Kirjoista

Kyllä kirjat pysyvät ihan omassa hyllyssä.. Itselleni ne ovat rakkaita aarteita, mutta myös osa sisustusta.

että on vaikeaa päästää kirjoja käsistäni.
Noi perus uutuudet ja yhden lukukerran kirjat haen kirjastosta mutta mulla on ongelmana että haalin divareista ja kirppareilta ikivanhoja romaaneita ja kaikkea sellaista mitä ei tuu kirjastossakaan vastaan.
On mulla hyllyssä Kapteeni Corellin mandoliinista Alistair MacLeaniin ja Straubista Stewartiin niiden vanhojen aarteideni lisäksi.
Nuorisolle oon kerännyt Aku Ankan taskukirjat,pari uusinta puuttuu mutta uskon että pian nekin saan divarista puoleen hintaan.Meillä on kirjoja niin paljon että kun veivini heitän niin todennäköisesti perikunta tekee julmetun kokon keskelle pihaa mutta minähän en siitä enää tiedä mitään.Pitäis voittaa lotolla niin saisin ihan ikioman kirjastohuoneen.

Joitakin kirjoja ja kirja-sarjoja kerään. Niistä vaan pitää ja tulee luettua uudestaan ja uudestaan. Jotkut sitten lähtee kierrätykseen esim. divarit, kavereille tms. Syynä se, että kerta lukeminen riitti ja en usko, että uudemman kerran lukisin tai sitten se, että kirja ei vaan kolahtanut ollenkaan ja en päässyt edes loppuun saakka. On toki tullut virhetikkejä, että vaihtanut sellaisen kirjan, mitä myöhemmin olisin halunnut vielä lukea.

kuin jaffat, kirjoja huushollissani tulee ja menee. Eteisen nurkassa on nonstoppina huojuva kasa kirjoja, "lähtevien laivojen satama", joille etsin kodin joko jonkun tuttavani luota, tai sitten divarista. Harmillisen usein juuri se kirja, jonka eilen on antanut pois, on se, josta kriitikot huomisessa lehdessä puhaltavat pölyt pois ja kehuvat taivaisiin.

Tietyt peruskirjat ja -sarjat eivät vaihda kotia koskaan. Hakuteokset, taide- ja eläinkirjat sekä runokirjat ovat ikiteoksia minulle. Niihin kuuluu myös vanha, hapertunut ja luultavasti pölypunkkien valtakuntana toimiva Jalna-sarja, joka kuuluu lahkoon: Sitten vanhana luettavat.

Paljon on kirjoja kertynyt, mutta liikaa niitä ei ole koskaan. Eivätkä ne jostain ihmeen syystä vähene, vaikka kuinka lahjoittelisi pois.
Kirjat vain jotenkin hiipivät kotiini, vaivihkaa.

Kerään kirjoja ja aina kun on pakko luopua, yleensä tilanpuutteen takia, tuntuu kuin sydän verta vuotaisi.

Olen pakottanut itseni siihen, että kerran vuodessa käyn läpi kirjat ja valitsen hävitettävät. Lahjoitan ne paikallisen Viro-seuran käyttöön. Sieltä ne laitetaan myyjäisten arpajaisvoitoiksi, niin että ihmiset saavat valita mieleisensä kirjan tarjolla olevista.

En osta oikeastaan enää muuta, kuin dekkareita ja tietopuolista kirjallisuutta. Niin ja sarjiksia. Niitä ei hävitetä, vaan luetaan aina ja aina uudelleen.

Olen joskus saanut mieheltäni jopa kahden viikon kirjojen osto kiellon. Sain sen pidettyä, mutta jopa oli pitkä aika :)

Itse tykkään lukea monenlaista, nuorena luin paljon dekkareita mutta kyllästyin niihin ja saadakseni tilaa myin pois ja iso vuori niitä lähtikin! Nykyään luen kyllä rikosromaaneja mielelläni esim. Karin Fossumin erinomaisia kirjoja, tai taisin ne jo kaikki lukeakin! :-( Pidän paljon myös Scifistä ja niitä en koskaan anna tai myy pois! Ne ovat niitä kirjoja joita kerään.

Tinni-Tunni

Kerran on lattia nurkasta romahtanut liian täyteen tulleen kirjahyllyn painosta. Kirjat purettiin ja lattia korjattiin. Nyt niitä on jo neljässä huoneessa ja ne uhkaavat parhaillaan keittiötä.

Kerään käytös- ja elämäntapaoppaita, naisten kauneudenhoito-oppaita, puutarhakirjoja, eläin- ja kasvioppeja, valokuvakirjoja, pakinoita, Karin julkaistuja pilapiirroskokoelmia, aapisia ja voi mahoton, nyt vasta huomaankin mitä kaikkea. Myös novellikokoelmia, kertomusvalikoimia, aforismikokoelmia. Runokirjoistani en luovu ikinä enkä eri sidoksissa olevista Kalevaloista, Kunnaksen Koirien Kalevalasta tai Kalevalan erilaisista sarjakuvaversioista.

Edelleen, kerään myös päivän mietelausekirjoja, uskonnollisia ja vähemmän uskonnollisia. Perusklassikot, varsinkin antiikin ja venäläiset, pitää olla, tarvitsen paljon sanakirjoja ja tietosanakirjoja, historiaa tarvitsee aina ja karttakirjoja.

Romaaneista luovun toisinaan ihan hyvillä mielin, jos ne on sellaisia joita saa kirjastostakin. Toisaalta romaaneja tule tulee kaksin verroin tilalle kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja divareista, siis sellaisia jotka on kirjastossa varastokappaleina tai ei ole ollenkaan.

Kerään myös sukulaisille, ystäville ja kavereille kierrätyskeskuksesta ja kirppareilta talteen sellaiset kirjat, joista arvaan heidän pitävän. En osaa itse kunnolla ranskaa, mutta olen löytänyt monta klassikkoa ystävättärelleni, joka lukee sitä sujuvasti. Ruotsin kieliset käännöskirjat menevät myös kavereille, samoin englannin kieliset, jos eivät ole samalla alkukielisiä.

Aikoinani hiivasin kierrätykseen nopeasti. Nyt olen katunut sitä rajusti - kirjoja ei saa enää takaisin. Nykyään luen kirjojani uudelleen ja uudelleen; jos jokin ei enää uudella luvulla kolahda, se menee myyntiin. Kun kirjaston kirja tuntuu hyvältä, odotan vähän aikaa ja luen sen uudelleen. Jos se vieläkin tuntuu hyvältä, yritän löytää antikvariaatista. Tilakysymys ratkaisee tiettyyn pisteeseen asti kirjojen säilymisen hyllyssä - seiniä on rajallinen määrä.

Kirjat ovat mahtava keksintö. Ostan, kierrätän, lainailen ja minulta saa lainata, kunhan palauttaa. Paljon tulee luetuksi enkä rikkinäistäkään kirjaa pane roskiin, vaan yritän korjata, tehdä uudet kannet jne.

Annan paljon lahjaksi kirjoja, siis uusia kirjoja, jouluna, syntymäpäivinä jne, etenkin lapsille ja sitten niille aikuisille, joiden tiedän harrastavan lukemista.

Pahin painajainen oli pari vuotta sitten, kun vanhempieni kuolinpesien kirjat (n. 700-800 kpl) piti jollain lailla "hävittää".
Osan otimme me lapset, osalle löysin kodin muualta lähipiriistä ja osa meni kesämökille kesälukemiseksi (mm. Langit ja Christiet, joiden suomennoksista puuttuu kummastakin van 2-3 kirjaa. Nekin olisi joskus tarkoitus hankkia.)
Osan sain taiottua kunnon divariin, joka arvosti mm. sotakirjallisuutta (sitä kuulemma ihan kerätään!) jne.

Mutta osa - ehkä noin 10 % alkuperäismäärästä - oli pakko pistää roskiin. Vanhentuneet lääkäri- ja tietokirjat (60-luvun Fokus, jo aivan risaksi pläräty), muuten rispaantuneet tai irtolehtiset kirjat, paikallisten pankkien ja liikelaitosten historiaa jne. Ei niillä kukaan tehnyt mitään.

Itselläni kierrätän. Osa ydinkokoelmasta on ja pysyy, mm. Dumasit, Linnaa, Utriot, muut historialliset kirjat, David Lodget jne.
Osan pistän kiertoon kun olen huomannut, että olen kasvanut aiheesta ulos - näin kävi mm. Sue Townsendin aivan hulvattomalle Adrian Mole -sarjalle, joka oli hyllyssäni englanninkielisenä.

Vieraskielistä kirjalisuutta - yleensä easyreadingia - olen tarjonnut kotipaikkakuntani kirjastoille, samoin ns. meneviä teoksia. Kiittäen ne on siellä vastaan otettu.
Osan olen myynyt Huuto.net:n kautta tai myynyt antikvariaatteihin. Viime mainittu vaihtoehto on kaikkein kurjin, sillä kun tarjoaa samaa nivaskaa kaupungin 10. antikvariaattiin eikä kukaan huoli, niin vähän tulee suru puseroon.
Nyt ne kirjat ovat kellarissa varastossa, kun ei kirjahyllyyn mahdu ajatustakaan enää.

Huvikseni laskeskelin, että v. 2005 olen ostanut kirjakaupoista, nettikirjakaupoista, antikvariaateista ja Huuto.netistä noin 20 kirjaa, siis melkein kaksi kirjaa kuukaudessa.
Oli tehtävä itselleni "täysi toppi" toistaiseksi, koska HYLLYISSÄ EI OLE TILAA!
Ja ne perusputsitkin on sieltä tehty....