Minulla on kolme kissaa, joista kaksi on ruennut tappelemaan nyt ihan lähiaikoina aivan mahdottomasti. Kissat ovat leikattuja tyttöjä.
RoMMi (s.1.11.2003) haettiin navetasta, jonne jäi vielä parisenkymmentä kissaa. RoMMilla oli täitä jne. ja se oli äärettömän laiha. RoMMin hännästä eläinlääkäri olisi ollut luopumassa, koska hännän pää roikkui epämääräisesti jne. Kuitenkin koetimme siihen ensin antibiootteja, joilla asia onneksi korjaantui. RoMMin vanhemmat ovat villikissoja.
JeKKu (s.22.6.2003) haettiin kunnollisesta paikasta, kasvattajilla oli koira ja paljon lapsia (ala-aste ikäisiä ja nuorempia).
JeKKu hyväksyi RoMMin heti alusta pitäen ja RoMMi hyväksyi JeKun. Kissat ovat nyt olleet meillä kaksi vuotta, ja viimeisimmät kuukaudet ovat olleet aivan kamalia!! RoMMi hyökkää joskus ihan yks kaks JeKun kimppuun ja JeKKu koettaa juosta karkuun, mutta RoMMi vain "raatelee". JeKKu on jo nyt todella varautunut kissojen ollessa samassa paikassa ja murisee kokoajan. Tänään minulle riitti, olen useamminkin jo joutunut puuttumaan tähän tappeluun. Mutta tänään se oli niin pahan näköistä ja karvat pöllysivät, kun RoMMi höykyytti JeKKua. Olemme nyt muutamia kertoja sulkeneet RoMMin vessaan tappelun jälkeen, kunhan olemme saaneet sen ensin irti JeKusta. Vessasta päästyään RoMMi on vähän aikaa jaksanut käyttäytyä kunnolla. Muutamia päiviä saattaa mennä niin, etteivät kissat tappele.
Nyt todellakin sain tarpeekseni, koska irrotettuamme RoMMin JeKusta RoMMi raateli kihlattuani, kihlattuni kantaessa sitä veessaan ja JeKKu koetti hyppiä RoMMin kimppuun, ja kihlattunihan siinä JeKun hyökkäyksistä kärsi. Loppujen lopuksi nappasin JeKun pois, jolloin JeKKu hyökkäsi minun kimppuuni, ja käteni ovat sen näköisetkin. JeKKu raateli minua ja kihlattuni saatua RoMMi vessaan päästin JeKun jonkinlaisesta otteestani, jolloin JeKKu HYPPÄSI kihlattuni kimppuun sähisten ja muristen.
Tilanne rauhoittui, kun JeKKu kimposi hyppynsä jälkeen etemmäs ja saimme suljettua sen makuuhuoneeseen. Molemmat kissat murisivat omissa "arestihuoneissaan" ja murinan laannuttua avasimme makuuhuoneen oven. JeKKu tuli makkarista karvat pystyssä ja murisi, mutta enää se ei meidän kimmppuumme käynyt. JeKKu haisteli paikkoja ja murisi. Tutkimme JeKun, eikä mitään näkyviä vammoja ollut tullut.
Seuraavaksi menin tutukimaan RoMMin, RoMMillakaan ei tuntunut ja näkynyt mitään vammoja. Kummallakaan kissalla ei vuotanut verta mistään ja silmät jne. ovat kunnossa. ONNEKSI!!
Ymmärrän JeKun hyökkäykset kimppuumme, koska aika yhtäkkiä minä JeKun nappasin kihlattuni kimpusta, jota JeKKu varmasti säikähti ja luuli jonkun hyökkäävän taas sen kimppuun. Kihlattuni päälle JeKKu hyökkäsi varmaankin, koska luuli RoMMin vielä olevan sylissä.
Kolmas kissamme NiTa, pelkää näitä aikuisten tappeluja, ja heti kun jompikumpi murisee jne. menee nuorimmaisemme (7kk) telkkarin taakse piiloon.
JeKKu on aina ollut laumassa toisena ja RoMMi johtajana, eikä JeKKu koskaan hyökkää RoMMin kimppuun, joten en usko sen havittelevankaan johtaja naaraan paikkaa. Toki, johtaja naaras olen minä, mutta jos puhumme vain kissoista. Tilanteesta riippuen JeKKu ( muut kisut) tulee luokseni turvaan, koska minä olen se, joka viime kädessä asioista päättää ja jota uskotaan ja totellaan.
Kysymys kuuluu:
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN NÄIDEN KANSSA???
Feliway -haihdutin on ollut 2viikkoa, eikä se auta ollenkaan. En halua luopua kummastakaan kissasta.
RoMMi (s.1.11.2003) haettiin navetasta, jonne jäi vielä parisenkymmentä kissaa. RoMMilla oli täitä jne. ja se oli äärettömän laiha. RoMMin hännästä eläinlääkäri olisi ollut luopumassa, koska hännän pää roikkui epämääräisesti jne. Kuitenkin koetimme siihen ensin antibiootteja, joilla asia onneksi korjaantui. RoMMin vanhemmat ovat villikissoja.
JeKKu (s.22.6.2003) haettiin kunnollisesta paikasta, kasvattajilla oli koira ja paljon lapsia (ala-aste ikäisiä ja nuorempia).
JeKKu hyväksyi RoMMin heti alusta pitäen ja RoMMi hyväksyi JeKun. Kissat ovat nyt olleet meillä kaksi vuotta, ja viimeisimmät kuukaudet ovat olleet aivan kamalia!! RoMMi hyökkää joskus ihan yks kaks JeKun kimppuun ja JeKKu koettaa juosta karkuun, mutta RoMMi vain "raatelee". JeKKu on jo nyt todella varautunut kissojen ollessa samassa paikassa ja murisee kokoajan. Tänään minulle riitti, olen useamminkin jo joutunut puuttumaan tähän tappeluun. Mutta tänään se oli niin pahan näköistä ja karvat pöllysivät, kun RoMMi höykyytti JeKKua. Olemme nyt muutamia kertoja sulkeneet RoMMin vessaan tappelun jälkeen, kunhan olemme saaneet sen ensin irti JeKusta. Vessasta päästyään RoMMi on vähän aikaa jaksanut käyttäytyä kunnolla. Muutamia päiviä saattaa mennä niin, etteivät kissat tappele.
Nyt todellakin sain tarpeekseni, koska irrotettuamme RoMMin JeKusta RoMMi raateli kihlattuani, kihlattuni kantaessa sitä veessaan ja JeKKu koetti hyppiä RoMMin kimppuun, ja kihlattunihan siinä JeKun hyökkäyksistä kärsi. Loppujen lopuksi nappasin JeKun pois, jolloin JeKKu hyökkäsi minun kimppuuni, ja käteni ovat sen näköisetkin. JeKKu raateli minua ja kihlattuni saatua RoMMi vessaan päästin JeKun jonkinlaisesta otteestani, jolloin JeKKu HYPPÄSI kihlattuni kimppuun sähisten ja muristen.
Tilanne rauhoittui, kun JeKKu kimposi hyppynsä jälkeen etemmäs ja saimme suljettua sen makuuhuoneeseen. Molemmat kissat murisivat omissa "arestihuoneissaan" ja murinan laannuttua avasimme makuuhuoneen oven. JeKKu tuli makkarista karvat pystyssä ja murisi, mutta enää se ei meidän kimmppuumme käynyt. JeKKu haisteli paikkoja ja murisi. Tutkimme JeKun, eikä mitään näkyviä vammoja ollut tullut.
Seuraavaksi menin tutukimaan RoMMin, RoMMillakaan ei tuntunut ja näkynyt mitään vammoja. Kummallakaan kissalla ei vuotanut verta mistään ja silmät jne. ovat kunnossa. ONNEKSI!!
Ymmärrän JeKun hyökkäykset kimppuumme, koska aika yhtäkkiä minä JeKun nappasin kihlattuni kimpusta, jota JeKKu varmasti säikähti ja luuli jonkun hyökkäävän taas sen kimppuun. Kihlattuni päälle JeKKu hyökkäsi varmaankin, koska luuli RoMMin vielä olevan sylissä.
Kolmas kissamme NiTa, pelkää näitä aikuisten tappeluja, ja heti kun jompikumpi murisee jne. menee nuorimmaisemme (7kk) telkkarin taakse piiloon.
JeKKu on aina ollut laumassa toisena ja RoMMi johtajana, eikä JeKKu koskaan hyökkää RoMMin kimppuun, joten en usko sen havittelevankaan johtaja naaraan paikkaa. Toki, johtaja naaras olen minä, mutta jos puhumme vain kissoista. Tilanteesta riippuen JeKKu ( muut kisut) tulee luokseni turvaan, koska minä olen se, joka viime kädessä asioista päättää ja jota uskotaan ja totellaan.
Kysymys kuuluu:
MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN NÄIDEN KANSSA???
Feliway -haihdutin on ollut 2viikkoa, eikä se auta ollenkaan. En halua luopua kummastakaan kissasta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikea sanoa kun ei ole nähnyt, mutta esitänpähän tässä tämänkin näkökannan, että oletko varma, että kissat ihan oikeasti tappelevat? Jos vammojakaan ei ole tullut. Meilläkin nimittäin katit pyörii sellaista vauhtia, että monta kertaa ovat vieraat säikähtäneet ja todenneet että herranen aika, johon olen vain todennut että kisut vain "matsailevat". Eli kovat on murinat ja karvat pöllyää ja jää mattoon kiinni tuppoja, kun painivat keskenään :D
Mutta sen kummempia vinkkejä en kyllä osaa antaa.
nahistelua olen minäkin nähnyt näiden kisujen välillä, mutta nyt se on äitynyt tappeluksi, koska JeKKu ihan huutaa kuin syötävä, tämän tappelun aikana. Ulkokissojen olen kuullut samalla lailla huutavan, kun on taisteltu reviireistä.
Eli kyllä tämä ihan tappelua on. :( RoMMi ja NiTa osaavat nahistella suht kauniisti vaikkakin välillä rajun näköisesti, mutta kumpikaan ei noin kovasti huuda, kuin JeKKu RoMMin sen kimppuun hyökätessä..
Kiitos vastauksestasi kuitenkin!! :)
Moikka!
Mä olen sitä mieltä sun kuvauksen perusteella, että ei toi nyt ihan normaalilta leikiltä kyllä kuulosta! Eli joku niitten kissojen välillä on, että ne ei tykkää toisistaan. Onko ne molemmat leikattuja?
Meillä on kotona kaksi poikakissaa, 15,5 -vuotias Niki ja puolivuotias Tarmo. Penty höykyttää Nikiä kovasti varsinkin yöllä, aamulla ja illalla, mutta onneks Niki on oppinut pistää hanttiin ja jahtaa Tarmoa nykyään samalla lailla kun Trmo Nikiä. Välillä niidenkin touhu näyttää tosi pahalta, karvat lentelee ja Niki murisee tai sähisee. Pentu ottaa sen aina leikin kannalta. Niki yrittää siinä tiimellyksessä aina purra Tarmon palleja (heh heh), kun on huomannut sen olevan pennun arka pailla. Sitten hetken pääsä pojat nukkuvat sohvalla vieretysten ja Niki pesee Tarmon turkkia, kuin isä konsanaan. Että meidän pojilla se on ihan leikkitappelua selvästi.
En oikein osaa sua neuvoa, kun ei ole ihan tuollaisesta tilanteesta kokemusta, että mitä kannattais tehdä. Itse varmaankin olisin jo soittanut tuossa tilanteessa eläinlääkärille ja kysynyt sieltä neuvoa.
Meidän pojat pidetään aina eri huoneissa kun ollaan mieheni kanssa pois kotoa. Näin Niki saa kaikessa rauhassa olla omissa oloissaan eikä tartte kestää riehuvan kissanpennun hillumisia. Voiskohan sitä kokeilla myös sun kissoihin?
Missä tilanteessa se tappelu alkaa? Syömispuuhissa? Kesken unen? Kesken leikkimisen? Eli missä tilanteessa ne villiintyy?
on leikattuja.
Olemme kokeilleet laittaa jompikumpi kissa eri huoneeseen, kun emme ole kotona. Kotiin tullessamme olemme kisut laskeneet samaan tilaan, jolloin tappelu on HETI alkanut.. :(
Lainaus: "Missä tilanteessa se tappelu alkaa? Syömispuuhissa? Kesken unen? Kesken leikkimisen? Eli missä tilanteessa ne villiintyy?"
Tappelu saattaa alkaa milloin vain ja missä vain.. mutta EI ruokakupeilla, eikä leikkiessä, koska nämä tappelupukarit eivät edes leiki keskenään. Aina ne vain alkavat tappelemaan, koskaan ei ole mitään yhtä ja samaa syytä, vaan ihan yhtäkkiä. Niille riittää kun vain näkevät toisensa, silloin JeKKu aloittaa murisemisen ja nostaa karvat pystyyn ja RoMMi tuijottaa. (Yleensä JeKKu alkaa murisemaan, ennenkuin RoMMi tuijottaa) Joskus tilanne on sillä ohi ja joskus siitä alkaa tappelu.
Yleensä JeKKu kuitenkin on kävelemässä johonkin, kun RoMMi sitten hyökkää JeKun kimppuun takaapäin.. :(
Minusta kuulostaa nyt siltä, että jommalla kummalla tappelijoista on jotain fyysistä vikaa. Kipu nimittäin saa kissan käyttäytymään agressiivisesti sekä kissakaveria, että ihmistä kohtaan.
Sitä en osaa sanoa, kummassa on vika, koska joskus myös terve kissa saattaa tulla agressiiviseksi toisen sairaudesta ja alkaa syrjiä ja kiusata toista. (Joskin useimmiten tilanne on niin, että sairas on agressiivinen.)
Kehoittaisin siis pikimmiten eläinlääkärille tarkistukselle molempien kanssa. Syitä voi olla monia, mutta asia voi olla niinkin "yksinkertainen" kuin hyvin kivuliaat virtsakivet tms.
Normaalilta leikkimiseltä tuo kuvailusi ei todellakaan vaikuta, vaan jossain on jotain vikaa, jos ne ovat aiemmin tulleet toimeen. Omistajan kimppuun kissa saattaa hyökätä tapelun tohinassa, koska silloin se ei kykene muuhun kuin puolustamaan raivokkaasti itseään - kaikelta.
Lääkärille siis kipi kapi!
vastauksestsai!!
JeKKu on nyt ollut kaksi kertaa valeraskaana ja nytkin maukuu kokoajan, joten pitää seurata onko se valeraskautta vai kiimaa...
Jos kyse ei kuitenkaan ole fyysisestä vaivasta, niin kyselen vielä tarkennuksia, minulla kun on kokemusta näistä tappelevista tyttökissoista. Omani tappelivat 2kk rajusti, mutta nykyään ovat hyviä kavereita. Tappeluiden aikana ehti kuitenkin tutustua kissojen sielunelämään varsin hyvin ja tulla itse käveleväksi tietopankiksi kissojen tappeluista. ;)
Tapahtuiko teillä jotain muutosta silloin kun kissat alkoivat tapella? (esim. muutto, uusi elämänkumppani tms.)
Alkoiko tappelu ennen, jälkeen vai samaan aikaan kuin teille tuli kolmas kissa?
Ovatko kissat aiemmin olleet hyviä ystäviä, pesseet toisiaan, leikkineet keskenään ja nukkuneet yhdessä vai vain "ystäviä", jotka sietävät toisiaan, mutta eivät tee mitään yhteistä?
Kissat saadaan kyllä useimmiten lopulta sietämään toisiaan, mutta hieman töitä sen asian kanssa saa tehdä.
Mutta kuitenkin edelleen, nyt ensimmäiseksi eläinlääkäriin tarkistamaan, ettei kyseessä ole mikään sairaus.
Aaa, niimpä tietysti... (ihan hävettää nyt tyhmyyteni...) Muutimme elokuussa ja silloin tappelut alkoivat (muistaaksemme).
Muuta elämänmuutosta ei ole tapahtunut.
En muista enää tarkalleen, mutta samoihin aikoihin alkoivat tappelut, kun kolmas kissa tuli. NiTa tuli elokuussa ja muutto tapahtui elokuussa... (!!!!! hirveesti muutoksia!!!kolmas kissa ja muutto..)
Kissat ovat aiemmin silloin tällöin leikkitapelleet keskenään, mutta ne eivät muutoin toistensa kanssa olleet..
Olisin nyt kyllä aika 99% varma, että nyt on tapahtunut liikaa muutoksia elämässä, ja purkavat stressiä toisiinsa, koska kolmas kissa on vielä pentu joten siihen ne eivät kajoa satuttamis mielessä. (koirilla ainakin on se, että äkäinenkin koira kunnioittaa pentua, mutta kun pentuhaju haihtuu joutuu sekin hyökkäyksien kohteeksi.. )
KIITOS!!!!
Kuinka minä nyt sitten helpottaisin kissojeni oloa? siis kuinka saisin stressin laantumaan tms.?
feliway-haihdutin pistorasiaan näin ensi töiksi... =)
Feliway-haihdutin on ollut meillä seinässä parisen viikkoa, hieman ylikin. :)
Ymmärsinköhän oikein, että ovat molemmat naaraita? Erään ystäväni kissa alkoi yllättäen käyttäytyä agressiivisesti muita kissoja ja koiria kohtaan. Lopulta alkoi raapia jo ihmisiäkin. Kissa sai eläinlääkäriltä hormonipiikin ja on sen jälkeen ollut kuin pikkuenkeli. Tuli vain mieleen että voisiko olla mahdollisesti jostain tällaisestakin kyse.
joudumme syöttämään kissoillemme kuukausittain hormonilääkkeitä, johtuen kiimasta, joka tulee vaikka kisut on leikattu.
Välillä olemme pitäneet kissoillamme taukoa lääkityksessä, eläinlääkärin suosituksen mukaan.
Onkohan hormonipiikki sitten sama-asia?
En tiedä että minkälaisista hormoneista on kysymys. Tämä ystäväni kissa on leikattu, joten sillä ei ainakaan kiimalla pitäisi olla mitään tekemistä. Käsittääkseni eläinlääkärikin oli puhunut vain hormoneista, ei sen tarkemmin.
Meillä kisut ovat myös leikattuja ja hormonilääkitys osaksi myös sen takia, koska kissoillamme tulee leikauksesta huolimatta kiima silloin tällöin.
rauhallisemmalta. Jotenkin RoMMi ei vaikuta niin vihamieliseltä JeKKua kohtaan.
RoMMi oli eilen sylissäni reilun tunnin ja kokoajan siis huomion keskipisteenä..
Noh, pitänee koputtaa puuta, nyt kuuluu murinaa.. kohta varmaan juostaan taas ja huudetaan.. leikkasin kyllä kisuilta (paitsi JeKulta) kaikki kynnet.. ei pitäisi niin paljon sattua.
Kerroit monta tärkeää tietoa uusissa viesteissäsi, jotka vaikuttavat kissojen tilanteeseen. :)
Ensinnäkin olet oikeassa huomatessasi, että kissoilla on ollut monta muutosta viimeaikoina ja kissat ovat herkkiä stressaantumiselle. Se on siis yksi syy tilanteeseen. Mutta sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa yksinään niin, että tuollaisia raivokohtauksia syntyy, varsinkin kun Feliwaykin on seinässä. Muutokset ovat varmasti osasyy, mutta sitten huomasin kirjoituksistasi muutakin..
Kissoille siis edelleen tulee steriloinnista huolimatta kiimoja? Molemmilleko vai vain toiselle? Se ei ole ollenkaan normaalia, vaan kertoo siitä, että sterilointi on epäonnistunut. Steriloinnissa on jäänyt luultavasti osa munasarjaa poistamatta, jolloin kiimat jatkuvat. (Tai joskus eläinlääkäri ei ole löytänyt ollenkaan toista munasarjaa leikkauksessa, jolloin se jää toimimaan.)
Oletko käynyt jatkuvasti samalla eläinlääkärillä vai vaihtanut välillä? Minusta nimittäin mieluummin kannattaisi tehdä uusi leikkaus, kuin hoitaa vaivaa hormoneilla. Pitkään käytetyt hormonit eivät ole kissan elimistölle ollenkaan terveellisiä, vaan aiheuttavat helposti esim. nisäkasvaimia.
Kuulostaa siltä, että voisit hakea tähän kiima-asiaan mielipiteen toiselta lääkäriltä, joka on erikoistunut pieneläimiin.
Suurin ongelma teillä nimittäin luultavasti ovat ne edelleen jatkuvat kiimat. Kiimat saavat naaraskissan agressiiviseksi, arvaamattomaksi ja epäsosiaaliseksi, joten ei ihme, jos tappeluja syntyy. Varsinkin kaksi naarasta, joilla molemmilla tai toisella on kiimoja, eivät tule toimeen keskenään. Kokemusta on! ;)
Kiikutapa nyt siis kissat pätevälle, pieneläimiin erikoistuneelle eläinlääkärille ja kerro asia. Minä vaatisin uutta leikkausta ehdottomasti, koska jos kissojen hormonitoiminta jatkuu, niiden sopeutuminen toisiinsa on hankalaa. (Ja lisäksi hormonien syöminen epäterveellistä.) Luultavasti muutokset elämässänne ovat laukaisseet tämän tilanteen, mutta tyttöjenne hormoneilla on nyt suuri tekijä näissä tappeluissa.
Kävimme Keski-Suomessa eläinlääkärillä steriloinnissa ja olemme nyt muuttaneet Pohjois-Savon kautta Pohjois-Karjalaan, jossa olemme uusimman tulokkaamme käyttänyt eläinlääkärissä.
Eli eläinlääkärit ovat vaihtuneet..
Molemmilla kissoillamme tulee kiima, joskin samoihin aikoihin. RoMMilla ei nyt ole kiimaa, mutta JeKulla on joko kiima tai sitten se on taas vaihteeksi valeraskaana.
Täytyy siis soittaa eläinlääkärille ja varata aika.
Kiinnostavaa tietoa kerroit meille, emme tulleet moista ajatelleeksikaan!
Kiitos sinulle niin kissoiltamme kuin meiltäkin, olit suuuuureksi avuksi!!!! :)
Hyvä, jos minusta oli apua. Kissaihmisten on hyvä auttaa toisiaan, kun eihän noiden aivoituksista välillä ota erkkikään yksinään selvää. :)
Omat tappelupukarini kouluttivat minut hyvin, kun olivat varsin sitkeitä sissejä tappelemaan aluksi. ;)
Lisäksi käyn "opiskelemassa" näitä kissa-asioita enimmäkseen tuolla toisella foorumilla, jossa on ollut paljon juttua myös tappeluista sekä epäonnistuneista steriloinneista. (Jos kiinnostaa, osoite on www.lemmikkipalstat.net -> kissanpäivät)
Kunhan saatte ne edelleen jatkuvat kiimat pois päiväjärjestyksestä, luulen, että tilanne alkaa helpottua. Jos ei vielä silloinkaan, niin sittenkin keinoja on vielä jäljellä. (Olen näet kaiken joutunut kokeilemaan meidän neitien kanssa.. :D )
Mutta kun vaivan jaksaa nähdä ja hoitaa ongelmat pois kissojen väliltä, on se uskomattoman palkitseva tunne, kun ne ensimmäisen kerran pesevät toistensa päätä ja nukkuvat vierekkäin. :)