Muistelkaapa sitä musiikkia jota me kuunneltiin ja tanssittiin nuorena.
Sehän oli tunteellista rauhallista,Olavi Virtaa,Vieno Kekkosta YM.....tai tietenkin rokkia , zaivia ja jatzia,mutta nyt?
Musiikki on niin kovalla ja huuto karmeaa, siellä täytyy myös olla vaikka minkälaista tehostetta ja se pukeutuminen.
Vai olenko vain unohtanut .
Sehän oli tunteellista rauhallista,Olavi Virtaa,Vieno Kekkosta YM.....tai tietenkin rokkia , zaivia ja jatzia,mutta nyt?
Musiikki on niin kovalla ja huuto karmeaa, siellä täytyy myös olla vaikka minkälaista tehostetta ja se pukeutuminen.
Vai olenko vain unohtanut .
Vastaukset 20
Vanhimmat
silloi kauan sitten kuunneltiin lauantain toivottuja että tuliskos sieltä kaipuun kukkaa vaiko luona vanhan veräjän. Nämä ainakin on säilynyt muistoissani niiltä nuoruusajalta kun kesät oli kauniita ja lämpöisiä :))
musiikkia,Siionin lauluja kyllä,että aika vähän on mutta,
Dilaila, Kun vaaka kohtalon,
sun syömmeis mulle on,
Suklaasydän, Tyttöjen kanssa laulettiin,
Yksi haamu oli Marjaanan ovella, Olavinlinna.
Vaikka mitä tulee mieleen.
Harjoittelijan palkalla ei monia pukuja saanut,että kesä meni muutamalla kesämekolla.
Siskojen puvut ei käyneet kun olivat isoja ja leveitä.
Onneksi opin ompelemaan ,kangasta jos sai ostettua kaupasta uusi puku siitä vain päälle.
kun ukko osti radion.Meidän kylällä ei vielä ollut ja siitä kuulu niin huonosti että korva piti panna kiinni.
Ukko puisti nyrkkiä että hiljaa.Kuunteli uutisia ajoi mummun ulos kirnuamaan,kun se veisasi samalla.
Sodan aikana oli mummulassa ollut gramofoni lotilla kun ne hoitivat puhelin keskusta.
Toinen ukkini joka oli saarnamies kielsi sen soittamisen.Etelästä tulleet lotat ei ottaneet todesta.
Niin aukesi keskus huoneen ovi ja iso koivuhalko hakkasi gramafoonin hajalle.
Kaunista laulua meillä kuului kyllä kun monta äidin sisarusta lauloivat aina yhdessä.
sellaista kipaletta Bily Boy ja kuka oli esittajä ?
Muistaakseni Billy Boyn lauloivat yhdessä Olavi Virta ja Seija Lampila 50-luvulla.
Muuten kuuntelin Radio-Suomea äsken. Sieltä tuli Pentti Viherluodon Kaukainen Ystävä uutena sovituksena. Sen lauloi ennen Eero Väre ja se oli tango. Nyt sen lauloi Jussu Pöyhönen ja tango oli muuttunut beginiksi. Kuulosti tuoreelta, kun nykynuori sen esitti.
oli "Billy Boy" Kaj Lindin laulamana. Hän lauloi myös "Four Cats" yhtyeessä, joka oli hyvin suosittu. Mieleen tulee ainakin "Painu pois, Jack" ja "Putti putti".
Yksi oli varmaan Ann-Christinen. Se lienee englantilainen kansanlaulu.
http://www.contemplator.com/america/billyboy.html
Silloiset laitteet eivät pystyneet tuottamaan niin paljon volyymiä kuin nykyiset. Kyllähän sitä kaikin tavoin yritettiin, mutta kun laitteesta ei lähtenyt enmpää ääntä.
Stereot ja isot kaiuttimet kotikäyttöön tulivat vasta 60-luvulla.
Minä olisin halunnut kuunnella amerikkalaista musiikkia, mutta kun sitä ei ikinä kuullut radiosta. Minulla oli surkean huono levysoitin joitakin harvoja amerikkalaisia levyjä. Onneksi oli Radio Luxembourg, jossa soitetiin kansainvälistä pop-musiikkia. Se kuulemma kuului Lapissa paljon paremmin kuin etelässä. - Sitten tuli "meririosvoradio" Radio Nord. Se oli ruotsalainen radio, joka toimi laivassa kansainvälisillä vesillä Ruotsin rajojen ulkopuolella. Meillä päin kaikki kuuntelivat Radio Nordia, myös vanhempi väki. Se oli niin suosittu Suomessa, että siellä oli suomenkielisiä mainoksiakin.
Merirosvoradioita oli myös muualla. (Ruotsin etelärannikolla Radio Syd, Ison Britannian rannikolla niitä oli paljon.) On sekin ollut ahdasmielistä aikaa, kun vähän joka maassa säädettiin laki, jonka mukaan mainostaminen merirosvoradiossa on kielletty. Silloin uskottiin, että radion pitää olla valtion hallinnassa.
Mutta tuleekohan näistä kaikista nuorista vanhemmiten kuuroja?
Riippunee siitä, miten he musiikkiaan kuuntelevat. Tutkimuksen mukaan kaikkein vahingollisimmat laitteet ovat korvastereot ja autostereot. - Kerran, kun odotin bussia, niin noin viiden metrin päässä oli poika, jolla oli korvastereot. Saatoin hyvin kuulla musiikin. Siis ulkona, siis monen metrin päähän! Ajattelin kyllä silloin, että siinä on tuleva kuulovammainen.
Joskus kuulee, että autoissa on stereot niin lujalla, että ääni kantautuu kotiini, vaikka asun 50 metrin päässä kadusta.
Kauhukuvani onkin se, että kun olen vanhainkodissa, niin siellä on puolikuuroja ihmisiä, jotka huudattavat stereoitaan päivät pitkät.
Tinnitus on lisääntynyt viime vuosina paljon ihan nuorienkin ihmisten parissa. Se on parantumaton vaiva. - Minusta on aivan kummallista, että kun mennään rock-konserttiin, niin on oltava korvatulpat. Niitä myydään paikan päällä, mutta tottuneilla kävijöillä on omat jo valmiiksi mukana.
Ei meidän ikäluokkamme nuoruudessa ollut mitään tietoa korvatulpista saati sitä, että teini-ikäiset olisivat osanneet vertailla ei merkkejä ja tyyppejä keskenään.
Minulta on ravintola melu särkenyt korvat.
Olin vuosia töissä ravintoloissa missä "toosat"
huutu tosi kovaa,kunnes tuli laki melu tasosta.
kauhulla olen seurannut nuosia jotka käyttää
korvalappu stereoita.
Kyllä vanhempana tietävät.
soittoa ollenkaan.Kylpylässä olin lähellä diskoa en voinut nukkua tuntui että se jumputus meni läpi minusta.
Samoin ravintolassa en saata olla jos on lujalla äänentoistolaitteet.
Siksi kartan sellaisia kun laiva jossa joutuu melun keskelle. Eikä pääse pois.
Tottuisi siihen jos olisi pakko olla.
...sellaisessa hotellissa, joka oli puoliympyrän muotoinen. Kaikkien huoneiden ikkunat olivat Genetsaretin järven suuntaan. Keskellä tätä puoliympyrää oli sitten pyöreä disko. Siellä päin ei ole mitään desibelirajoituksia. Oli kesä, ja diskon ikkunat olivat tietysti auki. Huoneiden ikkunat olivat muovia. Ei ollut niin minkäänlaista äänieristystä. Disko jatkoi klo neljään aamulla. Siinä hotellissa taatusti kukaan ei nukkunut ennen neljää.
Istanbulissa kävin ulkoilmakonsertissa, jossa äänentoisto oli niin kovaa, että aina joskus yhä vielä oikea korvani on aamuisin kipeä, ja joskus herään siihen, että se soi niin lujaa, että soiminen ylitää unen. Jouduin lähtemään kesken pois. En kertakaikkiaan kestänyt sitä kamalaa melua. Silloin en vielä ymmärtänyt, että konsertteihin pitää varata korvatulpat. Oikea korvani oli äänentoistolaitteisiin päin. Vaikka painoin kättä korvalleni koko ajan, niin kyllä se ilmeisesti vaurioitui siinä metelissä.
muistui mieleeni veljeni soittoharrastus 40-luvulla. Hän soitti tanssiorkesterissa klarinettia, saxofonia ja oli myös laulusolistina. Sotien jälkeen nuotteja oli vaikea saada. Pojat olivat innokkaita ja lahjakkaita musisoijia. He kuuntelivat kansainvälisiä radioita: BBC, Radio Luxembourg, merirosvoradiot jne. ( Nuo nimet muistan ainakin veljeni maininneen. ) Korvakuulolta tekivät sovituksia ja harjoittelivat. Orkesteri oli hyvin suosittu, kun se soitti kansainvälistä tanssimusiikkia. Ilman radiota se ei olisi ollut mahdollista.
Radio olikin hyvin tärkeällä sijalla musiikin kuuntelussa. Lyhyiltä aalloilta sai korviinsa maailman musiikkia: jazzia, soulia, blusia ja lattareita. Yleisradiossa soitettiin paljon saksalaisia (Katerina Valente, Peter Aleksander) ja italialaisia iskelmiä, joista sitten tehtiin kotimaiset sovitukset. Oli myös mahtavia viihdeorkestereita, joiden soittamat monet kipaleet jääneet ikivihreinä soimaan. Muistatteko Paul Mauriarin viihdeorkesterin (Love is blue). Entäs trumpettitaituri Eddie Calvert ja hänen soittamansa kappaleet Cherry pink and apple blosson white ja Summertime.
on jäänyt mieleeni volyymitasosta, jota lähdimme
pakoon hotelliin. Asuimme Aurinkomatkojen hyvässä hotellissa, jossa oli ilmastointikin. Kyllä helpotti.
Israelissa ei ranta-asuminen ole ollenkaan niin arvostettua kuin meillä täällä Suomessa.
laulupaikoissa ainakin meillä,on mahdottoman kovalla ääni.Viimeviikolla olimme sellaisessa laulamassa vain synkkärien vuoksi.Oli niin paksu savu vaikka tupakaa ei saisi polttaa.Kaikilla tupakka hampaissa kurkkua karvasteli kun savusaunassa.
Mutta kun laulaa halusi niin piti kärsiä.Niin mahdoton melu ja tappelukin siinä sivussa,ihan kun olisi mennyt lännen saluunaan.
Ilta Sknssissa lauloin ja Ruhtinaan viulun ja vielä muita.Kaveritkin lauloi.Kyllä vaatteet haisi tupakalle kotona.
Missähän se tupakkalaki viipyy.
Innolla etsin tietoa vanhanajan musiikista. Koitan hakea vanhoja kappaleita 40-50 ja 60 luvulta, jotta voisin viihdyttää vanhainkotimme vanhuksia heidän aikansa musiikilla ja pitää muistelutuokion.
Olin iloinen löytäessäni kyseisen keskustelun, mutta...Täällähän on täysin poikettu aiheesta. Sanon, että jos nuoret ovat ilkeitä, kamalia melutoosia niin katsokaa peiliin. Tuli ihan paha mieli, kun tarkoituksena tässä keskustelussa oli ilmeisesti muistella oman aikanne musiikkia. Vaan onpa kääntynyt jälleen nuorten haukkumiseen...
Itse olen vasta 23 vuotias sairaanhoitaja ja elämää siis varsin vähän nähnyt..Mutta suvaitsevuutta olen saanut kasvatuksessani kylliksi. Osaan arvostaa ja kunnioittaa vanhempia ihmisiä, mutta joskus olisi mukavaa jos vanhemmat ihmiset kunnioittaisivat myös nuorempiaan. Ei voi odottaa hyvää kohtelua meiltä nuorilta, jos takaisin saa räkäisyn päin naamaa ja haukut.
Koittakaa säilyttää muistot menneistä ajoista, mutta muistakaa myös, että maailma kulkee eteenpäin. Kyllä tekin olette olleet oman aikanne eteenpäinviejiä ja tuskin silloin teitä vanhemmat ihmiset ovat hyväksyneet kaikkia tekojanne ja kuuntelemaanne musiikkia.
Suvaitaan siis kaikki toisiamme niin nuoret kuin vanhatkin. Toivon että muistelisitte menneitä, jotta me nuoret voisimme niistä oppia ja hyödyntää juuri esim. työssämme.
Aurinkoista kesää kaikille!
Tervehdys,
ja olen aivan samaa mieltä kanssasi. Mikäli tarvitset lisäinfoa hyvistä soittokelpoisista levyistä, ota yhteyttä. Valikoima ei nykyään ole hirvittävän suuri CD-puolella, mutta jonkinlaista suuntaa osaan kyllä ehdottaa.