Ihmisten kauppaaminen rahasta on AINA väärin, eivätkä pikkulapset ole tästä mikään poikkeus!
On hyvin kuvaavaa nykyisen yhteiskuntamme arvoille, kuinka kansainvälisten adoptioiden määrä on vuoden 1985 noin 50-lapsesta vuodessa noussut vuonna 2005 jo 300-lapseen vuodessa!
Yhteiskuntamme on täysin vailla moraalia, jolloin lapsia voidaan kaupata käytännössä kuin kauppatavaraa! Kyse on ehkä suurimmista kuviteltavissa olevasta moraalisesta synnistä! Useat näistä lapsista joutuvat mm seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, minkä takia esimerkiksi Venäjä ja Romania ovat käytännössä keskeyttäneet adoptiot ulkomaille kokonaan!
Ihmisestä kertoo paljon, jos hän on osallisena tai tukee tämänkaltaista kauppaa! Se kertoo ensinnäkin täydellisestä moraalin puuttesta, mutta myös hyvin paljon se kertoo sellaisesta yhteiskunnasta joka sallii, ja peräti erikseen suosii tämänkaltaista kauppaa! Se kertoo äärimmäisestä materialismista ja arvojen puutteesta 2000-luvun Suomessa!!!
Kansainvälinen lapsikauppa aiheuttaa kuitenkin monia ongelmia, joista lasten ERITTÄIN PAHA syrjäytyminen on vain osa! Noin puolet Suomeen vuosittain adoptoiduista 300-lapsesta tulee syrjäytymään. Monet joutuvat fyysisen, psyykkisen ja jopa seksuaalisen väkivallan kohteeksi kotonaan! Tämän vuoksi myös moni valkoinen adoptiolapsi syrjäytyy jo varhaisessa vaiheessa. Adoptio ei ole ihonväri, vaan ennenkaikkea IHMISOIKEUSKYSYMYS! Abortti on viimekädessä adoptiota parempi vaihtoehto, jos uhkana on lapsen joutuminen muuten vieraaseen maahan tuntemattomille kasvattajille. Moni länteen adoptoitu lapsi ensioireilun alettua hylätään pian lastensuojeluviranomaisten harteille, jossa syrjäytymiskierre vuorostaan vain pahenee! Kyse on LAPSIKAUPASTA, jota yhteiskunta suvaitsee ja peräti tukee! Kyse on myös yhteiskunnasta, joka saallii tällaisen kaupan jatkua ja kukoistaa. Se kertoo paljon 2000-luvun Suomen totaalisesta moraalin puutteesta!
Lapsikauppaan ja sen aiheuttamiin oireisiin joudutaan kuitenkin puuttumaan jossain vaiheessa, ja mieluiten nyt, ennenkuin oireilevien lasten määrä on kasvanut liian suureksi!!! Siitä ei aiheudu muuta kuin suurta surua sekä näille lapsille itselleen että yhteiskunnalle, joka tämän kaiken joutuu kustantamaan!
On hyvin kuvaavaa nykyisen yhteiskuntamme arvoille, kuinka kansainvälisten adoptioiden määrä on vuoden 1985 noin 50-lapsesta vuodessa noussut vuonna 2005 jo 300-lapseen vuodessa!
Yhteiskuntamme on täysin vailla moraalia, jolloin lapsia voidaan kaupata käytännössä kuin kauppatavaraa! Kyse on ehkä suurimmista kuviteltavissa olevasta moraalisesta synnistä! Useat näistä lapsista joutuvat mm seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, minkä takia esimerkiksi Venäjä ja Romania ovat käytännössä keskeyttäneet adoptiot ulkomaille kokonaan!
Ihmisestä kertoo paljon, jos hän on osallisena tai tukee tämänkaltaista kauppaa! Se kertoo ensinnäkin täydellisestä moraalin puuttesta, mutta myös hyvin paljon se kertoo sellaisesta yhteiskunnasta joka sallii, ja peräti erikseen suosii tämänkaltaista kauppaa! Se kertoo äärimmäisestä materialismista ja arvojen puutteesta 2000-luvun Suomessa!!!
Kansainvälinen lapsikauppa aiheuttaa kuitenkin monia ongelmia, joista lasten ERITTÄIN PAHA syrjäytyminen on vain osa! Noin puolet Suomeen vuosittain adoptoiduista 300-lapsesta tulee syrjäytymään. Monet joutuvat fyysisen, psyykkisen ja jopa seksuaalisen väkivallan kohteeksi kotonaan! Tämän vuoksi myös moni valkoinen adoptiolapsi syrjäytyy jo varhaisessa vaiheessa. Adoptio ei ole ihonväri, vaan ennenkaikkea IHMISOIKEUSKYSYMYS! Abortti on viimekädessä adoptiota parempi vaihtoehto, jos uhkana on lapsen joutuminen muuten vieraaseen maahan tuntemattomille kasvattajille. Moni länteen adoptoitu lapsi ensioireilun alettua hylätään pian lastensuojeluviranomaisten harteille, jossa syrjäytymiskierre vuorostaan vain pahenee! Kyse on LAPSIKAUPASTA, jota yhteiskunta suvaitsee ja peräti tukee! Kyse on myös yhteiskunnasta, joka saallii tällaisen kaupan jatkua ja kukoistaa. Se kertoo paljon 2000-luvun Suomen totaalisesta moraalin puutteesta!
Lapsikauppaan ja sen aiheuttamiin oireisiin joudutaan kuitenkin puuttumaan jossain vaiheessa, ja mieluiten nyt, ennenkuin oireilevien lasten määrä on kasvanut liian suureksi!!! Siitä ei aiheudu muuta kuin suurta surua sekä näille lapsille itselleen että yhteiskunnalle, joka tämän kaiken joutuu kustantamaan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikähän hemmetin saarnamies sinä olet?
Olet laittanut tuon saman viestin jo useaan kertaan.
On noita huostaanotettuja. Meidän naapurista siirty adoptio lapsi perhekotiin tokaluokkalaisena. Perhe sai melkeen heti adoption jälkeen oman lapsen ja sit toisen. Adoptio lapsen kaa tuli ongelmii koulussa ja hän sai mennä. En tiiä siit pojasta enää mitään. Poika oli samalla luokalla kun tyttöni. Poika oli adoptoitu Suomesta ja oon miettiny paljon et missä hänen vanhemmat on. Adoptio perhe ei ainakaa enää puhu pojasta mitään eikä poika käy heillä vierailulla.
Meidän naapurista lähti ihan biologinen lapsi poikakotiin.
sekin, että oma adoptioprosessi venyy sen takia, kun sossujen kaikki aika menee pakkohuostaanottoihin...
Siis haloo! Adoptiolapsi annetaan vanhemmille, jotka pitäisi olla tarkkaan valittu ja arvioitu. Adoptiolapsi, tulipa kotimaasta tai ulkomailta, on jo kokenut yhden eron vanhemmistaan tai vähintään äidistä, vaikka ero olisi tapahtunut heti synnytyksen jälkeen. Arvatkaa mitä tapahtuu lapsen päässä, jos hän joutuu kokemaan uuden eron adoptiovanhemmistaan? Mitä ajattelee bioäiti/biovanhemmat, joille on kenties sanottu lapsen pääsevän rakastavaan kotiin tarkkaan valituille vanhemmille?
En haluaisi tässä lisätä taakkaa adoptiovanhemmuuden niskaan, mutta se on ihan oikeasti rankkaa ja vaativaa vanhemmuutta. Sitä ei voi verrata biovanhemmuuteen, sillä adoptiolapset ovat lastensuojelun toimenpiteiden kohteita.
Adoptio on lastensuojelua! Se ei ole lasten hankkimista lapsia haluaville aikuisille. Lojukaa siis rauhassa siellä jonossanne. Onneksi Suomessa yritetään päästää lapset edelle niin lääkärijonossa kuin myös sosiaalitoimessa. Jos ette tätä ymmärrä, niin ehkä ette ole kyllin järkeviä adoptiovanhemmiksi.
Adoptiolapsi on perheen oma lapsi, eikä kukaan anna adoptiolastaan pois. Mutta tietysti hänetkin voidaan huostaanottaa sosiaaliviranomaisten toimesta, jos perheen olot ovat huonot tai lasta kohdellaan huonosti, ihan niin kuin perheen biologinen lapsikin.
kävi mielessä.
Poika on/oli perheen adoptio lapsi! Poika oli samalla luokalla kuin tyttäreni. Hän tuli perheeseen ihan pikkuvauvana. Perheessä ei ollut tuolloin omia lapsia, mutta melkein heti vaimo tuli raskaaksi, kun adoptio poika oli tullut perheeseen. He kertoivat meille pojan tullessa, että tämä on adoptio lapsi. Pojalla oli perheen sukunimi. Pojalla oli rajuja ongelmia. Ensimmäisellä luokalla hän esimerkiksi kerran vei puukon kouluun ja oli uhkaillut sillä muita. Poikaa ei ole näkynyt naapurissa sen jälkeen, kun hän lähti. En tiedä, missä poika on. Perheessä on nyt kaksi omaa lasta. En tiedä, ovatko ne tulleet lapsettomuus hoitojen kanssa vai miten. Pojasta olen ollut vähän huolissani ja niin on tyttärenikin. Poika oli lapsena hänen paras kaveri. Perheeltä emme oikein kehtaa kysyä, missä poika on.
Jos ei tiedä asian oikeaa laitaa, niin on turha spekuloida. Joskus myös adoptiolapsen ongelmiin tarvitaan erikoistuneita auttajia, joita löytyy esim. perhekodeista. Adoptio on sitova, ja oma lapsi (adoptoitu tai biologinen) on aina rakas. Tuskinpa kukaan haluaa "palauttaa" lasta ongelmien takia. Ehkä edellämainittu perhe on vain kokenut jo niin kovia, etteivät halua puida asioitaan ulkopuolisten kanssa.