Alkupuhe: Pahus kun kone kaatui, ja piti aloittaa uudestaan tämän osan kirjoittamisen. Muuten olisin lähettänyt tämän tarinan tänne jo eilen.
Varoitus: Tämä tarina on tooosi pitkä.
- Huh... vihdoinkin ollaan perillä.
John, ja Sneasel olivat päässeet viimeinkin Virdian-cityyn pitkän matkan jälkeen. Nyt he istuivat sohvalla nälkäisenä. Eräs tarjoilia tuli, ja sanoi:
- Tässä tilaamanne ranskalaiset, ja Ilta-sanomat lehden.
- Anna Ilta-sanomat Sneaselille luettavaksi.
John vastasi.
Tarjoilia ojensi Sneaselille lehden.
- Sneasel. (Kiitos.)
Vastasi Sneasel.
John söi rauhassa ranskalaisia, kun yhtäkkiä Sneaselin ilme muuttui kummalliseksi.
John kysyi:
- Mitä nyt Sneasel? Menikö ranskalainen väärään kurkkuun?
Sneasel ojensi lehden, ja nyt John myös kauhistui.
Lehdessä luki näin:
"John niminen poika on etsintä-kuulutettu. Marko niminen mies syyttää Johnia törkeästä Pokemon varkaudesta. Kaikki kannossa asuvat asukkaat puolustavat kuitenkin häntä, eivätkä usko hänen tehneen rikosta. Siitä huolimatta Marko, sekä poliisit etsivät häntä. Etsinnät on aloitettu Virdian-cityssä. Etsintään on lähetetty kuuluisa salaperäinen salapoliisi, jonka nimeä ei tiedetä. Poliisi lupaa Johnin kiinniottamisesta palkkioksi miljoona euroa."
- Virdian-cityssä? Nyt aletaan toimia!!
John sanoi.
- Sneasel Sneasel. (Ulkona on täynnä poliiseja.)
Sneasel sanoi.
- Ärrrr... mihin nyt mennään?
John murahti.
- Sneasel Sneasel Snea.. (Mennään viemärin kautta.)
Sneasel keksi.
Ja niin he siis kävelivät viemärissä.
- Snea! Sneasel Sneasel. (Yäk! Täällä on likaista.)
Sneasel valitti.
- Älä muuta sano.
John vastasi.
John näki, kuinka Grimereitä meni ohitse, ja kaksi Rattataa tappelevan tölkki-purkista.
Yhtäkkiä joku kylmä ääni sanoi:
- Hei! Minä kuulen askeleen ääniä.
John säikähti kauheasti.
- Sneasel Sneasel. (Se on varmaan se salapoliisi.)
Kylmä ääni jatkoi:
- Ette voi piiloutua.
Nyt John lähti juoksemaan pakoon Sneasel perässään.
John näki kuinka pelottava varjo lähestyi häntä. Yhtäkkiä eteen tuli tikapuut, jotka johtivat ylös viemäristä. John lähti kiipeämään ylös viemäristä. Siirrettyään viemärin kannen pois tieltä John lähti juoksemaan Sneasel vieressään kävely kadulle. John kuuli salapoliisin huutavan: - Matkaan Poke-pallo! Yhtäkkiä John kaatui juostessaan. John kompuroi nopeasti itsensä ylös, mutta nyt hän liukastui banaanin-kuoreeseen. – Mitä ihmettä tämä on olevinaan? Nyt salapoliisi oli kiipeämässä ylös viemäristä. Yhtäkkiä joku tyttö sanoi jonkun talon ikkunasta:
- Hei. Käytä sitä sinun ensimmäistä pyydystämääsi Pokemonia.
John tuijotti tyttöä, mutta sanoi:
- Hyvä on.
John heitti Poke-pallon matkaan, missä hänen outo Pokemoninsa piileskeli. Ja ihme. Nyt se suostui tulemaan pallosta.
- Mikä tuo otus oikein on?
John kysyi Pokedexiltä, mutta sekään ei tiennyt. (Kuva Pokesta sivulla: http://www.pojo.com/pokedex/AdvancePokemon/Jig.html)
Yhtäkkiä John huomasi salapoliisin juoksevan häntä kohti käsiraudan kanssa. Voi, miten tyhmä hän olikaan, kun hän oli unohtanut hänet. John huusi:
- Okei. Käytä Sand Attackia salapoliisiin.
Otus käytti Sand Attackia, eikä salapoliisi nähnyt enää mitään, kun hänellä oli hiekkaa silmissä.
- Sneasel, Sneasel. (Mennään tuohon taloon piiloon.)
Sanoi Sneasel hermostuneella äänellä.
Se oli eri talo, missä tyttö oli. John vilkaisi ikkunaan missä hän oli. Nyt hän oli poissa.
- Sneasel! (Tule nyt!)
Sanoi Sneasel kurkistaen oven takaa. Otuskin oli jos siellä.
- Tullaan, tullaan.
John juoksi sisälle, ja paiskasi oven kiinni perässään.
– Tämän minä vielä kostan Markolle.
John murisi. Nyt kaikki kuuntelivat hiljaa.
- Minne hän katosi?
John kuuli salapoliisin sanovan. Sitten tuli taas hiljaista. Luultavasti hän etsi Johnia. Lopulta askeleet kuuluivat poispäin. John kuuli vielä hänen sanovan:
- Jospa hän meni Pallet Towniin?
Kun askeleen äänet häipyivät, John sanoi:
- Apua! Jos ne menee minun kotiini, niin sitten ne huomaa minun huoneeni. Ja siitä äitini joutuu vankilaan minun takiani! Missä on puhelin?
John kauhistui. Otus osoitti pöydässä makaavaa puhelinta, johon John syöksyi sen kimppuun salaman-nopeasti.
John näppäili koti-numeronsa nopeasti, ja alkoi odottelemaan, että avaisi puhelimen. Sitten kuului äidin tuttu ääni luurista:
- Anna.
- John täällä äiti. Minulla on kiireistä asiaa.
- Älä huolestu. Kyllä minä tiedän, että he ovat tulossa tänne.
Anna vastasi, kuin osaisi lukea Johnin ajatuksia.
- Mistä sinä tiesit, äiti?
John ihmetteli.
- Televisiossa kerrottiin.
Äiti vastasi.
- Me tässä olemme muuranneet umpeen huoneesi, ettei poliisit huomaa.
Äiti jatkoi vielä.
- No hyvä. Muuta asiaa minulla ei ollutkaan.
John sanoi hymyillen.
- Hei! Älä vielä sulje puhelinta!
Kuului Professori Oakin ääni.
- Hei Oak. Mitä nyt on hätänä?
John kysyi.
- Minulla on sinulle tärkeää asiaa.
Oak sanoi.
- Sateliittini kertoi, että olet napannut tuntemattoman Pokemonin. Toivoisin, että kutsut sitä piikiksi tästä lähtien.
- Hyvä on Professori.
John lupasi.
- No niin. Nähdään taas!
Oak sanoi, ja sulki puhelimen. Ja niin John lähti jatkamaan matkaan tyytväisenä kohti Virdianin metsää.
JATKUU…
Varoitus: Tämä tarina on tooosi pitkä.
- Huh... vihdoinkin ollaan perillä.
John, ja Sneasel olivat päässeet viimeinkin Virdian-cityyn pitkän matkan jälkeen. Nyt he istuivat sohvalla nälkäisenä. Eräs tarjoilia tuli, ja sanoi:
- Tässä tilaamanne ranskalaiset, ja Ilta-sanomat lehden.
- Anna Ilta-sanomat Sneaselille luettavaksi.
John vastasi.
Tarjoilia ojensi Sneaselille lehden.
- Sneasel. (Kiitos.)
Vastasi Sneasel.
John söi rauhassa ranskalaisia, kun yhtäkkiä Sneaselin ilme muuttui kummalliseksi.
John kysyi:
- Mitä nyt Sneasel? Menikö ranskalainen väärään kurkkuun?
Sneasel ojensi lehden, ja nyt John myös kauhistui.
Lehdessä luki näin:
"John niminen poika on etsintä-kuulutettu. Marko niminen mies syyttää Johnia törkeästä Pokemon varkaudesta. Kaikki kannossa asuvat asukkaat puolustavat kuitenkin häntä, eivätkä usko hänen tehneen rikosta. Siitä huolimatta Marko, sekä poliisit etsivät häntä. Etsinnät on aloitettu Virdian-cityssä. Etsintään on lähetetty kuuluisa salaperäinen salapoliisi, jonka nimeä ei tiedetä. Poliisi lupaa Johnin kiinniottamisesta palkkioksi miljoona euroa."
- Virdian-cityssä? Nyt aletaan toimia!!
John sanoi.
- Sneasel Sneasel. (Ulkona on täynnä poliiseja.)
Sneasel sanoi.
- Ärrrr... mihin nyt mennään?
John murahti.
- Sneasel Sneasel Snea.. (Mennään viemärin kautta.)
Sneasel keksi.
Ja niin he siis kävelivät viemärissä.
- Snea! Sneasel Sneasel. (Yäk! Täällä on likaista.)
Sneasel valitti.
- Älä muuta sano.
John vastasi.
John näki, kuinka Grimereitä meni ohitse, ja kaksi Rattataa tappelevan tölkki-purkista.
Yhtäkkiä joku kylmä ääni sanoi:
- Hei! Minä kuulen askeleen ääniä.
John säikähti kauheasti.
- Sneasel Sneasel. (Se on varmaan se salapoliisi.)
Kylmä ääni jatkoi:
- Ette voi piiloutua.
Nyt John lähti juoksemaan pakoon Sneasel perässään.
John näki kuinka pelottava varjo lähestyi häntä. Yhtäkkiä eteen tuli tikapuut, jotka johtivat ylös viemäristä. John lähti kiipeämään ylös viemäristä. Siirrettyään viemärin kannen pois tieltä John lähti juoksemaan Sneasel vieressään kävely kadulle. John kuuli salapoliisin huutavan: - Matkaan Poke-pallo! Yhtäkkiä John kaatui juostessaan. John kompuroi nopeasti itsensä ylös, mutta nyt hän liukastui banaanin-kuoreeseen. – Mitä ihmettä tämä on olevinaan? Nyt salapoliisi oli kiipeämässä ylös viemäristä. Yhtäkkiä joku tyttö sanoi jonkun talon ikkunasta:
- Hei. Käytä sitä sinun ensimmäistä pyydystämääsi Pokemonia.
John tuijotti tyttöä, mutta sanoi:
- Hyvä on.
John heitti Poke-pallon matkaan, missä hänen outo Pokemoninsa piileskeli. Ja ihme. Nyt se suostui tulemaan pallosta.
- Mikä tuo otus oikein on?
John kysyi Pokedexiltä, mutta sekään ei tiennyt. (Kuva Pokesta sivulla: http://www.pojo.com/pokedex/AdvancePokemon/Jig.html)
Yhtäkkiä John huomasi salapoliisin juoksevan häntä kohti käsiraudan kanssa. Voi, miten tyhmä hän olikaan, kun hän oli unohtanut hänet. John huusi:
- Okei. Käytä Sand Attackia salapoliisiin.
Otus käytti Sand Attackia, eikä salapoliisi nähnyt enää mitään, kun hänellä oli hiekkaa silmissä.
- Sneasel, Sneasel. (Mennään tuohon taloon piiloon.)
Sanoi Sneasel hermostuneella äänellä.
Se oli eri talo, missä tyttö oli. John vilkaisi ikkunaan missä hän oli. Nyt hän oli poissa.
- Sneasel! (Tule nyt!)
Sanoi Sneasel kurkistaen oven takaa. Otuskin oli jos siellä.
- Tullaan, tullaan.
John juoksi sisälle, ja paiskasi oven kiinni perässään.
– Tämän minä vielä kostan Markolle.
John murisi. Nyt kaikki kuuntelivat hiljaa.
- Minne hän katosi?
John kuuli salapoliisin sanovan. Sitten tuli taas hiljaista. Luultavasti hän etsi Johnia. Lopulta askeleet kuuluivat poispäin. John kuuli vielä hänen sanovan:
- Jospa hän meni Pallet Towniin?
Kun askeleen äänet häipyivät, John sanoi:
- Apua! Jos ne menee minun kotiini, niin sitten ne huomaa minun huoneeni. Ja siitä äitini joutuu vankilaan minun takiani! Missä on puhelin?
John kauhistui. Otus osoitti pöydässä makaavaa puhelinta, johon John syöksyi sen kimppuun salaman-nopeasti.
John näppäili koti-numeronsa nopeasti, ja alkoi odottelemaan, että avaisi puhelimen. Sitten kuului äidin tuttu ääni luurista:
- Anna.
- John täällä äiti. Minulla on kiireistä asiaa.
- Älä huolestu. Kyllä minä tiedän, että he ovat tulossa tänne.
Anna vastasi, kuin osaisi lukea Johnin ajatuksia.
- Mistä sinä tiesit, äiti?
John ihmetteli.
- Televisiossa kerrottiin.
Äiti vastasi.
- Me tässä olemme muuranneet umpeen huoneesi, ettei poliisit huomaa.
Äiti jatkoi vielä.
- No hyvä. Muuta asiaa minulla ei ollutkaan.
John sanoi hymyillen.
- Hei! Älä vielä sulje puhelinta!
Kuului Professori Oakin ääni.
- Hei Oak. Mitä nyt on hätänä?
John kysyi.
- Minulla on sinulle tärkeää asiaa.
Oak sanoi.
- Sateliittini kertoi, että olet napannut tuntemattoman Pokemonin. Toivoisin, että kutsut sitä piikiksi tästä lähtien.
- Hyvä on Professori.
John lupasi.
- No niin. Nähdään taas!
Oak sanoi, ja sulki puhelimen. Ja niin John lähti jatkamaan matkaan tyytväisenä kohti Virdianin metsää.
JATKUU…
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koska Tää jatkuu?
hyvä hyvä jatka lisää!!!!!