ikävä biologista äitiäni. En ole ajatellut näin ennen koska en ole ajatellut adoptiota aikaisemmin. Nyt kuitenkin yli 20 vuotta adoption jälkeen huomaan kaipaavani häntä, vaikken tiedä hänestä vielä mitään...
minun
on jollain tavalla
6785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eiköhän meistä useimmat kaipaa, vaikkei tietäisi mitään. Minä aloin kaivata häntä, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Siihen asti olin ajatellut, ettei adoptio vaikuta mihinkään mitenkään.
Itse en osaa sanoa kaipaavani.. mutta olen lähiaikoina häntä miettinyt enemmän.
Odotan adoptiolasta kotimaasta. Olen lukenut ennenkin viestejäsi täältä. Olen lukenut tuon profiilisikin. Pahastuisitko tai loukkaantuisitko, jos bioäitisi ottaisi sinuun yhteyttä tätä kautta? Tai osaatko kuvitella, miltä se tuntuisi?
Vaikea sanoa. Juuri se, etten tiedä kuinka mahdolliseen tapaamiseen reakoisin, en ole sitä tehnyt.
Luultavasti en ja joku minussa haluaisikin kannustaa sellaiseen..
On täysin ymmättettävää ja ennen kaikkea sallittua, että kaipaat bioäitiäsi oman raskauden aikana. Olet samassa tilassa, kuin hän silloin joskus ja nyt ehkä sinulle herää kysymyksiä ja tuntemuksia siitä miten hän sinua odotti ja mikä ajoi hänet tilanteeseen, jossa hän luopui sinusta.
Toivottavasti voit puhua jonkun kanssa esiin nousevista tunteistasi ja saada lohtua ikävääsi.
Se, että kaipaat ei ole keneltäkään muulta pois, ei edes adoptioäidiltäsi.
Tarkoitit kai vastata mulle? Alkuperäinen kirjottaja ei kertonut olevansa raskaana. Minä en ollu ajatellut adoptiota kovin paljon ennen ekaa raskauttani. Sen aikana ajatukset alkoi jyllätä. Poikani syntymän jälkeen otimme mieheni kanssa bioäitiin yhteyden. Sen jälkeen on syntynyt kaksi lasta ja niissä raskauksissa bioäiti on ollut mukana kannustamassa. En siis enää ole raskaana. Aikansa sitäkin onneksi vain...