eikä odotettu elinikä ole kovin pitkä, kuten ei muillakaan isoilla koirilla.
Sen huomasi itse, kun koiransa menetti reilu viikko sitten suolitukokseen, joka oli mennyt pahasti kuolioon, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Vaiva, jonka näimme koiramme eteen, oli varmasti sen arvoista, sillä sen uskollisempaa ystävää tuskin koskaan löydän.
Onko kokemuksia urosbernin kastroinnista ? Miten vaikutti esim. joutavaan reviirin merkkaukseen, kuseksiiko vähemmän ? Netäs joutava vouhkaminen; sisään, ulos, sisään, ulos jne. ?? Luonne; rauhottuiko noin muuten, vieläkö hyppii, lekkuu, isottelee toisille koirille ? Loppuko isännyydenottoaikeet ? Missä iässä kastroitu ?
Meillä oli semmonen erittäin aktiivinen uros berni ja osittain huono käytöksinen. Siis veti ja väyhkäs ihan hirveästi ja oli ehkäpä myös seksuaalisesti yliaktiivinen. Mutta todella lempeä ja ystävällinen niin ihmisillekin kuin vieraille ja tutuille narttu ja uros koirille. Mutta sitten naapuriin muutti kasvattaja, jolla oli yli 8 narttua!! niin oli pakko viedä pallit miedän pojalta oli silloin kuusi vuotias. Kyllähän se rauhoittui todella paljon ja ruokahalu kasvoi ja vähän tuli painoa lisää, mikä ei tosin haitannut ollenkaan. Ei sen jälkeen viety paljon uroskoirien seuraan, ettei toiset olisi kiusannut. Mutta ei suhtautui muihin uroksiin kuitenkin yhtä asiallisesti kuin ennenkin.
En voi suositella ensimmäiseksi vaihtoehdoksi kastrointia, mutta meidän tapauksessa oli melkein pakko. Yritettiin tietysti muutakin, käytiin ongelmakoirien koulutuksessa, joka auttoi, mutta ei rauhoittanut tarpeeksi. Ja meidänkin uros oli jo niin vanha ja vanheni monta vuotta leikkauksen jälkeen. Näin jälkeen päin ajatellen ei se ehkä ollut kuitenkaan paras vaihtoehto, mutta ei huonokaan.
Rauhoittui kovasti ja kaikki meni muutenkin hyvin. Eipä kusta 100 kertaa takapihalle, kun koiria kulkee lähimaastossa. Vastaansanominen on vähentynyt. Vai vanhentaa kastrointi koiraa ? en ole kuullutkaan. Meillä on 3 vuotias koiruli.
Ilmoittaa terhakkaan vieraat kulkikat kyllä. Ei kasrtrointi haittaa itse koiraa. Miksi pitää palleja, jos ei näyttelyyn eikä jalostukseen. Oli kyllä tarkoitus, mutta kyynärnivel on viallinen. Ruoka-annoksia on opienennetty ja ravintokoostumusta myös. Hyvin voi ja on ihan iloinen poika.
Minulla on kohta kaksi vuotias berniuros. Meidän pojalla ollut todella paha murrosikä, eli on muutaman kerran "hyökännyt hampaat irvessä päälle". Mutta täytyy olla tiukkana. Meillä poika on todella huomion kipeä. Koko ajan pitäisi istua sylissä ja olla kainalossa. Yöllä tulee viereeni nukkumaan, vaikka luulisi, että sille tulee kuuma. Meillä aika kova vahtimaan, eli ei ihan kuka vaan pihalle tule. Sopii ihmiselle, joka pystyy olemaan koiransa kanssa. Berni haluaa olla kaikessa mukana. Minua seuraa sisällä joka paikkaan. Autoilua rakastaa yli kaiken. Lapsia tykkää pitää silmällä. On oikein olevinaan, kun saa vahtia niitä. Koirakoulussa kannattaa käydä, koska berni on suuri rotu. Se pitää pystyä hallitsemaan. Ikävä kyllä erittäin sairas rotu. Meilläkin on vähän nivelrikkoa etujaloissa. Täytyy toivoa, että ne nyt kestää, koska on nuori koira.
nuoren berniuroksen collieuroksen lisäksi. Pahin murkkuikä näkyy olevan takana päin, nyt enimmäkseen riehuu ulkona vanhemman koiran kanssa.
Erittäin utelias ja ystävällinen persoona, on meillä enemmänkin hälyttävänä vahtina. Lasten antaa kääriä vaikka rullalle ja siitä sitten vaikka vielä solmuun ja hauskaa on =)
Välillä aika jästipää, toisten koirien ohittaminen on vaikeaa (ei mikään remmirähjä, leikkimään vaan pitäisi päästä). Sisällä rauhallinen, luulee olevansa sylikoira. Kerran tai pari on kokeillut keikkauttaa tuon vanhemman pois "korkeammalta pallilta", mutta vanhempi on tehnyt varsin selväksi, ettei asemastaan vähällä luovu, niin siihen on bernin yritykset jääneet. Vaikka koira olisi vapaana, ei minnekään karkaa, seuraa nätisti vierellä.
Valitettavasti rotu on aika sairas ja huonolla ruokavaliolla kasvuiässä voi olla vaarallisia seuraamuksia. Kasvattaja on kyllä neuvonnut minua hyvin näissä asioissa =)
Meillä on kohta 10kk:n ikäinen bernipoika, joka on perheemme ensimmäinen koira. Asumme omakotitalossa ja lenkkipolut ovat lähellä. Koiruus sopeutui uuteen kotiinsa helposti, parin päivän syömättömyydellä. Sisäsiistiksi opettelu kesti melko pitkään, mutta nyt on ollut jo pari kuukautta takuuvarma.Ruoka on intohimo ja kaikki kelpaa tennissukasta alkaen.Saataville ei voi jättää mitään syötävää, koska se häviää heti kun silmä välttää. Erittäin ihmisystävällinen ja kaikkien muiden koirien kanssa on valmis leikkimään. Mutta vahtikoiraksi meidän höntistä ei ole; haukkuu tosi harvoin. Mielellään livahtaa naapurien pihoihin. Terve on ollut toistaiseksi, karva pitkä, kiiltä ja kihara selästä, häntä kuin pölyhuisku. Ruokaan menee n. 50€ kuussa (kuivapapanoita). Nukkuu kovalla lattialla sängyn vieressä ja tulee vain hetkeksi sänkyyn tai sohvalle. Yksin ei haluaisi olla yhtään ja tehnyt kaikenlaista pikkutuhoa mm. puhelinpiuha, nettipiuha ja kynttelikkö kaluttu sekä kirjoja ja valokuva-albumeja luettu.Tällä hetkellä painoa n. 40kg ja lisää tulee vielä n.15-20kg, jos isäänsä tulee. Koirakoulussa käydään, jotta saataisiin koira hallintaan luotettavasti ja isona asiat sujuisivat ihmisen johtajuudessa. Nyt poika on välillä täys pässi, eikä esim. tule sisälle pihalta, jos käsketään. Mutta aivan ihana tuholainen, jota ei enää annettaisi pois. Aivan loistava lenkkikaveri, joka nauttii vapaana juoksentelusta luonnossa.
meidän poika on 1,6v. ihana jästipää, joka haluaisi olla aina siellä missä muutkin ja mieluusti koko perhe pitäisi olla koossa. uroksen tapaan suuri ego ja itsepäinen joten paljon on tahtojen taistelua ollut. nyt alkaa helpottaa.ihana rotu mutta vaatii erittäin paljon omistautumista ja ei ole ulkokoira. ihmettelen miten koko voi vaihdella jopa kymmeniä kiloja. sekä edellinen bernimme että tämä nykyinen painavat, saavat painaa n. 40 kg.
Oman kokemuksen mukaan berni on ystävällinen, perheeseensä lujasti kiintyvä, helposti koulutettava koira. Kärsivällisyys riittää sekä lapsia että toisia räksyttäviä ja päällekäyviä koiria kohtaan. Se on fiksu ja oppii helposti, koska pitää herkuista.
kirjoitteli toiselle berneistä kyselijälle aika pitkän viestin meidän kokemuksistamme.Jos kiinnostaa niin mene katsomaan.Kirjoituksen aihe:Berninpaimenkoirista