moi! tää ei ole mikään rakkaus tarina, tai vastaava. tää on jo aika iso ongelma mulle, ongelma, josta mä en ole voinut puhua kellekään, ongelma, josta en voi puhua yksinkertaisesti.
tosiaan ennen kun rupesin seurustelee vakavasti nykyisen tyttöystäväni kanssa, kirjoitin sähköpostia, yhen toisen tytön kanssa, aika kauankin, vaikka asuttiin aluksi samassa kaupungissa, ei nähty, enkä mä kaivannut sitä silloin. pikku hiljaa ajan myötä rupesin kaipaamaan sen ihmisen kasvoja, vaikka tiesinkin siitä aika paljon. ei kauaa menny kun vaihettiin puhelin numeroita ja siitä ne laskut kasvo. meili kaveri joutui muuttamaan opiskelu paikan perässä kauaksi. jatkettiin txt ja puheluiden kanssa. puhuttiin monta tuntia päivässä, välillä tosi useaan otteeseekin. meillä oli hauskaa, ja juttua riitti. puhuttiin kaikesta, ja se oli mulle uutta. ensimmäistä kertaa elämässäni mä luotin johonkin, ja pystyin juttelemaan ihan mistä vain. aina kun kaveri oli samassa kaupungissa vierailemassa, kirjoitettiin meilejä, ja tätä samaa rumpaa jatku kauan. puheluita, txt ja meilejä. sit tuli tauko. ei kuuultu kuukausiin toisista mitään. ikävä tuli, molemmin puolin. en antanut periksi, ja oisin txt vaan, en kuitenkaan tehnyt sitä. rupesin seurustelee nykyisen tyttöystäväni kanssa. ja pari kuukautta sen jälkeen. mä txt kaverille, epävarmana tunteistani. ja tyttöystävä tiesi siitä. juteltiin kaveri ihastuksen kanssa, taidettiin pari meiliäkin kirjoittaa, kun jo sovittiin että nähdään ekaa kertaa!!!!! tapaaminen oli jtn uskomatonta, mä en unohda sitä koskaan. syytän itseäni siitä kauheesti, vaikka loppu päätöksen tein minä. syytän siis siitä, ja muuttelen mielessäni sitä tapaamista, että miten oisin voinut antaa itsestäni "vahvemman" kuvan tai juttelemalla enemmän tai jtn. olin tosi hiljainen ja ujo, mutta sellanen mä olin silloin. mä ehkä annoin mun tälle meili kaveri ihastus tytölle, liian varman kuvan mun "tilanteesta". tunteistani mä olin varma, halusin tän kaveri tytön ja olin valmistautunut jättää tyttöystäväni. kun hetki tuli, että kaveri ihastus soitti, ja kysy mun tunteista, mä menin aivan shokkiin/lukkoon. en saanut yhtäkään pihausta suustani. tyttöystäväni oli mun luona silloin, ja hän sai kauhean itku -suuttumus kohtauksen, rupes huutaa kauheasti. mä olin aivan sekasin. sisin sano, että soitan myöhemmin ja tavataan ihastus kaverin kanssa. mutta ääni sanoi, että jatkan tyttöystäväni kanssa. ja niin tapahtui. en halunut ihastus kaveria jättää kokonaan, ja tyttöystävä sanoi sillon että voin pitää sen kaverina, mutta loppujen lopuksi, oli ehtona, että "karkotan" ihastus kaverin kokonaan elämästäni, ja niin tapahtui. nyt en ole varmaan vuoteen kuullut tästä ihastus kaveristani. ja hän on koko ajan mielessä. aamulla kun herään, muistan hänet ja illalla kun menen nukkumaan muistelen. siis koko tän "erossa" olon ajan!!! mä tuun tätä menoa hulluksi. olen yrittänyt jäljittää puhelin numeroa, asuin paikkaa, osoitetta, meili osoitetta ihan mitä vain, mutta tuloksetta. tänään lähetin meiliä viimeisemmän kerran ihastukselleni, sain äskön viestin, että ei mennyt perille/ettei osoite ole käytössä. mä itkin. mä en tiedä mikä mut saa käyttäytyy näin? miksi en puhu asiasta? miksi roikun tässä suhteessa, nykyiseni kanssa, jonka kanssa tulee pian 2 v täyteen, ollaan menossa kihloihin, asutaan yhdessä, ja meillä on yhteisiä lemmikkejä. remontoitu kämppä, ja vaikka mitä. mä en ymmärrä itseäni, että annan tän kaiken tapahtua, miksi en pääse irti tästä suhteesta. tää on vain jotain liika hyvää mulle, jotain mitä en ansaitse. ajattelen vain tätä mun ihastusta, ja toivon että näen sen vielä joskus, tai saan numeron tai ihan mitä vain. mä oon hulluna tähän ihastukseen, vaikka en tiedä missä se edes on, tai seurusteleeko, tai onko hengissä!!!miksi olen antanut mennä tän elämäni tähän jamaan, miksi? kun mä haluun ihastukseni. miksi tuhlaan jonkun muun elämää, tähän että haikailen muun perään. miksi?
annanko asian olla? jatkanko tyttöystäväni kanssa täydellistä elämää? mulla siis on tyttöystäväni kanssa kaikkea. rakastan häntä, haluan jopa elää hänen kanssa. joten onko tää kaveri ihastus vain jotain haikailua? että en ole pystynyt selvittää tätä tilannetta loppuun, ja sen takia tunteet on jäänyt. mutta miksi tunteet vain voimistuu, vaikka en kuule kaverista mtn. ihmeellistä tää ihmisen tunne sekoilut. joten auttakaa mua hyvät ihmiset!!!!!onko tää normaalia!!! kaikki vähä pitoisemmatkin asiat julki, ja kertokaa mulle ulkopuolisina mitä teen!!!miten te näättä tilanteeni!!! kaikille suuri kiitos ja kumarrus, jos pääsitte lukemaan tähän asti! :) kiitos ja oli hienoa jakaa asia teidän kanssa! helpotti kummasti. huokaus. auttakaa! kertokaa mielipiteenne, kiitos!
tosiaan ennen kun rupesin seurustelee vakavasti nykyisen tyttöystäväni kanssa, kirjoitin sähköpostia, yhen toisen tytön kanssa, aika kauankin, vaikka asuttiin aluksi samassa kaupungissa, ei nähty, enkä mä kaivannut sitä silloin. pikku hiljaa ajan myötä rupesin kaipaamaan sen ihmisen kasvoja, vaikka tiesinkin siitä aika paljon. ei kauaa menny kun vaihettiin puhelin numeroita ja siitä ne laskut kasvo. meili kaveri joutui muuttamaan opiskelu paikan perässä kauaksi. jatkettiin txt ja puheluiden kanssa. puhuttiin monta tuntia päivässä, välillä tosi useaan otteeseekin. meillä oli hauskaa, ja juttua riitti. puhuttiin kaikesta, ja se oli mulle uutta. ensimmäistä kertaa elämässäni mä luotin johonkin, ja pystyin juttelemaan ihan mistä vain. aina kun kaveri oli samassa kaupungissa vierailemassa, kirjoitettiin meilejä, ja tätä samaa rumpaa jatku kauan. puheluita, txt ja meilejä. sit tuli tauko. ei kuuultu kuukausiin toisista mitään. ikävä tuli, molemmin puolin. en antanut periksi, ja oisin txt vaan, en kuitenkaan tehnyt sitä. rupesin seurustelee nykyisen tyttöystäväni kanssa. ja pari kuukautta sen jälkeen. mä txt kaverille, epävarmana tunteistani. ja tyttöystävä tiesi siitä. juteltiin kaveri ihastuksen kanssa, taidettiin pari meiliäkin kirjoittaa, kun jo sovittiin että nähdään ekaa kertaa!!!!! tapaaminen oli jtn uskomatonta, mä en unohda sitä koskaan. syytän itseäni siitä kauheesti, vaikka loppu päätöksen tein minä. syytän siis siitä, ja muuttelen mielessäni sitä tapaamista, että miten oisin voinut antaa itsestäni "vahvemman" kuvan tai juttelemalla enemmän tai jtn. olin tosi hiljainen ja ujo, mutta sellanen mä olin silloin. mä ehkä annoin mun tälle meili kaveri ihastus tytölle, liian varman kuvan mun "tilanteesta". tunteistani mä olin varma, halusin tän kaveri tytön ja olin valmistautunut jättää tyttöystäväni. kun hetki tuli, että kaveri ihastus soitti, ja kysy mun tunteista, mä menin aivan shokkiin/lukkoon. en saanut yhtäkään pihausta suustani. tyttöystäväni oli mun luona silloin, ja hän sai kauhean itku -suuttumus kohtauksen, rupes huutaa kauheasti. mä olin aivan sekasin. sisin sano, että soitan myöhemmin ja tavataan ihastus kaverin kanssa. mutta ääni sanoi, että jatkan tyttöystäväni kanssa. ja niin tapahtui. en halunut ihastus kaveria jättää kokonaan, ja tyttöystävä sanoi sillon että voin pitää sen kaverina, mutta loppujen lopuksi, oli ehtona, että "karkotan" ihastus kaverin kokonaan elämästäni, ja niin tapahtui. nyt en ole varmaan vuoteen kuullut tästä ihastus kaveristani. ja hän on koko ajan mielessä. aamulla kun herään, muistan hänet ja illalla kun menen nukkumaan muistelen. siis koko tän "erossa" olon ajan!!! mä tuun tätä menoa hulluksi. olen yrittänyt jäljittää puhelin numeroa, asuin paikkaa, osoitetta, meili osoitetta ihan mitä vain, mutta tuloksetta. tänään lähetin meiliä viimeisemmän kerran ihastukselleni, sain äskön viestin, että ei mennyt perille/ettei osoite ole käytössä. mä itkin. mä en tiedä mikä mut saa käyttäytyy näin? miksi en puhu asiasta? miksi roikun tässä suhteessa, nykyiseni kanssa, jonka kanssa tulee pian 2 v täyteen, ollaan menossa kihloihin, asutaan yhdessä, ja meillä on yhteisiä lemmikkejä. remontoitu kämppä, ja vaikka mitä. mä en ymmärrä itseäni, että annan tän kaiken tapahtua, miksi en pääse irti tästä suhteesta. tää on vain jotain liika hyvää mulle, jotain mitä en ansaitse. ajattelen vain tätä mun ihastusta, ja toivon että näen sen vielä joskus, tai saan numeron tai ihan mitä vain. mä oon hulluna tähän ihastukseen, vaikka en tiedä missä se edes on, tai seurusteleeko, tai onko hengissä!!!miksi olen antanut mennä tän elämäni tähän jamaan, miksi? kun mä haluun ihastukseni. miksi tuhlaan jonkun muun elämää, tähän että haikailen muun perään. miksi?
annanko asian olla? jatkanko tyttöystäväni kanssa täydellistä elämää? mulla siis on tyttöystäväni kanssa kaikkea. rakastan häntä, haluan jopa elää hänen kanssa. joten onko tää kaveri ihastus vain jotain haikailua? että en ole pystynyt selvittää tätä tilannetta loppuun, ja sen takia tunteet on jäänyt. mutta miksi tunteet vain voimistuu, vaikka en kuule kaverista mtn. ihmeellistä tää ihmisen tunne sekoilut. joten auttakaa mua hyvät ihmiset!!!!!onko tää normaalia!!! kaikki vähä pitoisemmatkin asiat julki, ja kertokaa mulle ulkopuolisina mitä teen!!!miten te näättä tilanteeni!!! kaikille suuri kiitos ja kumarrus, jos pääsitte lukemaan tähän asti! :) kiitos ja oli hienoa jakaa asia teidän kanssa! helpotti kummasti. huokaus. auttakaa! kertokaa mielipiteenne, kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa. Jos toimit reilusti kerrot tyttöystävällesi koko totuuden. Ilmiselvästi sinulla on suurempia tunteita jotain muuta kohtaan. Ei ole itseäsi eikä tyttöystävääsi kohtaan reilua jatkaa tota hullua kulissia.
Suhteessa voi tulla ja mennä pienen pieniä ihastumisia, mutta sinun tilanteesi on kestänyt hieman liian pitkään. Olet tehnyt valintoja, mutta tyttöystäväsi ei tiedä niistä. Olet pettänyt hänet jo, ja minusta sinun tulisi kertoa tilanteesta REHELLISESTI hänelle. Hän kuvittelee elävänsä onnellisessa suhteessa. Mikä vääryys häntä kohtaan. Hän ansaitsee parempaa.
Voimia sinulle tehdä se mikä on oikein.
Olen ihan samaa mieltä! Kerro heti tuo kaikki tyttöystävällesi. Siun tarvii ottaa selvää asiasta, mitä elämältäsi haluat. Koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta siun tarvii kertoa tyttöystävällesi että hän voi tehdä omat ratkaisunsa. Niin se homma etenee=)
nyt jonkin pakkomielteen perään jo pitkäaikaisesta suhteesta. Tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ja tunteista kertomista kyllä kannatan minäkin. Kirjoittajahan on jo keskustellutkin jossakin vaiheessa osasta sisäisestä myrskystään tyttöystävänsä kanssa, joka selvästi näkyy rakastavan kirjoittajaa.
Vaikuttaa siltä, että tuosta ihastuksesta on tullut pakkomielle, selvitettävä asia, jonka hallintaan kirjoittaja pyrkii. Jossakin vaiheessa varmasti tulee selvyys omassa mielessä ja käytännössä ja reaalielämä tulee valituksi. Todennäköisesti ihastuskin on tahollaan niin tehnyt. Eihän hän vaikuta olevan kiinnostunut ja tavoitettavissa koska on katoamistempun tehnyt.
on haikaillut toisen perään, niin kyllä aika huonolta näyttää suhteen tulevaisuus. Minusta ei ole enää kysymys pakkomielteestä, vaan siitä, että pelkkää elää yksin, ottaa riskejä ja elää ennemmin valheessa ja vain tyydyttävässä suhteessa.
En kuitenkaan tuomitse; kuten jo aiemmin sanoin, olen saman läpikäynyt.
mitenkään vaikea.
Jos tämä sinun katoamistempun tehnyt ihminen olisi sinun tavoitettavissa sun ei olisi niin tuskainen olo. Sä olet vähän draamaqueen. Haluatko sä ajatella että olet nyt menettänyt suuren rakkauden vai oletko ajatellut että tämä on mennyt elämässä eteenpäin ja se mitä teillä olikin, on nyt ohi.
Katso sun suhdetta nykyisen ja mieti mitä jos hän lähtisi.
Musta sä olet yli-idolisoinut suhteesi tähän toiseen koska sulla on jokin este miksi et voisi saada tuota samaa sun nykyisen kanssa.
Olisiko syytä ensin selvittää mitä sulla nyt on ja katsoa sen mitä se sisältää ja sitten vasta heittäytyä helpon kadonnuttruelove- tunteen pariin.
mutta selvää kannattaa ottaa ja jutella tyttöystävänsä kanssa tilanteesta. Voihan olla että koko tilanne laukeaa kun saat juteltua asiat halki. Helppoa se ei tule olemaan. Mutta ei sellasta elämää olekkaan...
Miksi ihmeessä riutua ja haikailla jonkin katoamistemppuja tekevän ihmisillä leikkijän perään?!! Pelkuruuden merkki siltä ihastukselta ensin piirittää ja olla ihastuttavana. Helppoahan se on suhteilla etänä ja silloin kun titää toisen olevan varattu. Sillioin on hyvä peruste lopettaa juuri sillä hetkellä kuin itseä sattuu huvittamaan lopettaa leikki. Kun saa toisen ihastumisesta ja tunteista tarpeekseen. Voi paeta paikalta jäljettömiin, pitää yhteyttä silloin tällöin kun kaipaa taas jonkin leikiteltävissä olevan ihmisen tunteita peliin omaan leikkikehäänsä. Ja taas häipyä kun väsyy tai tulee muita kiireitä. Ehkä omia seurustelukuvioita, elämää omissa ympyröissä. Vastuutonta omaan napaan tuijotusta. Jolla voi sekoittaa peluriin kiintyvien ihmisten ja heidän rakkaittensa tunteet, elämää.
Ärsyttää kun ihmiset ei ymmärrä kappalejaon tärkeyttä. Tollasta pötköä ei viitsi lukea erkkikään!
Häpeä!
jos "ihastuksesi" yleensäkään haluaisi olla tekemisissä kanssasi, olla elämäsi ihminen, niin kai hänellä olisi aikaa sinulle. Kai hän olisi sen osoittanut sinulle jo aikoja sitten ja olisi tavoitettavissa. Haluatko vain paeta vastuuta nykyisestä suhteestasi epätodelliseen mielesi tuottamaan haavemaailmaan jota pyörität ja kieputat. Jatka tyttöystäväsi kanssa elämäänne jossa teillä tuntuu olevan eteenpäin menon maku. Niin varmaan muutkin ovat tehneet tahoillaan.
Joo. voi olla että iha´stus on jatkanut elämäänsä. tuskin olis muuten tavoitettamattomissa. uskonpa - ja olenpa itse kokenut että liiian usein ihmiset vain leikkii toisen tunteilla (VARSINKIN LESBOT). ensin toimitaan niin et toinen rakastuu ja sit kadotaan, lempataan tms. joo joo...
mutta Jos sä oikeesti haluut sen löytää - se löytyy väestörekisterin kautta. maksaa vähän mut jos niin kauheesti sitä kaipaat niin sielt saat osoitteet kyl.
Mut jos mitään "oikeeta" ei ollut niin kannattaako rikkoa oikeeta suhdetta? mutta jos oikeesti mietit toista joka päivä petät itseäsi ja seurustelukumppaniasi pahoin. lopeta nykyinen suhde.
SELVITÄ AJATUKSESI YKSIN ja etsi sitten se ihastus käsiisi TAI palaa sitten seuruselukumppanisi luo. mutta valitse vain toinen, ole siihen tyytyväinen ja onnelinen äläkä kadu.
Ihminen ei osaa arvostaa aina sitä mitä sil on ennen kuin sen menettää.
olen itse rakastanut aikoinani naista (heteroa) jota en koskaan saanut - myöhemmin vuosien kuluessa kumpikin muututtiin, enää en osaisi kuvitella mitään hänen kanssaan. enkä kaipaa häntä enään. törmäämme kerran kahdessa vuodessa kavereina, siin kaikki.
minulla on uusi elämä. hänellä omansa. selvitä ajatuksiasi yksin. älä hypi suhteesta toiseen. Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisellapuolella.
tsemppiä
t:lepakko7
tässä oli paljon asiaa. kiitos sulle. mä olen nytten miettimis matkalla, noin 300km päässä tyttöystävästäni. olen täällä viikon, ja mietin elämääni ja tulevaisuutta.
olen jo pitkään ollut sitä mieltä, etten tyttöystäväni kanssa lopeta suhdetta. mä rakastan häntä, ja meillä on tulevaisuus. meillä on kaikkea yhdessä koettuu ja yhteistä.
meillä on selvä jako kotona, toinen siivoo ja toinen kokkaa yms. miksi rikkoisin sellaista, missä haluan elää?ja missä on se tulevaisuus?
uskon etten tartte mun ihastusta enään, vaikka se kulkee mun mielessä hyvällä tavalla. olen lopettanut jäljennyksen ja aijon hyvin mielin palata kotiin, missä mua ymmärretään ja musta välitetään.
kaikkea hyvää :)
olet jo rikkonut sen ja pettänyt sen rakkauden jonka jaat tyttöystäväsi kera.
Sä riuduit ikävästä ja ties mistä toisen naisen perään, ja nyt kun hän on hävinnyt, sä päätät pitää sen mikä sulla on.
Sä olet lopettanut jäljennyksen ja palaat kotiin ja luulet että asiat jatkaa kulkuaan hyvin ja onnellisena?
Lykkyä sille harhakuvitelmalle.
Joo. voi olla että iha´stus on jatkanut elämäänsä. tuskin olis muuten tavoitettamattomissa. uskonpa - ja olenpa itse kokenut että liiian usein ihmiset vain leikkii toisen tunteilla (VARSINKIN LESBOT). ensin toimitaan niin et toinen rakastuu ja sit kadotaan, lempataan tms. joo joo...
mutta Jos sä oikeesti haluut sen löytää - se löytyy väestörekisterin kautta. maksaa vähän mut jos niin kauheesti sitä kaipaat niin sielt saat osoitteet kyl.
Mut jos mitään "oikeeta" ei ollut niin kannattaako rikkoa oikeeta suhdetta? mutta jos oikeesti mietit toista joka päivä petät itseäsi ja seurustelukumppaniasi pahoin. lopeta nykyinen suhde.
SELVITÄ AJATUKSESI YKSIN ja etsi sitten se ihastus käsiisi TAI palaa sitten seuruselukumppanisi luo. mutta valitse vain toinen, ole siihen tyytyväinen ja onnelinen äläkä kadu.
Ihminen ei osaa arvostaa aina sitä mitä sil on ennen kuin sen menettää.
olen itse rakastanut aikoinani naista (heteroa) jota en koskaan saanut - myöhemmin vuosien kuluessa kumpikin muututtiin, enää en osaisi kuvitella mitään hänen kanssaan. enkä kaipaa häntä enään. törmäämme kerran kahdessa vuodessa kavereina, siin kaikki.
minulla on uusi elämä. hänellä omansa. selvitä ajatuksiasi yksin. älä hypi suhteesta toiseen. Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisellapuolella.
tsemppiä
t:lepakko7
jo kaksi vuotta jatkunut suhde sellaisena mitä kirjoittaja kertoo siihen kuuluvan tulevaisuudensuunnitelmineen kaikkineen ole mielestäsi jotain "oikeeta"? Voiko sen ja tyttöystävän siinä pesuveden mukana lempata sivuun sen nimissä että lähtee selvittämään ajatukset yksin. Kai siinäkin jotakin peruuttamatonta voi tapahtua. Onko enää mahdollista kuten sanot "palata seurustelukumppanisi luo". Voihan se nykyinen puoliso ottaa lemppaamisen hänen tunteillaan leikkimisenä.
Vastuuta naiset! Oisko mitenkään mahdollista jotenkin yrittää huomata mikä on totta ja mikä on vain mielikuvituksen leikkiä siihen saakka kunnes sen saa ja alkaa kyllästyä saamaansa.
toista pistämään suhteensa piloille. Seikkailua ja salailua lisää vaan. Joo joo, voihan laittaa vaikka poliisit etsimään itselleen kaikin puolin tyydyttävän deitin tai kaikki eksät vaikka kiven alta.
Kuka jakelisi neuvoja säilyttämään hyvän suhteen nykyiseen tyttöystävään.
aivan noin neuvoisin minäkin. Kannattaa ensin selvittää soitolla väestörekisteriin kadonneen ihastuksesi osoite yms. ettet hyppää tyhjän päälle. Sitten lemppaat nykysuhteesi ja voit selvittää ajatuksesi ja kaiken muunkin yksin. Voihan käydä että pari vuotta tuota raukkamaisuuttasi riittää sinua rakastavalle tyttöystävällesi ja hän ehtii ensin. Sit vaan kyselemään ihastuksesi kuulumisia ja piirittämään häntä. Tuskin hän on unohtanut sinua tai kovin vakavissaan ryhtynyt elämään jonkun toisen kanssa. Ehkä leikkinyt vaan kuten sinulla aikaisemmin kun kiinnostui sinusta aloitettuasi seurustella tyttökaverisi kanssa.
kanssa todellinen elämä yhdessä on mahdollista.
Hänen kuka katosi vai hänen kuka katselee tuota kaikkea kanssasi yhä.
sen meilifrenditxtihastuksesi kanssa molemmat vai sinäkö vain?!!!!!
olen "valintani" tehnyt ja aijon palata kotiin, mun "perheeni" pariin ja jatkaa onnellista elämää rakkaani kanssa.
kyllä mä ihastukseni unohdan, en ehkä ihan kokonaan koskaan, mutta haaveilut sen perään on turhia, ei mulla ois tulevaisuutta sen kanssa, tai sit jos ois, niin ankeeta ois. (ehkä, kuka tietää)
mutta tää keskustelu on ohi, mun osalta. saattehan te väitellä ja kirjoittaa tietty omia kommentteja lisää, oli kiva lukea ;)
kiitos teille! ja kaikkea hyvää, elämään!