Sä astut ovesta sisään,
pyydät anteeksi, olet pahoillasi.
Kysyt, mitä teen huomenna,
jaanko sen kanssasi?
Kuvitteletko tosiaan,
että unohdan kaiken?
Unohdan, kuinka taas viime yönä
hamusin sinua viereltäni,
tavoittaen vain kylmän peittosi.
Unohdan, kuinka viime kerran
piti jo olla se viimeinen?
Haluat minun uskovan,
ettei tämäkään nainen
merkinnyt sinulle mitään?
Että vain minua rakastat,
vaikka yösi muiden kanssa vietätkin?
Ei, älä kuvittele.
Älä kuvittele, vaan poistu luotani
ja sulje ovi perässäsi.
En jaa enää yhtäkään
selitysten täyttämää aamua kanssasi!
(Ok, aika "tyhjä", mut yritys hyvä kymmenen)
pyydät anteeksi, olet pahoillasi.
Kysyt, mitä teen huomenna,
jaanko sen kanssasi?
Kuvitteletko tosiaan,
että unohdan kaiken?
Unohdan, kuinka taas viime yönä
hamusin sinua viereltäni,
tavoittaen vain kylmän peittosi.
Unohdan, kuinka viime kerran
piti jo olla se viimeinen?
Haluat minun uskovan,
ettei tämäkään nainen
merkinnyt sinulle mitään?
Että vain minua rakastat,
vaikka yösi muiden kanssa vietätkin?
Ei, älä kuvittele.
Älä kuvittele, vaan poistu luotani
ja sulje ovi perässäsi.
En jaa enää yhtäkään
selitysten täyttämää aamua kanssasi!
(Ok, aika "tyhjä", mut yritys hyvä kymmenen)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella hyvä runo...=)...ei tyhjä vaan tossa on todellista tunnetta miltä sellanen tuntuu...
oli riipivän todellinen..nautin tästä!
hieno!!lisää kiitos!