.. kun en meinaa kestää enää hänen luonaan asuvia ala-aste ikäisiä lapsia. Nykyisin meille tulee ristiriitoja kasvatuksesta. Vedän tiukempaa linjaa ja hän antaisi periksi helpommin ym.. ym.. Kahdenkeskeisten hetkien löytäminen on erittäin vaikeaa, koska lasten äiti asuu kaukana ja näin ollen he ovat harvoin hänen luonaan. Väsyttää ja masentaa ja tulee paha mieli koska tulee purettua kiukku joskus lapsiin. joita kuitenkin rakastan :( Rakastan myös miestäni.
Eroanko
miehestäni
71235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...
kärsivät enempää! Ajattele heitä ja heidän tulevaisuutta.
Kyllä oli taas töppö viesti edellä. Pitäisi muka erota lasten takia. Minusta sinun pitää erota itsesi takia, koska sinä olet kuitenkin itse vastuussa omasta onnestasi. Jos kuitenkin rakastat miestä ja tämän lapsia, niin miksi edes pohdit eroa? Minusta nuo lapsellisen miehen kuviot ovat niin itsekkään vaativia, että siihen alistamiseen ei tarvitse kenkään vapaaehtoisesti taipua.
Mikä ihme naisia oikein vaivaa, kun ehdoin tahdoin halutaan rakentaa suhde, jossa ei taatusti saa riittävästi huomiota ja hellyyttä.
ihan omienkin lasten kanssa, se on elämää. Jos kuitenkin rakastat heitä kaikkia, potki tyynyä tai lähde kävelylle, näyttää taas paremmalta :)
Miehen uudelleenkoulutukseen kannattaa myös panostaa, pitää tehdä miehelle selväksi, kuka määrää kotona ;)
miksi mä en saa menettää päreitä vaikka oma isäkin menettää päreet?? Sinulle joka sanoit: lapset kärsii. Mihinkä ne siitä kärsii? Elämässä ole lupa näyttää tunteita, myös negatiivisia.
tuon viestin heitti joku lissuilija, jolla on ollut hiukan vaikeaa. Nokka vain pystyyn ja perhe kuriin :)
Samaa olen itsekin monesti miettinyt! Mieheni on aivan muuten ihana mutta aika lepsu lasten kanssa.Myöntää kyllä sen ja sanoo minun hoitavan homman paremmin.Minun pitää olla se joka pitää kiinni sovituista jutuista ja hän hoitaa hommat antamalla periksi kun ei jaksa kuulla kitinää.
Ollaan oltu uusioperheenä kohta 6 vuotta ja meillä asuu neljä lasta, joista 2 minun aikaisemmasta avioliitosta (nyt teinejä), 1 miehen aikaisemmasta avioliitostaja(8v)ja 1 yhteinen(vuotta). Kaikki lapset ovat yhtä rakkaita mutta kaikilla tahtoo loppua järki ja ymmärrys kahdeksan vuotiasta kohtaan..
Mistään ei voi olla tyytyväinen tai että asiat on hyvin vaan joka asiasta pitää märistä, tapella, kiukutella...siis KAIKESTA!
KAIKKEA ON KOKEILTU kuuden vuoden aikana. Aateltiin että jos se on eroahdistusta, uhmaa tai pahaa oloa...puhuttiin,kannustettiin, annettiin aikaa,perheneuvolassakin käytiin mutta asia ei edistynyt kun ei alkanut millekään.
Nyt meillä kaikki on vaan aina pahalla tuulella kun ollaan väsytty jatkuvaan kitinään.
Itsetutkiskelua on käynyt ankarasti, mitä olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä, biologiset siteet eivät vaikuta vaan samoin olen kasvattunut muitakin. Miten että itseni, muiden lasten kannalta olisi parempi erota?