Näin kävi. Olo on jotenkin tyhjä. Kerroin siitä tytölle, joka oli minuun ihastunut. Ja minä häneen, mutta en seksuaalisesti. Se tuli hänelle kuin nyrkinisku, luulen niin. Olo on suoraansanoen surkea. Mutta jälkikäteen ajatellen oli hyvä että kerroin sen hänelle suoraan, enkä alkanut tekosyitä keksimään. Mutta silti... Kertokaa nyt muutkin kokemuksianne. Kiitos.
tulin pois
kaapista
61721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teit oikean ja rohkean teon. Olo on varmasti tyhjä, mutta varmaan kevyempi kuitenkin. Jos pystyt tytölle selittämään, että välität hänestä tavallasi silti, aina parempi. Rehellisyys on oikeampaa kuin epätietoisuus ja tekosyyt. Juuri niin kuin sanoitkin.
Miten se tyttö suhtautui siihen kun kerroit olevasi homo? Itse olen suunnitellut myös tulevani ulos kaapista, tosin se jolle kertoisin, on eräs ystäväni ja mies (tiettävästi kuitenkin hetero, tai mistäpä tietäisin, ei ole ikinä seurustellut). Pelottaa vaan hemmetisti jos se pelästyy ja ystävyytemme on mennyttä, kamalasti kavereita minulla ei ole... ystäväni on kyllä ymmärtäväinen eikä millään tavalla rasistinen mutta silti vähän arvelluttaa.
Paljastukseni tuli ainakin yllätyksenä, ei ollut osannut odottaa että tuollaista sanoisin. Oli ymmärtäväinen. Hän kertoi, että olisi tukenani aina. Ja kunnioitti sitä, että kerroin hänelle totuuden. Mutta tuntuu, että se vaivaa häntä. Ehkä se vaatii vain aikaa...
kai tänne saa heteronaisetkin kirjoittaa... ystäväni kertoi minulle 10 vuotta sitten, että on lesbo. tämä oli täysin yllättävää ja pienen hetken hiukan järkyttävää, mutta ystävyytemme kannalta välttämätöntä. se, että hän salasi osan elämästään vaikutti minusta siltä, että hän valehtelee ja on epäluotettava, enkä ymmärtänyt hänen salailuaan, ennenkuin hän kertoi syyn. kun hän kertoi minulle asiasta, meistä tuli paremmat ystävät ja edelleen hän on paras ystäväni. hän kertoi asian viime hetkellä ja ystävyytemme olisi varmasti loppunut, ellen olisi saanut selitystä hänen käytökselleen.
aina ei voi kertoa perheelleen tai työkavereilleen, mutta kyllä ystävälle täytyy voida kertoa. mikä ystävä sellainen on, joka ei asiaa hyväksy.
asiaa kuitenkin helpottanee tässä se, että me olemme naisia. homofobisia miehiä on mielestäni enemmän kuin naisia. olen saanut kommentteja heteromiehiltä, että enkö pelkää hänen yrittävän iskeä minua. järjetöntä ja lapsellista ajatuksen juoksua, kun olemme kuitenkin aikuisia (jopa yli keski-ikäisiä) ihmisiä.
ystäväni on sanonut, että hänen elämänsä vaikeimmat päätökset ovat aina olleet niitä, kenelle kertoa ja kehen luottaa. hänen ammattinsa tekee tästä asiasta vieläpä "normaalia" vaikeamman. kukaan ei voine kuitenkaan elää niin, ettei ole ketään, kenellä voi purkaa tunteitaan, vaikkapa sitten eron sattuessa tai muuten kriiseillessä.
Niin - miksi pilaat muuten hyvän viestisi unohtamalla, tai jostain käsittämättömästä syystä tahallisesti jättämällä käyttämättä lauseuden alussa isoja kirjaimia kuten kuuluu -jopa n e t i s s ä k i n .
Tuollainen viesti vain jotenkin masentaa, vaikka se muuten olisi kuinka asiallinen.
Ja kun Sinä et ole ainut. Mistä tämä "muoti" ja miksi?
Kirjoitusvirheet voi antaa aina anteeksi, mutta ei tämäntapaista erityisoikeutta.
niiden isojen kirjaimien käyttö muka on viestin sanoman kannalta?
Asiat tärkeysjärjestykseen! Juuri sinunlaisesi turhista asioista nipottajat pilaavat keskustelujen ilmapiirin. Jokainen kirjoittaa omalla tavallaan, ja jos sitä et pysty hyväksymään niin kannattaa silloin mieluummin pysyä poissa täältä.