Helv säälittävä

Jos joku voisi saada oscarin kieroutuneesta mielestä - se olisin minä. Saanen esitellä tilanteeni (*kumartaa):

Olen ollut 3 vuotta , nyt siis viimeistä, samassa oppilaitoksessa. Huomasin tämmöisen tyypin (jätkän) joka käy samaa koulua. Ensin en sen enempää katsonut sitä, olihan se namu (kiva hymy ja ollaan molemmat niitä ei-niin-normaalin-oloisia-nuoria), mutta jotenkin tuntui että se vilkuili mua. Mä olin tottunut jo tuijotteluun (ei-niin-normaali...) joten en vastannut niihin. Eihän kaikki tytöt voi ymmärtää vihjailua...

1. vuoden päättyessä se oli ilmeisesti kiinnostunut musta. Sain sen tietää 2. vuoden alussa ja ihastuin. Se oli silloin jo unohtanut mut.

Toisen vuoden haikailin ja unohdin sen. Nyt kun koulu alkaa loppua ja kavereitakaan ei tulevaisuudessa ehkä näekään, sain taas herätyksen. Jotain tapahtui ja ihastuin syvemmin sen hymyyn - niin lämmin ja aito. Kun nyt jotain höpistiin.

Ja ongelma nyt on se etten halua pilata sen elämää jollain säälittävällä "mä oon ihastunut suhun"-jutulla. Kuka täysjärkinen ei tulisi vaivaantuneeksi tollasesta tunnustuksesta? Ensi vuonna en tiedä missä se opiskelee tai muuta , ja mä kai saisin unohtaa sen rauhassa, mut en tiedä haluanko...
Mä vaan pelkään että menetän järkeni ja itsehillintäni sen vieressä.

!!Antakaa joku armolaukaus tai siunaus. !!
2597
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Sun kannattais kavereiden kautta pyytää sen numeroo.Sitten voisit tekstailla sille ja sanoo et kuka oot ja pyytää ulos...
Ainakin mun kannalta se toimi,ja nyt me sitten tekstaillaan ja ollaan mesessä.Sitten saat tietää millainen se oikeesti on.

Onnea ja menestystä!!!!XD

Äänestä

Tollanen selvittämäton ihastus on kaikista pahin. Se jää aina mietityttämään. Niin turhauttavaa.

Mutta jos mulle tulis, vaikka abi vuonna, joku tyttö sanomaan että se on ihastunu muhun (varsinkin jos oisin siitä ollu kiinnostunu aikasemmin), niin olisin kyllä iki-onnellinen. Jopa vaikka aikaa ei olis enää kauheesti koska muutatte ehkä erilleen eri paikkakunnille jne..

Mutta todellakin sinuna kertoisin tunteistani ja on parempi olla onnellinen ees vähän aikaa kun ei ollenkaan, eikös? Ja aattele nyt miten sä varmasti kierit illalla aina vaan sängyssä ja aattelet sitä. Eikö ois vaan parempi antaa tunteitten viedä?

Ja vaikka teille ehkä on tulossa ero niin voittehan te silti olla vielä yhteydessä ihan vaan oikeesti ystävinä, kun kunnollisia sellasia on aika harvassa. Ja vaikka se tyyppi seurustelis niin sano sille miten koukussa oot. Hei, etsä tollaseslla sen elämää pilaa, päinvastoin. Varsinkin jos ootte noin ei-niin-normaalin-oloisia-nuoria.

Tää on vaan mun mielipide, mutta oon sentään poika että tiedän mistä puhun. Mutta elä vaan sano että sä rakastat sitä suoraan, puhu vaikka ihastuksesta, koska sellanen voi ehkä vähän ahistaa JOS ette tunne toisianne kovin. Tosin sain tekstistä sellasen kuvan että ootte kumminkin jonkin sortin väleissä joten kerro sille vaikka kasvotusten joku ilta että sinä välität hänestä kovasti ja sit siitä jotain. Sulla on hei tosi helppoa tolleen.

Toivottavasti teet oikein etkä jää pelkäämään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


just se kirjoitti:

Jos joku voisi saada oscarin kieroutuneesta mielestä - se olisin minä. Saanen esitellä tilanteeni (*kumartaa):

Olen ollut 3 vuotta , nyt siis viimeistä, samassa oppilaitoksessa. Huomasin tämmöisen tyypin (jätkän) joka käy samaa koulua. Ensin en sen enempää katsonut sitä, olihan se namu (kiva hymy ja ollaan molemmat niitä ei-niin-normaalin-oloisia-nuoria), mutta jotenkin tuntui että se vilkuili mua. Mä olin tottunut jo tuijotteluun (ei-niin-normaali...) joten en vastannut niihin. Eihän kaikki tytöt voi ymmärtää vihjailua...

1. vuoden päättyessä se oli ilmeisesti kiinnostunut musta. Sain sen tietää 2. vuoden alussa ja ihastuin. Se oli silloin jo unohtanut mut.

Toisen vuoden haikailin ja unohdin sen. Nyt kun koulu alkaa loppua ja kavereitakaan ei tulevaisuudessa ehkä näekään, sain taas herätyksen. Jotain tapahtui ja ihastuin syvemmin sen hymyyn - niin lämmin ja aito. Kun nyt jotain höpistiin.

Ja ongelma nyt on se etten halua pilata sen elämää jollain säälittävällä "mä oon ihastunut suhun"-jutulla. Kuka täysjärkinen ei tulisi vaivaantuneeksi tollasesta tunnustuksesta? Ensi vuonna en tiedä missä se opiskelee tai muuta , ja mä kai saisin unohtaa sen rauhassa, mut en tiedä haluanko...
Mä vaan pelkään että menetän järkeni ja itsehillintäni sen vieressä.

!!Antakaa joku armolaukaus tai siunaus. !!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu