Istun yksin hiljaa ja kuuntelen
sateen ropinaa ikkunapeltiin
ja aamutuimaan näin totean sen
taas syksyä kohti mentiin.
Putoaa pilvien kyyneleet
itkien mennyttä kesää
myrskytuuli soi nurkissa valittaen
ovat linnutkin ilman pesää.
Ovat kuihtuneet kukat nurmikon
ruoho kellasttuu voimasta kylmän
tämä tuttua jokaiselle on
merkkkinä päättyvän kesän.
Pian puut lehtensä värikkäät
maan pinnalle, alas heittää
hetki vielä ja lumi valkoinen
maan martaisen vaippaansa peittää.
sateen ropinaa ikkunapeltiin
ja aamutuimaan näin totean sen
taas syksyä kohti mentiin.
Putoaa pilvien kyyneleet
itkien mennyttä kesää
myrskytuuli soi nurkissa valittaen
ovat linnutkin ilman pesää.
Ovat kuihtuneet kukat nurmikon
ruoho kellasttuu voimasta kylmän
tämä tuttua jokaiselle on
merkkkinä päättyvän kesän.
Pian puut lehtensä värikkäät
maan pinnalle, alas heittää
hetki vielä ja lumi valkoinen
maan martaisen vaippaansa peittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Runosi on hyvä,sinussa on ainesta,jos olet tuon itse sepittänyt ja vaikka et olisikkaan,niin silti on,vain sielukas ihminen kirjoittaa tuolaista.
Kaikkea hyvää sinulle!
T.Tuikku
En ole koskaan ainakaan tietoisesti lainannut muiden tekstejä, en tätäkään. Kiitos ystävällisestä kommentista. Saa nähdä, onko 55 :lla runon ystäviä tai -kirjoittajia.
Runosi oli kaunis, mutta miksi syksyyn aina liitetään ikävä ja kyyneleet? Sadehan antaa tarpeellista kosteutta maalle ja vettä kaivoihin, talven varalle. Linnut löytävät pesän kaukomailta ja tuulikin voi laulaa unilauluja luonnolle, joka on menossa nukkumaan, vaikka elämää on hämmästyttävän paljon talvellakin.
Ruoho kellastuu, koska se on väsynyt ja tahtoo levätä ja kerätä voimia uutta kesää varten..
Ehkä syksy nähdään surullisena, koska sitä usein verrataan elämän päättymiseen, mutta sehän ei lopu syksylläkään, on vain erilaista siis ihmiselämäkin.
Miksi kirjoitan sinulle näin, koska tunnuit jotenkin surulliselta ja tietenkin on hetkiä jolloin katsoo ikkunasta haikein silmin ja toivoisi olevansa vielä siellä jossain elämän keväässä, vaikka toisaalta nämä päivät nyt kun keski-ikä on tosiasia ovat olleet parhaita, kunhan vain saa olla terveenä.
Itsekin tykkään kirjoitella kaikenlaista ja siksi ymmärrän miten nautittavaa on pukea ajatuksiaan paperille ja tänne meidänkin iloksemme, kirjoita lisää!
En minä syksyä mihinkään suruasuun halua pukea, kunhan tunnnelmoin. Onhan niin, että suurimmassa ilossakin itketään. Jos olisin runoilija niin varmaan sanoisin tällaista taiteilijan oikeudeksi. Runomittakin vaatii osansa. Olen kokenut, että apeassa mielentilassa runo syntyy helpommin, se vain "valuu paperille".
kuten sanoit, että apeassa mielentilassa syntyy helposti tunnelmakuvaa. Sisin on ikäänkuin avoin ovi, josta on helppo pullauttaa tekstiä maailmaan, ei ole kummoisiakaan synnytystuskia :)
Ja tottakai taiteilijalla on oikeutensa ja minunkin ajatukseni olivat vain sen hetken tunnelmia, mitkä runostasi syntyivät eli aika paljon sait päässäni ajatusvirtaa syntymään muutamalla rivillä:))
Luin jostain, että runon kirjoittaminen ei ole mielipiteen ilmaisua. Se on kuin laulu, joka kohoaa vuotavasta haavasta tai hymyileviltä huulilta. Ajatuksesi "runon valumisesta" paperille oli mielestäni osuvasti sanottu. "Valumisrunoja" odottelen ainakin minä mielenkiinnolla lisää. - Kiitos Syksystä!
kuulin eilen Sävelradiosta. Tuota, tuota - tänäänhän on lauantai, mutta en minä ainakaan mitään eroa perjantaihin verrattuna huomaa. Mitähän se säveradion kuuluttaja oikein tarkoitti...?
Kaitsu alias Ruuneperi?
oli lukea sinun runosi,oli kun ihme ,että satuin selaamaan noita vanhempia viestejä.Toivoisin,että joskus itsellänikin "kukkis"tuo runosuoni,mutta se menee aina"överiksi"kun alan kirjoittamaan.Siitä ei tahdo loppua tullakaan.Jään odottamaan uusia runojasi.