Te suonette mulle anteeksi
kun pikkusen tunnelmoin
päivän syksyisen, aamun aluksi
jostain hyvästä unelmoin.
On jossakin meressä ihmisyyden
saari kaukainen
jonka rannalla soutaja, ihminen
saa levähtää pikkuisen.
Kun hetkisen siinä istahtaa
alla sinisen taivaankaaren
vie ajatus johonkin parempaan
takana tämänkin saaren.
Me elämän illassa soutajat
viime vetoja vetelemme
ja hetkellä aamun kuulakkaan
ilon hetkiä toivottelemme.
kun pikkusen tunnelmoin
päivän syksyisen, aamun aluksi
jostain hyvästä unelmoin.
On jossakin meressä ihmisyyden
saari kaukainen
jonka rannalla soutaja, ihminen
saa levähtää pikkuisen.
Kun hetkisen siinä istahtaa
alla sinisen taivaankaaren
vie ajatus johonkin parempaan
takana tämänkin saaren.
Me elämän illassa soutajat
viime vetoja vetelemme
ja hetkellä aamun kuulakkaan
ilon hetkiä toivottelemme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus vastamäestä muodostuu
elämänpolkumme täällä.
Kiviin ja kantoihin kompastuu
tai luistelee liukkaalla jäällä
Ja myötämäessä meno luistaa
kuin kuin oisi jalakset alla.
Asiat sujuu ja työnsä muistaa
tehdä konstilla helpoimmalla.
Hetkittäin kuitenkin pysähtyy
ihminen kurveissa elon.
Silloin jopa säikähtyy
ja mieli käy valtaan pelon.
Mitä vielä mä tahdon elämältäin,
osaanko aikani oiken käyttää?
Myönnän vai kiellänkö itseltäin
ett' epävarmuus mieleni täyttää.
Tunteita tulee ja toisia menee
sitä on elämä aina.
Aamulla sataa, päivällä selkenee
varmaan myös tänään sunnuntaina.
Alakulosta - miten se on mahdollista? Tätä olen fundeerannut tässä hetken, tovin. Sellaista se on runon kieli. On tilaa ajatuksille vapaasti lentää. Hyvä Ystäväni kirjoittaa runoja. Hän opetti minua näin: Kokeilepa joskus, kuinka monta erilaista runoa voi yhdestä pienestä asiasta kirjoittaa. Kuinka monesta eri lähtökohdasta voi samaa asiaa lähestyä. Kuinka monta erilaista sanaa, sanamuotoa, sijamuotoa voi käyttää saman asian ilmaisemiseen. Kuinka yksi kirjainkin on runokielessä tärkeä.
Niinpä. Ihana lahja on Runon lahja - niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Tuli hyvä olo ja tästä runosta syntyi minulle se hyvä olo näin:
ALLA SINISEN TAIVAANKAAREN
syysaamuna tunnelmoin.
Takana tämänkin saaren
- meressä ihmisyyden,
jostain hyvästä unelmoin.
Kiitos runon siivistä lentää - ajatusten, vapaasti. Toivottavasti Runoilija ei pahastu yrityksestäni lentää - sellaista räpiköintiähän tämä minulla. Etten sanoisi ankkakävelyä... Mutta hyvä olo tuli. Kiitos Ruuneperi! ( eikö? )