kunnioitus

Olin muutama päivä sitten "kökkäjäisissä" ja siellä arvottiin. Nimi lappuun niin oli mukana arvonnassa.
Useat kirjoitti nimensä kauniilla koukeroisella käsialalla ja minä tekstasin mutta....arvaapas mitä?
Osaako nykyiset koululaiset lukea kumpaakaan? EI!
Kaksi poikaa nosteli lappuja toinen 11v ja nuorempi 8v. Nykyiset kirjaimet on NIIN pelkistettyjä,että ne suorastaan rumia. Pojat katseli meitä pitkään ja toinen sanoi:EIHÄN NUO OSAA EES KIRJOITTAA!

...kuitenkin vikaa?

Jos vaatii, että isovanhempia teititellään, niin kyllä ikää pitää olla kutakuinkin 100 vuotta. Muistan, että oma anoppini, s. 1898 kertoi teititelleensä vanhempiaan, jotka kuolivat 1950-luvulla. Omat lapsensa eivät heitä enää teititelleet, joten oli se outo tilanne, että tytär teititteli vanhempia, mutta tyttären lapset sinuttelivat.

Jos lapset sanovat, että lääkityksessäsi on vikaa, olisiko siinä vitsin poikasta yritetty vääntää?
Tilanteesta selviää, kun suuresti kunnioittaen kysyy neuvoa alaikäiseltä ja kertoo, kuinka outoja nämä nykypäivän kummalliset koneet ovat. Ja kiittelee, kuinka näppäriä lapset nykyisin ovatkaan.

On muuten niin, että lapsenlapsemme eivät enää ole nähneet höyryveturia, niin että kyllä näitä ihmeellisiä vekottimia on jokaisella sukupolvella.

Kyllä minunkin lapseni ja lapsenlapseni vitsailevat minun toilailuistani, mutta kun huumori on meillä sallittua ja itsekin sitä harrastan, niin sopu on ihan hyvä ja asia tulee yhdessä nauretuksi. Eivät he sitä ilkeyttään tee, vaan siksi että uskovat minun ymmärtävän jutun hyväntahtoiseksi vitsiksi, jota se onkin.
Minä itse olen sinutellut tädit ja sedät ja vanhemmat, ainoastaan anoppiani piti hänen määräyksestään puhutella kolmannessa persoonassa: Voisiko mummi tehdä sitä tai tätä, se oli mukamas kohteliaampaa. Olisin mieluummin vaikka teititellyt, kun se tuntui niin teennäiseltä.
Minusta sinuttelu on sitä paitsi lämpimämpää, läheisempää, en suurin surminkaan haluaisi, että minua teititeltäisiin perheen sisällä, kun en odota sitä ventovierailtakaan.