Mitä mieltä Hemingwayn Vanhus ja meri kirjasta? Itse en keksinyt mitä loistavaa siinä on vaikka eihän se tietenkään huono ole. Mitä muita hemingwayn kirjoja suosittelette?
Hemingway
Kala
192993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
se on kiva kirja
Ja aurinko nousee... Parasta Hemingway`ta
Myöskin elokuvana, ohjaus Henry King.
Edellisten lisäksi kannattaa lukea myös romaani Kenelle Kellot Soivat sekä novellikokoelma 49 Ensimmäistä Kertomusta.
Toinen mainitsemasi kirja on nimeltään Ensimmäiset 49 kertomusta.
Suomen kielessä ei panna isoa kirjainta jokaisen sanan alkuun. Turhaa amerikkalaista hapatusta yrittää tunkea niitä jokaiseen otsikkoon ja nimekkeeseen kielestä riippumatta.
Afrikan vihreät kunnaat suom. Tauno Tainio
Ensimmäiset 49 kertomusta suom. Kalevi Nyytäjä
Ja aurinko nousee suom. Jouko Linturi
Joen yli puiden siimekseen suom. Tauno Tainio
Jäähyväiset aseille suom. Veikko Polameri
Kenelle kellot soivat suom. Tauno Tainio
Kilimandsaron lumet suom. Kristiina Kivivuori & Jouko Linturi
Kirjava satama suom. Toini Aaltonen
Kuolema iltapäivällä suom. Tauno Tainio
Käärme paratiisissa suom. Liisa Ryömä
Nick Adamsin tarina suom. Juhani Jaskari
Nuoruuteni Pariisi suom. Jouko Linturi
Saaret ja virta suom. Juhani Jaskari
Totta aamunkoitteessa suom. Kalevi Nyytäjä
Täyttä elämää suom. Veikko Polameri, Pentti Polameri ja Jouko Linturi
Vaarallinen kesä suom. Pentti Isomursu
Vanhus ja meri suom. Tauno Tainio
Sanopa muuta. Luin teoksen nyt uudelleen palattuani Kuubasta, mutta en vieläkään ymmärtänyt, mikä siitä tekee Nobelin arvoisen. Toki kertomus oli kaunis karuudessaan, meren kuvauksessaan ja vanhuksen elämän kuvauksessa, mutta ei siinä mitään "elämää suurempaa" ollut. Toivottavasti joku asiasta paremmin perillä oleva voisi kommentoida, että mikä siinä niin ihmeellistä sitten on?
kannattaa yrittää kurkistaa hieman pintaa syvemmälle. miettiä esim. kirjan teemaa..
Laita lista kirjoista, joissa kuvataan jotain "elämää suurempaa", ettei tartte kirjastosta lainata aina näitä iänikuisia ernesthemingwayta!
Hemingwayn Vanhus ja meri on varmasti kaikkien aikojen paras kirja. Se on lämmin, inhimillinen ja elämänmyönteinen kuvaus tärkeistä asioista, joihin ei lukeudu valheellinen ylpeys tai menneet saavutukset. Ne, jotka lyttäävät kirjan, eivät ole yleensä lukeneet kuin sen "juonta", joka ei todellakaan ole tämän Nobel-kirjan pointti. Juonen metsästäjille voin suositella dekkareita tai hengästyttävää toimintaa, Vanhus ja meri on tarkoitettu niille, jotka haluavat lukea elämästä.
kyllä se on mun mielestä aina ollut hiukan yliarvostettu. Ihan hieno kertomus, mutta ei kyllä nobelin arvoinen. En tarkoita, että nobelin arvoisen kirjan täytyisi olla paksu teos kansanmurhista tms. jne. Mutta ei mielestäni mitenkään ... erikoinenkaan ollut ?
Teosta muuten olen kyllä kirjaston suurkuluttaja. Mutta ..Arvelen olisko se ..
Se elämää suurempi juttu,että kun on saanut nimeä,mainetta niin ei se anti niin kaksista tarvitse ollakkaan sitten enää.
Sama kuin Picassolla.... !(Joka oli todella viisas ja nero aikaansa edellä!.)
En itse niitä tauluja seinilleni halua ! Ne kuvat.. ? Mutta nimi maksaa. Ja siksi niitä halutaan ostaa.
Harmi vain ,ettei häntäkään arvostettu elinaikanaan....Aika köyhää oli hänen elämänsä rahallisesti.
Olet niin oikeassa. Ne jotka väittävät, ettei siitä kirjasta ole miksikään eikä se ole Nobelin arvoinen ovat väärässä. Se on syvällinen kertomus, joka pitää tulkita pään sisällä samalla kun lukee, eikä keskittyä liikaa siihen mitä tapahtuu, vaan miten tapahtuu ja miten kerrotaan...
Lue Vanhus ja meri jos olet kiinnostunut elämästä ja unelmista, älä jos haet seikkailuja tai jotakin ällistyttävää.
Äidinkielen opettajaani lainatakseni;"Se, miten sanotaan on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan."
"Vanhus ja meri" on teos joka on kirjoitettu pisteeksi Nobel-iin päälle. Hemppa oli kirjoitellut 20-luvulta lähtien ja täytti kaikki kriteerit: oli "edistyksellinen" ja vasemmistolainen, taiteellinen, boheemi ja kierrellyt Espanjan sisällissodassakin Madridin hotelleja. Mutta filosofinen syvällisyys, eksistentialistinen elämänkatsomus, kaiken katoavan vertauskuvallisuus, sitä puuttui ja niin "Vanhus ja meri" syntyi. Ja sitten tärppäsi!
Steinbeck teki saman perässä ja kirjoitti "Helmen", niin syvällisen, vertauskuvallisen ja -ah!- inhimillisyydessään traagisen! Taas lautakunta innostui ja Nobel tuli.
Eivät kaikki Nobelia varten kirjaillut paperikasat silti palkintoa saaneet. Katolinen oikeistolainen Graham Greene esimerkiksi yritti nuolla kommunismiakin maailmaa syleilevässä "Inhimillisessä tekijässä" mutta niin vain kävi että GG joutui lähtemään tuonelle ilman pottia.
Hemingwayn teokset, mm. Kenelle kellot soivat, ovat lukukokemuksena ristiriitaisia. Monesti olen huomannut, että pitkät, polveilevat, joskus jankkaavatkin vuoropuhelut alkavat puuduttamaan lukuhetkellä, mutta jälkikäteen ne nousevat askarruttamaan mieltä.
Kirja alkaa:
"Hän oli vanha mies ja kalasteli yksinään soutuveneellä Golfvirrassa."
Eikös ole yksinkertainen lause. Ihan simppeli. Kuka tahansa voisi kirjoittaa tuollaisen? Vai soisiko sittenkään?
Joskus olen käynyt tuota lausetta läpi ja laskeskellut montako asiaa tuossa kerrotaan.
1. Tarina kerrotaan kolmannessa persoonassa. (Hän oli...)
2. Tarinan päähenkilön sukupuoli. (mies)
3.Tarinan päähenkilön ikä. (vanha)
4.Tarinan päähenkilön ammatti. (kalasteli)
5.Tarinan päähenkilön sosiaaliset suhteet. (yksinään)
6.Tarinan päähenkilön varallisuusaste. (soutuvene, ei esim jahti)
7. Tarina myös sijoitetaan maantieteellisesti. (Golfvirta)
Tehkää lisäksi koe: antakaa jonkun kirjaa tuntemattoman lukea ensimmäinen lause ja kysykää millainen tarina on luvassa. Kukaan ei vastaa, että hauska tai onnellinen. eli
8. tyylilaji tulee myös selväksi. (tragedia)
Mielelläni kuulen keksiikö joku lisää.
Myönnän kyllä, että kirjasta puuttuu Hemingwayn varhaisteosten vauhti ja jännitys, eikä erotiikkaakaan ole kuten esim "Kilimandsaron lumissa". Se on nimenomaan "piste nobelin ii:n päällä". Hieno kirja, jonka voi lukea ihan kalajuttuna. Tai sitten esim. tarinana siitä miten McCarthy:n amerikka alkoi vainota vanhaa mestaria ja repi hänen elämäntyönsä riekaleiksi.
Hemingwaytahan syytettiin kommunistiksi hänen aikaisempien teostensa takia. Esim "Jäähyväiset aseille" ja "Kenelle kellot soivat". Lisäksi samat "arvostelijat" syyttivät häntä moraalittomaksi elostelijaksi esim "Kirjavan sataman" ja "Kilimandsaron lumien" takia. (ihan vain muutaman esimerkin mainitakseni)
"Vanhus ja meri" voidaan myös lukea kuvauksena vanhenevasta kirjailijasta joka ei enää pysty tuomaan tarinaansa kokonaisena ja ehjänä meidän luettavaksemme.
Tai kirja voidaan lukea "Kirjavan sataman" rinnakkaisteoksena. Siinä kirjassahan Harry Morganin viimeiset sanat ovat: "Yksin ei mies voi mitään. Ei kukaan yksin voi." Ehkä Hemingway tahtoi vielä tässä kirjassaan tuoda esiin tuon ajatuksen. Että "yksin ei voi".
Hemingwayn tuotantohan kertoo valtaosin -jos sen niin lukee- yksinäisistä sankareista jotka yrittävät ja epäonnistuvat, koska eivät pysty tai voi pyytää muilta apua.
Mierlestäni "Vanhus ja meri" on hyvän, mutta elämäänsä ja yhteiskuntaansa pettyneen kirjailijan viimeinen merkittävä teos.
Vanhus ja meri- kirjassa on kaikki se, mitä kirjalta saattaa toivoa. Sen lukeminen vie toiseen paikkaan, se saa ihmisen tajuamaan mikä elämässä on oikeasti tärkeää, se saa tuntemaan.
Hemingway pystyy muutamlla näennäisen yksinkertaisella lauseella siihen, mihin me muut käytämme koko elämämme.
Jos joku kalasteli niin hän ei ollut ammatiltaan kalastaja vaan harrasti kalastusta. Mitenkähän käännetty? Pitäisi katsoa alkuperäinen teksti. Ehkäpä oli kuitenkin eläkkeelle jäänyt kalastaja. Siitä on jo pitkä aika kun luin kirjan - aika nuorena. Voi olla ettei oikein avautunut silloin. Määrättyjä kirjoja ei kannatakaan lukea liian nuorena.
Ei tuohon aikaan edes Suomessa, eikä varsinkaan Kuuban kaltaisissa kehitysmaissa mitään eläkkeitä maksettu, vaan töitä tehtiin kuolemaan asti tai jos oltiin raihnaisia, lapset elättivät taikka lapsettomina kerjättiin (Suomessa kunnat sentään pyrkivät auttamaan).
Vanhuksesta eli nykykatsannossa eläkeikäisestä miehestä tuossa tosiaankin on kysymys. Oli varmaankin kalastanut ammatikseen päivittäin, mutta nyt vanhempana vain silloin tällöin saadakseen ruokaa. Jos kalaa tuli myytäväksi asti, niin sittenpähän sai rahaa ja pystyi ostamaankin elintarvikkeita.
Omasta lukemiskerrastani on myös pitkä aika, mutta vanhus oli muistikuvani mukaan suhteellisen hyvävoimainen. Sitä en muista, kuinka aktiivista hänen "kalastelunsa" kirjan mukaan oli, mutta edellä spekuloimaani nähden termi kai sopii hyvin.
Kerrankin joku ymmärtää, mitä se kirja oikeasti pitää sisällään. Loistava teos. Nobelinsa ansainnut. Juonellisesti ei mitenkään maailman ällistyttävin mutta todellinen seikkailu ja kertomus elämästä.
Turhaa on sanoa vastakkain kiitävälle junalle: tuupas mukaan.
Tutkijat istuvat akademian junassa.
Kalastajat omissa laivoissa.
Kirjastojen penkojat astuvat ulos lähiasemalla.
"Nyt oon mäkin lukenut sen" penkoja sanoo kirjasta.
Penkoja tietää, että junat pysähtyvät joko kaukana tai lähellä, isossa tai pienessä kaupungissa.
Villissä metsässä hän laittaa ruokaa kirjojen sivuilla, jotka levittäytyvät tuhkana ympärille